Pohdiskeluja säästä ja merestä

Ei ala ihan niin kuin Strömsössä tämä vuosi. Myrskyää ja myrskyää. Merelle pitäisi päästä, mutta saa nähdä milloin kelit oikein asettuvat. Nyt näyttää siltä, että sunnununtaina päästäisiin liikkeelle.

Kovin on tuulista

On pitänyt seurata Turun meriveden korkeuden kehitystä. Välillä on jo näyttänyt siltä, että on lähdettävä Merimaskuun paatin köysiä löysäämään. Taitaa vesi kuitenkin olla jo laskussa.

 Ammattikalastus on elämistä luonnon ehdoilla

Tässä joutaakin nyt hieman pohdiskelemaan noita luonnon meille kalastajille antamia elämisen edellytyksiä.

Säiden ehdoilla työskenteleminen on varmaan suurimmalle osalle kanssaihmisiä vaikeata käsittää. Kuitenkin kaikki luonnonvaraelinkeinot, maatalous ja moni muukin ala on hyvin riippuvainen säiden vaihteluista, meteorologeista puhumattakaan. Muistanpa joskus radiossa kuulleeni Helsingin Pihlajasaaren kahvilanpitäjän haastattelun. Kesällä sään ollessa kaunis, saareen tulee tuhansia ihmisiä ja kurjalla säällä ei juuri ketään. Seuraavan päivän tuoreen pullan ja leivonnaisten määrää on arvioitava kaiken aikaa sääennustuksista.

Kalastajan ammatissa säätietoja seurataan tarkkaan. Säätila vaikuttaa merellä liikkumiseen ja sen muutokset vaikuttavat päivittäin kalojen käyttäytymiseen. Harjoitamme ammattiamme  täysin luonnon ehdoilla, tai oikeammin luonnon armoilla. Säätilan muutokset ja muutokset meren olosuhteissa vaikuttavat heti meidän tienesteihin.

Itämeri on suuri murtovesiallas

Linkki Itämeri tietämykseen

Kalakannat ja kalojen esiintyminen vaihtelevat vuosittain nopeastikin. Silakat tulevat ja menevät omia menojaan ja me yritetään pysyä perässä. Päivittäisten ja vuodenaikavaihteluiden lisäksi kalakannoissa tapahtuu pitkän aikajakson muutoksia. Järvissä muikut saattavat vain mystisesti kadota useiksi vuosiksi ja sitten muikkukadon jälkeen ne taas ilmestyvät jostakin. Itämerenkin kalakannat vaihtelevat voimakkaasti. Historiaan perehtymällä selviää, että esimekikksi 1600-luvulla Suomenlahdellakin oli voimakas sillikanta jota pyydettiin kymmenien vuosien ajan. Tämä selviää vanhoista verotilastoista. Sillistä piti maksaa kruunulle veroa. Ruotsin Länsi-Rannikon kylät ovat autioituneet useita kertoa  vuosisatojen kuluessa sillin kadottua tyystin rannikolta. Nämä suuret muutokset rannoilla asuvien ihmisten elämänoloihin ovat johtuneet luontaisista kalakantojenvaihteluista.

Itämeri on suuri murtovesiallas, jota joet täyttävät makealla vedellä kaiken aikaa. Silloin tällöin Tanskan salmien kautta tänne työntyy oikeaa merivettä. Puhutaan suolapulsseista. Vähän ennen joulua saatiin pitkästä aikaa vähän suurempi meriveden pyrskähdys. Linkki suolapulssiin

Poikkileikkaus merestämme.

Suolavesipulssin eteneminen

Suolapulssit ovat elintärkeitä merikaloille eli silakoille, kilohaileille ja turskille. Nämä lajit elävät sopeutumismahdollisuuksiensa äärirajoilla ja alhainen suolapitoisuus muuttaa niiden käyttäytymistä ja lisääntymismahdollisuuksia. Esimerkiksi turskat kutevat kelluvan mädin väliveteen. Liian alhainen suolapitoisuus aiheuttaa sen, että mäti uppoaa meren pohjalle ja tuhoutuu. Suolapitoisuuden muutokset vaikuttavat kaikkiin kalakantoihin. Makeanveden kalat, muikut, siiat, särjet lahnat, kuhat, hauet sun muut kärsivät sitten liiallisesta veden suolaisuudesta. Suolapitoisuuden vaihtelut kuuluvat Itämerelle ja sen mukana kalaston vaihtelut pitkällä aikavälillä ovat luonnollisia.

Toivotaan nyt, että pitkään laskenut suolapitoisuus nousisi edes vähäsen. Sen myötä kalakannat pysyisivät vahvoina ja tulevaisuuden kalastajillakin riittää pyydettävää ja kalaruoan ystävillä herkuteltavaa.

Luontoäiti antaa meille saaliin. Meidän kalastajien avuilla ja taidoilla silakat, lohet ja muut kalaherkut saadaan suomalaisiin  ruokapöytiin. Ostamalla kalan kaupasta maksat kalastajan palkan. Näin yksinkertaista elämä on ja on aina ollut. Säät ja suolapulssit tulevat ja menevät, kalat, kalastajat ja kalaruoan ystävät pysyvät.