lauantai 31. elokuuta 2013

Telakassa päivä 27.

Telinevoimistelua

Tämä lauantai meni telineillä. Ei tullut mitalia, mutta maaliin pääsin. Purin kaikki rakennustelineet paatin ympäriltä. Yksin kun puuhasin, niin koko päivä siinä meni. Kaupungilla olisi ollut silakkajuhlat "sillens dag". Torvimusiikki kuului telakalle asti, vaan jäi sillit ja silakat juhlimatta.

Silakkapäivän ohjelmassa olisi ollut kaikennäköistä ohjelmaa musiikista kalaruokien valmistukseen. Yleisö pääsi katsomaan rannikkovartioston alusta ja suurta silakkatroolaria. (Silakkaa se on, vaikka sillistä täällä puhutaan.) Suurimmalla osalla  ravintoloista oli silakkaa päivän listalla. Paikallinen kalanjalostusyritys esitteli tuotantotilojaan.ym ym. Turisteja eksyi telakalle asti puolalaisia hitsareita ja suomalaista telineen purkajaa ihmettelemään.
Siinä styyrpuurin puolen telineet hyvässä järjestyksessä.
Tuon näköinen siitä tuli, eli ulkonäkö ei muuttunut miksikään.

perjantai 30. elokuuta 2013

Telakassa päivä 26.

Eilinen päivä meni sekalaisten töiden merkeissä. Skanssin punkista oli jouduttu purkamaan kattopaneeleita. Laitoin ne takaisin kiinni. Toinen valonheitin oli keväällä pimentynyt. Purin sen ja kas, yksi johto oli hapettunut poikki. Sekin tuli kuntoon. Päivitin pelastautumispukujen ja pelastusliivien valot uusiksi ja vahasin pelastautumispukujen vetoketjut.

Nyt on liiveissä pillit ja valot kunnossa. Osa valoista oli hieman ylipäiväisiä. Katsastusmieskin noista huomautti.
Per ja Mats-Olle rivesivät puupohjaa ja naapurissa ruiskittiin maalia pois paatin toiselta kyljeltä ja toisellla laidalla rautakourat pistivät jo uutta levyä paikoilleen.

Per paukuttaa hamppurivettä lankun saumoihin. Sen jälkeen kun rive on saatu tasaisesti paikoilleen sauma peitetään kuumalla piellä. Piki pitää riveen paikoillaan.

Kipinät vaan sinkoilee kun rautalevyä poltetaan muotoon.
Tänään olenkin sitten keikkunut koko päivän taas telineillä. Rullasin kolme kerrosta, noin 25 kiloa, punaista topcoatia paatin kylkiin. Neito punastui ihastuksesta kun kylkiä siveltiin. Katsokaa kuvaa, mitäs tykkäätte?

Kipparin mielestä on kyllä kaunis paatti tämä Troolari Huovari.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Telakassa päivä 24.

Nyt loppui lasikuitumestarin työt kipparilta. Laminaatin suojapellit on paikoillaan ja kuiduttamisen takia irroitetut läpiviennit kiinnitetty. Pintaväri puuttuu ja sitä pitäisi päästä perjantaina laittamaan. Naapurissa ruiskivat 2500 barin paineella vettä peltipaatin kylkeen. Nykyisin ei enää puhuta hiekkapuhalluksesta vaan vesipuhalluksesta millä maalit ja ruosteet irrotetaan. Sen verran se sumuttaa meidänkin päälle, että pintaväriä ei uskalla samaan aikaan laittaa.

Ahterin lasikuitupintaa suojaamaan laitettiin vähän rosteripeltiä. Troolileijat tuppaavat tökkimään ahteria noilta kohdin. Toivottavasti pellistä on apua kun viitisensataa kiloa painavat troolileijat osuu ylöstullessaan ahteriin.
Tässä kuvassa telakan Mats-Olle piirtelee merkkejä paatin puupohjaan. Merkit eivät merkitse hyvää sillä merkityistä kohdista paatti saataa vuotaa. Ne on siis rivettävä eli tilkittävä. Terävällä veitsellä tökitään lankkujen väliseen saumaan ja minne veitsi uppoaa siitä voi vesi mennä sisään. Riveäminen kuuluu puupaattien vuosihuoltoon ja on varsinainen taitolaji. Kerran rivesin Gotlannin Hervikin slipissä paattia ja tuloksena oli .... no, paatti vuosi veteenlaskun jälkeen enemmän kuin ennen telakointia. Siinä käy amatöörille helposti niin, että rivettä saumaan lyötäessä kiilaakin lankkujen rakoa suuremmaksi tilkitsemisen sijaan.
Naapuri alkaa saamaan kasvavia reikiä keulaansa. Huonojen peltien lisäksi vahvistavat keulaa muutenkin paremmin kestämään talvimerenkulkua.


Rälläkkä laulaa ja polttopilli soi kun rautakourat työssä huhkii.
Porattiin Huovarin pohjaan kölin syvimpään kohtaan reikä ja kippari putsasi paatin pilssiä. Sieltä löytyi mm taskulamppu, muttereita sun muita joskus pilssiin lipsahtaneita tarpeellisia ja tarpeettomia tavaroita.

Telakalla on aika mainio systeemi. Slipin alaosassa aika lähellä vedenrajaa on oja, joka ohjaa paattien pesusta ja puhdistuksesta tulevat vedet, öljyt ja maalin tähteet puhdistuslaitokseen. Siellä ryjät sitten erotellaan vedestä. Pilssin pesukin oli sen vuoksi helppoa. Letku akselinreijästä sisään ja pesuainetta perään. Pesuvedet, ehkä hieman öljyiset, valuivat poratusta reijästä slipiä pitkin suoraan puhdistamoon.

Anatoli lähti sitten aamulla. Kipparin ruokavalioon tuli heti muutos. Rappiolla on hyvä olla, lauloivat Savon pojat joskus muinoin.
Tohtori Ötkerin pakastepitsaa (huom. traditzionale) ja Coke. Siinä matkamiehen murkinat.


tiistai 27. elokuuta 2013

Telakassa päivä 23.

Pikkasen jäi vielä uupumaan. Pari tuntia huomenna niin sitten Huovarin kupeet enää väriä vaille valmiit.

Anatoli ja Per mallaavat peltiluiskia paikoilleen. Sen jälkeen kun palapeli oli koottu tuli hitsari, joka veti ne heftaamalla alapuolen peltiin kiinni.
Sillä aikaa kun Anatoli ja Per mallailivat pellinkappaleita laitaan teki kippari paatin täkkiin uuden reijän.

Reijän kohdalla lastiruumassa on turskan kalastuksen aikaan jääholli eli jäävarasto. Perkauksen jälkeen turskat pakataan laatikoihin ja jäitetään. Jäätä mahtuu ruumaan kerralla noin kolme kuutiota. AIkaisemmin jään ottamiseen tarvittiin pari miestä, mutta uudesta luukusta se onnistuu yksinkin.

Hitsaajan jälkeen peltireuna naulattiin laitaan kiinni 40 mm välein neljän milliä vahvoilla rosterikampanauloilla. Anatoli vetelee nauloja ja kippari poraili lasikuituun reikiä. Kuvassa näkyviä telineitä pitkin sitä on kohta neljä viikkoa pyöritty ympäri paattia. Anatolilla tänään tämän törnin viimeinen työpäivä. Huomenna hän lähtee kotiseudulleen perunamaata katsomaan.
Nyt kipparin työhousut pysyy jo omineen pystyssä. Maalauksessa niitä ainakin vielä tarvitaan. Tokkopa noita uskaltaa enää pesukoneeseen laittaa?

maanantai 26. elokuuta 2013

Telakassa päivä 22.

Kolme viikkoa on pakerrettu ja nyt on paatin molemmat kyljet saatu kuidutetuksi. Ne näyttävät tässä vaiheessa hiomisen jäljiltä ikävän harmailta. Tarkkaan jos katsotte niin huomaatte, että kylkiin on jo laitettu pintaan valkoista väriä pieniksi vauhtiraidoiksi. Lasikuidun ja pellitetyn pohjan saumaan tulee vielä rosteripelistä  siivu, joka pistehitsataan peltiin ja kiinnitetään lasikuituun kampanauloin. Se tulee suojaamaan laminaatin reunaa mm pienissä jäissä ajettaessa.

Styyrpuuri saatin tänään laminoinnin osalta valmiiksi..

Paapuurin laita odottaa kiihkeästi väriä pintaansa. Eihän neidot noin harmaina kauaa viihdy.

Uusiin katsastusvarusteisiin kuuluva AIS SART on sekin asennettu tänään styyrhytin oven viereen, mistä se on tarvittaessa helppo kaapata mukaan.
mcmurdo AIS SART paikoillaan

Tuon näköinen ais sartin pakkaus on avattuna. Musta jötikkä vasemmalla on kokoon laitettavan ongenvavan tapainen teleskooppi minkä alapäässä on paino. Tilanteen niin vaatiessa se yhdistetään oranssiin lähettimeen, teleskooppi aukaistaan ja näin koottu laukaistu lähetin kiinnitetään narulla pelastuslauttaan ja heitetään mereen. Laitteesta lähtevä signaali näyttää lähellä oleville aluksille poijun sijainnin.
Paatin pyrotekniikka päivitettynä. 6 kpl punaisia laskuvarjoraketteja, 6 kpl punaisia soihtuja, 2 kpl oransseja savuja sekä 4 kpl valkoisia soihtuja. Niillä saisi jo komean ilotulituksen aikaiseksi.

Tänään saatiin taas uusi naapuri alapuolelle. Ruotsalaisen kalapaatin nimi on "SCANÖ" ja sen kotisatama on Händelöp Västervikin eteläpuolella. Aikoinaan kun "HUOVARI" hankittiin Ruotsista sen nimi oli "BOKÖLAND". Ennen Bokölandiksi kastamista paatti on ollut nimeltään "SCANÖ". Nykyisen vieressämme olevan Scanön omistajat kalastivat sillä. Jotta asia muuttuisi vielä monimutkaisemmaksi niin kerron, että nykyisen Huovarin kanssa telakalla olevan paatin edellinen nimi oli BOKÖLAND. Kaiken kukkuraksi täällä Simrishamnissa kalastaa nykyinen "BOKÖLAND" niminen troolari. Täällä siis vilisee Scanöja ja Bokölandeja, mutta onneksi on vain yksi "HUOVARI". Olen muuten saanut kokea monta hauskaa hetkeä, kun ruotsalaiset yrittävät lukea ääneen paatin nimeä, missä kirjainyhdistelmä - UO -on melkeinpä mahdoton ruotsalaisille. Tai ainakaan kukaan ei sitä ole vielä osannut suomalaisittain lausua...

Tässä vedetään "SCANÖ" VK-190, ex Boköland troolaria telakkaan. Meidän paatista vaihdettiin laitalankkuja ja Scanösta joudutaan vaihtamaan liian ohuiksi menneitä peltejä. Puu lahoaa ja rauta ruostuu, ei se sen kummempaa ole ja huonot kohdat korjataaan. Toista paattia korjaa puuseppä ja toista peltiseppä.
Siinä ne ovat peräkkäin vasemmalta alkaen SCANÖ, ex Boköland ja HUOVARI ex Boköland, ex Scanö
Tässä kuvassa nykyinen "BOKÖLAND" VY 76 troolari. Tunnuskirjaimet VY tulevat Visbystä. Gotlannin pääkaupungista, entisestä Itämeren merirosmojen keitaasta. Tämä BOKÖLAND on Huovarin parivetokaverin BÄRBELIN kokoinen alle 12 metrinen kalapaatti.


sunnuntai 25. elokuuta 2013

Telakassa päivä 21.

"Ei pidä nuolaista, ennenkuin tipahtaa." Muistaakseni tuollainen sananlasku on olemassa.

Paatin styyrpuurin laitakin on nyt kuidutettu. Eilen se välispaklattiin ja vielä iltapuhteella sain sen hiotuksi. Samoilla pölyillä tuli myös paapuurin laidan pinta hiotuksi. Se alkaa olemaan maalausta vaille.Tänään aamupäivällä sitten vedettiin styyrpuuriin kaksi viimeistä pintalaminaattikerrosta. Nyt molempia laitoja vankistaa keskimäärin 11 kerrosta. Laskeskelin, että lasikuitumattoa on paloiteltu, revitty ja laminoitu noin 460 neliötä.

Iltapäivällä aloitin styyrpuurin laidan pinnan hiomisen. Homma alkoi olla hanskassa, kun pidin pienen tauon. Kuitu-urakan loppu oli niin lähellä, että oikein valokuvasin itseni työn touhussa

Himalajan lumies kesähelteellä.
Olin varma, että vajaan tunnin kuluttua tämän remontin ikävimmät hommat on tehty. Vaan kuinkas kävikään. Hiomakone lakkasi toimimasta, enkä saanut sitä enää millään pelaamaan. Hiilet oli ihan loppu. Lasikuitupöly kuluttaa niitä rajusti. Telakalla ei tietenkään ollut ketään töissä sunnuntai-iltana. Olin jopa suunnitellut käydä ottamassa pölytyksen loppumisen kunniaksi parit oluet. Vaan ei, pöllyytys jatkukoon huomenna. Näin on näköjään määrätty.