torstai 19. helmikuuta 2015

Mikä mättää, miksi paatti makaa satamassa?

Edellinen päivitys päättyi optimistisiin mietteisiin. Uusi parivetokaveri saatiin Särkänsalmeen varusteltavaksi. Pikapuoliin päästään vetelemään paritroolia ja siihen saakka vedetään yksin pienempää pyydystä. Bärbelin kippari Kimmo tuuraisi Jussia. Huovarille oli tilattu polttoainetäydennys maanantai aamuksi. Tankkauksen jälkeen piti lähteä merelle. Toisin kävi.

Reposaaren keikka oli kipparille aika tuskainen. Päätä, harteita ja selkää kolotti oikein kunnolla. Vaivat menivät tietenkin perjantaisen kaatumisen piikkiin. Sunnuntai-ilta paljasti totuuden. Kuume alkoi kohota. Maanantaiaamulla sitä oli reilut 38 astetta, mutta rantaan tilattu tankkiauto piti mennä ottamaan vastaan. Merelle lähdöstä ei tietenkään tullut mitään. Pari päivää menikin sitten 39 asteen kuumeessa petin pohjalla. Eilen oli mentävä tohtorille, henki korisi ja järki oli jäässä. Tuttu lääkäri katsoi tutkimuksen jälkeen syvälle silmiin ja kehotti uskomaan, että merelle ei mennä ennen maanantaita, vaikka olo jo parin päivän päästä voi tuntua paremmalta. Antoi kyllä sellaiset tropit, että huolet ja vaivat unohtui kerralla.
kolme päivää kovassa kuumeessa tekee aika valjun näköseksi

Tässä sitä ollaan. Yritysten tärkein voimavara on ihmiset. Huovarin kaltaisissa pikkuriikkisissä kahden hengen yrityksissä jo toisen sairastuminen aiheuttaa hankaluuksia. Nyt, kun molemmat on poissa pelistä, koko homma seisoo. Asiakkaat kärsivät, kalaa ei tule. Meille se tarkoittaa sitä, että rahaa ei tule.

Terveyden kanssa ei kuitenkaan pidä leikitellä, vaikka saaliin menetykset ovat mielessä kaiken aikaa. On uskottava tohtorin puheita. Eihän flunssa loppujen lopuksi mitään vakavaa ole. Se menee ohi omia aikojaan. Pian tästä noustaan ja päästään taas liikkeelle. Menneitä ei surkutella ja tulevista ei kanneta murheita.



sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Onni meitä koettelee

Tapahtui viime viikolla

Hyvää kuluneessa viikossa oli mm se, että saimme viritettyä yksinvetotroolin ja  leijat kalastamaan lopulta ihan hyvin. Paras päiväsaalis olikin jo liki kolmekymmentä tonnia. Sääkin pysyi koko viikon kauniina, eikä talvesta ollut tietoakaan.

Mutta, mutta, kaiken hyvän ja kauniin takana vaanii alituisesti se huonon tuurin peikko: Torstain aamupäivällä vedettiin Jussin kanssa lyhyt veto. Saalista kertyi 15 tonnia. Valmisteltiin uutta vetoa. Saatiin siinä samalla paatille Pakinaisten saarelaisilta uunituoreita  savuhaileja, siis savustettuja silakoita. Vuosien varrella meille on kertynyt monia ystäviä näille rannoille missä ollaan kalasteltu. Se lämmittää sydäntä.

Vahinko ei tule kello kaulassa

Laskettiin savusilakat mielessä troolia mereen ja sitten se tapahtui:  Leijoja mereen ajettaessa vaijerivinssin jarru jumiutui vääntäen jarrun tukivarren sijoiltaan. Jussin käsi jäi vääntyvien rautojen väliin. Siitä syntyi pahaa jälkeä. Ensiavuksi verta vuotavat sormet pakettiin. Trooli piti vielä saada nostettua takaisin merestä ja sen jälkeen lähdettiin ajamaan Laupusiin.
Kalastusaluksien varustukseen kuuluu laiva-apteekki ja kippari on käynyt ns. rannikkokirurgin koulutuksen, eli kauppa-alusten sairaanhoidosta vastaavien koulutuksen. Laiva- apteekin kipulääkkeet helpottivat Jussin oloa jonkinverran. Soitettiin kaverikyyti rantaan joka vei nuoren kalastajan ensiapuun Raumalle. Sormet olivat ruhjoutuneet. Tikkejä niihin ommeltiin poliklinikalla melkoinen määrä. Pahoja murtumia ei onneksi ollut. Nyt ei paketoiduilla sormilla ainakaan pariin viikkoon troolisolmuja solmita.

Onni onnettomuudessa

Kipparin nuorimmainen, paatillakin mukana ollut jungmanni, vannoi perjantaina sotilasvalan Upinniemessä. Sinnehän tietysti kuului mennä. Päästiin aamulla varuskunnan parkkikentälle ja muutaman askeleen autosta otettuaan kippari liukastui, lensi suoraan selälleen ja pamautti päänsä niin, että vintti pimeni. Tuli puolustusvoimien ambulanssimiehistön toiminta todettua hyväksi ja asianmukaiseksi. Tolkku oli lopulta tallella ja säihkähtänyt ukon käppänä päästettiin seuraamaan hienoa tilaisuutta.

Lopussa kiitos seisoo

Upinniemeen tuli tieto Olavilta, että nyt on löydetty parivetokaveriksi sopiva paatti. Se pitäisi hakea hinaamalla Reposaaaresta. Katsottiin säitä ja todettiin, että alkava viikko näyttää tuuliselta. Launtain, eli eilisen, sää olisi hinaukselle suotuisa. Kimmo, Bärbelin ja nyt noudettavan paatin tuleva kippari, hyppäsi Huovarin mukaan ja perjantaina iltakymmeneltä lähdettiin Laupusista kohti Reposaarta. "Rockall" niminen pieni troolari hinaukseen yhdeksän maissa  lauantai-aamulla ja kurssi samantien kohti Merimaskun Särkänsalmea. Perille päästiin tänään aamuyöllä ja hinaus sujui onneksi hyvin, vaikka matkaan lähdettiin perjantaina 13. päivä. Kaikesta huonosta tuurista huolimatta ei nyt sentään aleta taikauskoisiksi. Alla videoklippi eiliseltä hinauskeikalta. Sivuutetaan siinää juuri Raumaa ja sää merellä on melkein tyyni.


Jatkossa blogissa seikkkailevatkin Huovari ja Rockall. Rockall on perinteinen "Perämeren mopo" mallinen paatti ja kerromme siitä myöhemmin varmasti lisää. Nimen perusteella siitä tulee varmasti hyvä kaveri Huovarille, ovathan molemmat pieniä kallioluotoja.

Rockall, pieni luoto Atlantin valtameressä