perjantai 4. lokakuuta 2013

Nyt ollaan valmita jättämään Simrishamn

Huh, huh, kyllä meni pitkäksi tämäkin viikko. Nyt on kone, akselit ja hydrauliikkapumput linjassa. Lämpö on paatissa päällä ja kaikki laitteet koekäytetty. Tämmöistä, ei enää niin nuorta, kun laittaa niin kummasti aina jotain lisätyötä tuppaa löytymään.

Sitten kun kaikki lisätyötkin oli saatu tehdyksi, päätti kippari vielä vähän parannella paattia. Ja eikun seppähitsari Ragnar töihin.

Ragnar hitsaa troolirumpuun hieman korotusta,

Korotuksen ansiosta rummulle mahtuu vaikkapa vähän suurempi trooli, mikäli tarvetta ilmenee.
Troolari VINGARÖ SIN 18 projektikalastaa
Suunnilleen Huovarin kokoinen pikkutroolari majailee viereisessä kaijassa. Heillä on meneillään mertakalastuskokeilu. Jostain syystä turskia on ollut tänä vuonna vaikea saada trooliin ja paikalliset kalastajat kokeilevat uusia kalastusmuotoja.

VINGARÖ SIN 18

Vingarön miehistöllä on mereen laskettuna kuvan mukaisia mertoja kymmenittäin.
Vingarön täkkäri valmistelee uusia mertoja laskukuntoon. Yhtenä talvena hän oli Huovarinkin päällä muutaman viikon.
Mertakokeilu ei ainkaan vielä näytä kovin lupaavalta, mutta kyllä he jonkinverran kalaa ovat saaneet.

Lisää ankerista
Nykyihmiset ovat usein unohtaneet sen, että luonnossa ja luontaiselinkeinoissa kuten kalastuksessa eletään erilaisten sesonkien mukaan. Ja, kuten aikaisemmissa päivityksissä olen kertonut, niin nyt on ankeriaan aika. Ja mehän on sitä Anatolin kanssa syöty.

Pari päivää sitten meillä oli tuollainen leveän pöydän mittainen savuankerias eväänä.
Tänään illalliseksi taas ankerias Ulfin tuoretta saalista paistettuna. Kotivesille kun päästään, niin toivottavasti sieltä saadaan äkkiä silakoita pöytään. Näin ruokavalioon saadaan vaihtelua, sesonkien mukaan.

Tänään tuulee kovaa ja niin tekee vielä huomennakin. Sunnuntaina olisi tarkoitus startata. Suoraan kotiin ei vielä päästä lähtemään, vaan piipahdamme pikaisesti Bornholmin Tejnin satamassa. Sinne on vain reilun kolmen tunnin matka.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Anatolin ankeriaspannu

Nyljetään yksi ankerias ja paloitellaan se
Suolaa, pippuria ja kurkumaa
Lisukkeeksi lohkoperunoita, sipulia ja parsakaalia uunipellillä
Paistetaan ankerias pinnalta rapeaksi ja astellaan pellille lisukkeiden kera

Simrishamn ei päästä otteestaan

Kyllä tekis mieli jo päästä liikkeelle, vaan vielä taitaa mennä jokunen päivä. Paatti on seissyt vedessä muutaman päivän, konekin on ollut käynnissä hyvän aikaa. Pienen tärinän pitäisi auttaa runkoa asettumaan paikoilleen ja huomenna kone linjataan eli riktataaan akselin kanssa oikeaan asentoon.

Anatolikin on saapunut paatille ja keskittyi alkuunsa siivoushommiin. Sitten on puuhailtu kaikenlaista pientä ja tarpeellista.

Vaijerivinssin paapuurin puoleiselle rummulle on asennettu "pikajarru". Paritroolauksessa paapuurin vaijerin päässä on kettinkipaino ja sen avulla säädellään troolin syvyyttä. Nyt säätelyn voi hoitaa hytistä kuvan keskellä olevalla kahvalla eikä enää tarvitse hyppiä täkille jarruja käyttämään. Anatoli kiittää...

Vaijerivinssin jarruhihnat on uusittu. Pikajarrun pää näkyy jarruhihnan vasemmalla puolella.

Eilen rakenneltiin Anatolin kanssa keulapakan alle tuulensuoja laipiota. Saadaan sen taakse vähän paremmin suojassa olevia varastotiloja.
Ei pääse tuuli ja vesi enää suoraan tuiskuamaan pakan alle. Maalia vielä pintaan niin hyvä tulee.

Yksi hyllykin saatiin jo tehdyksi.
Eilen illalla kippari ryhtyi graafikoksi. Paatin nimi oli maalattu ahterista yli ja kyllähän siellä nimi ja kotipaikka täytyy näkyä.
Nimisabluuna on piirretty vanhan merikortin kääntöpuolelle.
Siinä valmis sabluuna lattialla ihailtavana
Sabluuna paikoillaan ja maalia on töpytetty pienellä superlonpalasella. (Leikkasin palasen patjasta kun en muualta löytänyt.)
Valmista tuli. Mikähän lienee fontti. Olisko Huovarfontti?
Ankeriasta päivälliseksi

Ankerias Ulf on paikallinen ankeriaan pyytäjä. Nyt on ankeriaan pyyntisesonki menneillään ja saalistakin tulee. Niitä pyydetään suurilla rysillä ja pyyntimuodolla on vuosisataiset perinteet täällä Skånen itärannikolla, jota myös "Ålakusteniksi" nimitetään.  Ankeriaat uivat rysiin vain silloin kun kuu on pienimmillään. Rysät laksetaan mereen elokuussa ja niitä pidetään vedessä syksyn ajan marraskuun lopulle, aina siihen saakka milloin viimeinen "Ålamörket"  http://visitahus.com/allt-om-al/ sattuu kalenteriin. 

Saimme Ulfilta hienon ankeriaan ja sitä on tänään illalliseksi. Skånelaiseen joulupöytään ankerias kuuluu ehdottomasti. Paikallisen Svea hotellin seisovassa joulupöydässä on perinteisesti yli kolmeakymmentä erilaista kalaruokaa ja ankeriasta ainakin viitenä ruokalajina. Savustettuna se on mitä hienonta.

Pikkupoikana Virolahdella ankeriaita pyydettiin pitkällä siimalla. Niitä savustettiin ja paistettiin. Muistan kuinka isoäitini paistoi nyljettyjä ankeriaita isolla pannulla. Kun tuore ankerias alkaa kuumenenmaan sen lihasjännitykset saavat aikaan sen, että se kiemurtelee panulla aivan kuin olisi elävä. Mummini laittoi aina ankeriaspannulle kannen ja kannen päälle tiiliskiven. Saa nähdä miten Anatolin käy, tuleeko ankerias ulos pannusta?