lauantai 4. helmikuuta 2017

Silakan tie

Blogimme postauksissa yleensä kerrotaan otsikon mukaisesti elämästä pienellä kalastusaluksella. Saalista tulee ja saalista menee. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, mitä esimerkiksi silakoille tapahtuu sen jälkeen, kun saalis on siirretty maihin.

Mehän myymme saaliimme, byrokratian termein, ensikäden ostajalle. Silakat toimitetaan rantaan ja kalan ostaja huolehtii niistä sen jälkeen. Me emme myy emmekä kuljeta kalaa minnekkään. Varsinaisen kalakaupan hoitavat siis kalanjalostajat ja kalatukkuliikkeet.

Valoitetaan tämänkertaisella postauksella hieman tuota silakan tien alkupäätä.

Troolari Huovari on onnistunut saamaan kaverinsa Rockallin kanssa parikymmentä tonnia silakoita. Saaliin koostumusta arvioidaan paatilla: Silakan laatu ja kalan koko näyttävät hyviltä. Päätetään viedä saalis Pikku Nauvon Käldingeen. Siellä toimii Nauvo Fish Oy niminen yritys, jonka pomona on monessa kalabisneksessä mukana oleva Jörgen.

Ajetaan paati Käldingen kalasataman laituriin kiinni. Laitetaan silakkaimurin putki ruumaan, vettä perään ja kalat alkavat siirtymään sataman lajittelukeskukseen.

Huovari on kiinnittynyt Käldingen rantaan. Tästä alkaa silakan tie kuluttajille .

Siinä on pytyllinen, viidensadan kilon tukkupakkaus, herkkua valmiiksi lajiteltuna
Ensin rannassa tietenkin tarkistetaan kalan laatu. Sen suhteen meillä ei ole ongelmia. Kalat on nostettu merestä pari tuntia aikaisemmin. Laadun tarkastuksen jälkeen kala lajitellaan kokoluokkiin. Jokaisella koolla on käyttäjänsä. Suurempia savustetaan ja fileoidaan. Vähän pienemmistä saa hyviä paistinkaljoa ja kaikkein pienimmät päätyvät kettu- ja minkkiturkkien raaka-aineeksi.

Alla oleva viedonpätkä näyttää miten silakoita lajitellaan koon mukaan. Kalat siirretään paatista pumpulla laittelukseskuksen sisälle missä ne hygieenisesti käsin koskematta siirtyvät eteenpäin prosessissa.

Lajittelukoneen "pöytä" on rakennettu niin, että silakat pöydällä eteenpäin kulkiessaan putoavat harvenevien rimavälien takia pois pöydätä. Ensin putovat pienet ja suurimmat, mm fileointiin ja savusukseen sopivat, putoavat pöydän läpi viimeisinä.



Suurin osa elintarvikekalaksi lajitellusta silakasta meni jokunen vuosi sitten Venäjälle säilyketeollisuuden raaka-aineeksi. Nykyisin elintarvikesilakkkaa viedään vähemmän, eikä sitä niin kauheasti kotimaassakaan käytetä. Merkittävä osa silakoista kuitenkin viedään edelleen esimerkiksi Tanskaan missä sitä käytetään minkin- tai lohenrehujen valmistukseeen. Elintarvikesilakkaa viedään mm Viroon,Ukrainaan, Valko-Venäjälle ja taitaa sitä mennä vähän Ruotsiinkin.

Loppuun vielä silakkapropagandaa.

Kysykää kaupan tiskiltä silakkaa ja silakkatuotteita, niistä saa monenlaista hyvää ruokaa. Kysyntä luo tarjontaa ja troolari Huovarin mieheistö tykkää luoda sitä tarjontaa.


keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Tammikuun lopun ja helmikuun alun tunnelmia

Jussi ja Jokke ovat kalastaneet kahdestaan Rockallin Kimmon ja Aivon kanssa käytännössä koko tammikuun ajan. Seniorikipparilla on ollut maissa muita puuhia. Valitettavasti blogipostaukset ovat jääneet tekemättä.

Korjataan nyt vähän tilannetta ja näytettään tammikuisia tunnelmia. Ei uskoisi, että eletään keksitalvea. Kuvat Jussin, Joukon ja Kimmon ottamia.







On tammikuuhun varmaan muunkinlaisia kelejä mahtunut, mutta niiden kuvat eivät ole kameraan jääneet. Kalaakin näyttää tulleen.





Ja tietenkin merielämään kuuluu hyvä ruoka.


Kuukausi vaihtui ja seniorikippari hyppäsi paattiin. Jussi lähti muutamaksi päiväksi maihin.

Keli on edelleen mitä parhain. Toivotaan tällaista loppuvuodeksi.Auriko saisi tietenkin paistaa.
Jokke valmistelee päivän ateriaa. Silakat maistuivat ja hävisivät lautaselta sellaisella vaudilla, että kuvat jäivät ottamatta.
Kalamarkkinoille on syntynyt kilpailua. Ollaan muutaman kerran käyty vaihteeksi lossaaamassa Nauvon Käldingessä. Niin tehtiin tänäänkin.