keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Nyt painetaan menemään tukka putkella

Silakkarysiä on ilmestynyt saarten ja luotojen syrjiin, varma kevään merkki. Kaikki lintu- ja lokkilajit on saapuneet ja vaikuttaa siltä, että uroshaahkat on keväthommansa jo hoidelleet ja alkaneet kerääntyä porisemaan ukkoparviin.

Työtahti paatilla on ollut tiukka. Sunnuntaipäivänä piipahdettiin kotona. Jussi sai taudin taitetuksi ja maanantaina jatkettiin. Viime viikkojen ohjelma on ollut sama joka päivä. Herätys viiden maissa. Koneitten tarkistus ja merelle. Troolia on vedetty pari kertaa. Rantaan on palattu illalla ja saalis on saatu siirretyksi maihin puolen yön tietämissä, joskus vähän ennen ja joskus on mennyt jopa kahteen puoli kolmeen. Ja aamulla taas on menty. Kuppi kahvia silmien avaamiseksi ja uusi päivä vauhtiin.

Blogiakaan ei oikein ole jaksanut päivittää ja maisemien katselukin on jäänyt vähiin. Saariston aamut on kuitenkin aina hienoja. Muutama päivä sitten taisi sataakin, mikäli oikein muistan. Muuten on kelit kyllä olleet mitä parhaimmat.
Aurinko on noussut hetki  sitten ja se on samantien  mennyt raskaan pilven taakse piiloon. Yöllä on satanut.
Saarten takana Velkua, pitkään Suomen pienimpiä kuntia, nyt Naantalin kaupunginosa
Ja tätä vartenhan täällä ollaan. Silakoita jahdataan, ja on niitä saatu kiinnikin. Troolin nostossa lokeilla on aina juhlat. Se on kumma, mistä ne osaavat syöksyä aina salamana paikalle heti kun troolin perä on tullut esiin. Niillä täytyy olla hyvä kommunikointijärjestelmä, kännyköitä ja älypuhelimia ei tarvita kokoontumisten järjestämiseen.

Troolin perä nousee yleensä pintaan kun veto on lopetettu. Silloin lokkiparvi riemuitsee.

Lokkien mielestä varmaan mitä ihanin näky: luodollinen syötävää. Kyllä se kalastajan sydäntäkin lämmittää tuo näky.

Ihan viimeiseen asti koettavat siivekkäät päästä osille, mutta vaikeaa se on niille.

Nyt on perä jo  pelottavan lähellä Bärbeliä, lokkien on annettava periksi.
Suunnilleen kolmannes viikon saaliista menee nyt Pohjanmaan turkistarhaajille. Silakat pumpataan auton lavalle ja kun kuorma on täysi lähtee kuski kurvailemaan kohti rehukeittiötä, missä silakat on yksi tärkein osa turkiseläinten ruokavaliota. Täysperävaunullisen auton kuormaan menee vähän vajaa 40 tonnia silakkaa.