Tosimiesten töitä

Ilman lämpötila -10 astetta ja vesi nollan tietämillä. Jäätä veden pinnalla kymmenkunta senttiä ja on pimeää. Merenpohjan ja paatin pohjan välissä puolisen metriä vettä, potkurissa jotain outoa. Pitäisi mennä katsomaan mitä siellä on. Kyllä taitaisi jäädä suurimmalta osalta meiltä tavallisilta kaduntallaajilta katsomatta.

Sukeltaja työssään

Tuossa hommassa ei pidä arkailla kylmääkään vettä, eikä paljon muutakaan.

Kimmo saa sukeltajan tilanneraportin

Olimme tällä kertaa onnekkaita. Bärbelin potkuritunneli on nyt puhdas. Jossain vaiheessa heillä on kuitenkin edessä telakointi. Sen verran on potkuri on saanut siipeensä, tai oikeammin sanottuna lapaansa, että sitä pitää oikoa.

Huomenna päästään jatkamaan silakan kalastusta. Vielä säästyttiin evakkoreisulta Ruotsiin ja turskat saavat kasvaa rauhassa ja tietenkin hinnat nousta. Mikä nyt on tietenkin erittäin epätodennäköistä.

Keskitalven idylliä Kustavissa

Eilisiltana yhdeksän maissa ajettiin Laupusten rantaan kaloja tuomaan. Lossaus sujui hyvin ja saalis oli maissa puolilta öin. Anatolikin liittyi illalla taas miehistöön pitkän loman jälkeen. Parivetokaverimmekin vaihtoi yöpymis-satamansa Röölästä Laupusiin. Röölä alkoi jäätymään.

Aamulla kun tehtiin lähtöä niin kaveri sai teknisiä ongelmia. Ollaan sitten vietetty kaunista talvipäivää Kustavissa. Jotain hyödyllistä sentään on saatu tehdyksi. Vaihdettiin kaikki polttoainesuodattimet ja muuta sen sellaista pientä. Odotellaan Bärbelin huoltojoukkoja paikalle ja sen jälkeen tiedetään miten silakanpyyntikausi jatkuu. Vai joudutaanko jo lähtemään Ruotsin Simrishamniin evakkoon turskia kalastamaan. Talvi tuntuu vain vahvistavan otettaan ja Saaristo jäätyy kovaa vauhtia.

Onko tämä idylli vai karu todellisuus?

Valokuvauksen ammattilainen kylässä

Eilen saatiin paatille oikea valokuvaaja. Porilainen Markku Saiha vietti kalastupäivän kanssamme. Markku on arvostettu kuvaaja. Hän sai esimerkiksi viime syksynä valtion tiedonjulkistamispalkinnon luontokuvauksen käsikirjastaan. Linkki Markun kotisivuille: Markku Saihan blogi . No, kipparilta jäi sitten eiliset kuvat ottamatta. Ammattilaisen laitteita kun katseli, niin ei paljon kehdannut kännykällä kuvailla. Toivottavasti saadaan Markun työn tuloksia nähtäväksi.

Markun lähdettyä illalla Poria kohti me aloitelttin kalan lossausta ja pakkanen oli tehnyt pakastamon laitteille omat haittatyönsä. Purkuletkuihin oli jäätynyt vettä ja sinne kun alettiin pumpata kalaa niin huonosti kävi. Letkut halki ja poikki ja kaloja pitkin mäkeä. Pakkasta oli liki 15 astetta ja meillä aikamoinen kansilasti.

Sydän kylmänä katsellaan Jussin kanssa miten kansilasti meinaa jäätyä. Onneksi purkulaitteet saatiin pelaamaan aika nopeasti, eikä mitään sen suurempaa vahinkoa päässyt syntymään.

Pakkaskausi näyttää nyt sitten jatkuvan. Aikaisemmat ennusteet lupailivat vielä lauhtumista viikonloppuna, mutta nyt vaikuttaa siltä, että talvi tulee voimalla. Lahtivedet jäätyvät jo vauhdilla.

Kylmältä näyttää. Onneksi paatin sisätiloissa vielä tarkenee. Meillähän on öljykeskuslämmitys. Se on samanlainen kuin omakotitaloissa. Talvella tulee esiin yksi puupaatin hyvä puoli. Laidat toimivat hirren tapaan eristeinä, eikä kosteus tiivisty sisäpuolella laitoihin niin pahasti kuin peltipaateissa tuppaa käymään.

Pakkanen ja vesi, jäätähän siitä syntyy ja kannella kaikki laitteet on kohmeessa ja jään peitossa.

Kyllä tämän pakkasen kanssa pärjää, kunhan ei oikein kovia tuulia tulisi. Nyt eletään päivä kerrallaan ja kalastetaan niin kauan kuin luonto suo.

Vuoden ensimmäinen pakkaspäivä merellä

Edellisessä blogipäivityksessä päivittelin poikkeuksellisen lämmintä tammikuuta. Nyt siihen näyttää tulleen muutos.

Torstain perjantain välisenä yönä ajettiin paatti lossauksen jälkeen Merimaskun "kotisatamaan". Tehtiin perjantaina pieniä huoltotöitä ja tankattiin. Päästiin Jussin kanssa käymään kotona ja tänään ollaan taas työn touhussa.

Sää ja sen mukana maisemat ovat vaihtuneet lauantain aikana. Tänään merelläkin oli jo pakkasta ihan talviseen malliin ja pakkasluntakin sateli hiljalleen.

Kirkas talvipäivä, Jussin mielestä ilmassa oli jo kevättä?

Maisemat erottuu ihan toisella tavalla kun lunta on satanut pienillekin luodoille.

Mökkiläisten veneitä ei enää ole liikkeellä. Viime viikolla nähtiin kuitenkin yksi purjevene.

Sen verran oli pakkasta, että merisavua alkoi muodostumaan veden pinnalle.

  Linkki:.Ilmatieteen laitos merisavu

Jussi lossaa täkkilastia kymmenen asteen pakkasessa.

Talvitunnelmia Saaristosta

Uskomaton tammikuu: Nythän pitäisi olla talvi ja paukkupakkaset
Eilisen päivän lokikirjan muistiinpanoja:  tuuli SE 6-8 m/s lämpötila +2 astetta, tihkua, utua
ja tänään: tuuli S noin 8-3 m/s lämpötila +4,7astetta. utua, sumua, sadetta

Kalaan ollaan lähdetty joka aamu kuuden seitsemän maissa ja palattu illansuussa saaliin kanssa satamaan.
Melkein ollaan kuin linjalaivat.

Vedämme troolia usein laivaväylillä ja näin ollen joudumme suunnittelemaan troolinvetoja linjalaivojen aikataulujen mukaan. Tietenkin Saaristomeren väylillä liikkuu linjalaivojen lisäksi muitakin "satunnaisia kulkijoita". Vaikka troolarimme ovatkin aika tavalla ohjailukyvyltään rajoitettuja katsomme hyvään merimisestapaan kuuluvaksi sen, että koetamme aina antaa kauppalaivoille vapaan kulun. Archipelago VTS ohjaa liikennettä ja pidämme heitä ajan tasalla reittisuunnitelmistamme. Hyvin ovat kaikki mahtuneet ahtaille väylille.  Viereisestä linkistä löytyy lisätietoja VTS palveluista Liikennevirasto VTS

Nesteen tankkeri NESTE menossa Naantalin öljysatamaan lastia hakemaan. Meidän piti vetää troolia hieman mutkitellen, jotta se pääsi kunnolla purjehtimaan keulamme ediste.

Finnlinesin FINNBREEZE matkalla Pansiosta Raumalle. Tällä kertaa ei mutkittelu riittänyt, vaan veto piti topata hetkeksi. FINBREEZEkin oli pyynnöstämme  muuttanut reittisuunnitelmaansa ja valinnut toisen väylän meidän sivuutuksen ajaksi. Meille jäi siten hyvin tilaa ja sopiva paikka pysähdyksen ajaksi. Trooli painuu pohjaan vauhdin loppuessa, mutta ei takerru kiinni pehmeään ja tasaiseen pohjaan.

Merellä tulee nälkä ja sehän lähtee syömällä kalaa. Siikaa Jussin tapaan.

Saaliitkin on olleet ihan hyviä. (Voiko kalastaja sanoa noin?) Silakat alkaa kerääntyä parviin sellaisiin paikkoihin mistä mekin saamme niitä pyydystetyksi. Pintavedet ilmeisesti jäähtyvät vaikka poikkeuksellisen lämmintä on ollutkin. Kipparin teorian mukaan kalat ovat tähän asti viihtyneet matalissa lämpimissä vesissä ja nyt kun ne jäähtyvät silakat uivat vähän syvemmille aukkovesille.

Kaikuluotaimen kuvakin kertoo, että silakat alkavat parveutua. Lieköhän niillä jo keväinen pariutuminen eli kutuhommat mielessä?

Aivo mittailee troolin perää Bärbelin ahteritäkillä. Tuossa on silakoita yli 20 tonnia?

Nyt on saatu ruuma täyteen ja kaloja nostetaan täkille ja siitäkös Jussi tykkää

Siivoustöitä

Eilisessä päivityksessä kuvailin sitä, miten siivoamme merenpohjaa. Eri puolilla Eurooppaa, mm Ruotsissa on asian tiimoilta oikein järjestetty asialliset puitteet merestä tuotujen roskien jälleen käsittelemiseksi. Kalastajat tuovat roskat maihin ja niiden määrää seurataan.

Oheisesta  linkistä löytyy tästä toiminnasta lisää tietoa Fishing for Litter 

Viime keväänä otin muutaman kuvan talvisatamamme Simrishamnin roskien "keräysasemasta". Tietääkseni tämä aate ei vielä ole levinnyt Suomeen.

Tuollasia roskasäkkejä paatti voi myös ottaa vihreästä laatikosta merelle mukaansa.

Kaikenlaista merestä löytyy.

Simrishamnin satama kertoo taulussa turisteille siitä miten kalastajat osallistuvat siivoustalkoisiin. Satama on melkein kaupungin keskustassa ja sinne oikein toivotaan turisteja meitä kalastajia katsomaan. Täällä Suomessa asenne on toisenlainen. Kalastajien toivotaan pysyvän jossain syrjässä ja näkymättömissä. Mistähän sekin johtuu?

Ja paras vielä lopuksi: Sen lisäksi, että tuotamme arvokasta ja terveellistä proteiinia kalannälkäisille poistamme myös ravinteita Itämerestä. Meidänkin vuotuisen saaliin mukana uusiokäyttöön nousee 15 tonnia typpeä ja 5 tonnia fosforia. Siinä jää monen kunnan vesienpuhdistus toiseksi.
Nyt alkaa kyllä jo tämä päivitys vaikuttamaan propagandalta, mutta totta nuo jutut on.

Hyvää loppiaista ja meheviä härkäviikkoja sinne maihin.

Sumua, sivusaalista ja äijäruokaa

Bärbelin Olavi on saanut hankituksi vuokralle muutaman lohkon uusia vesiä. No niitähän piti kokeilla heti, etenkin kun ne olivat aiemmin vuokrattujen alueiden yhteydessä. Saaristomerellähän kalastetaan yksityisillä vesillä ja asiaan kuuluu, että vedenomistajalle kuuluu osa saaliin arvosta. Maakaloiksi niitä vedenomistajan kymmenyksiä sanotaan.

Silakat makasivat pitkin pohjaa ja sinnehän se troolikin piti saada. Uudella apajalla voi sitten löytyä vaikka yllätyksiä, huonoja useimmiten.

Silloin kun silakat menevät kunnolla pohjaan, niitä voi olla siellä vain muutaman kymmenen sentin vahvuinen kerros, mutta siitä huolimatta saalista voi tulla runsaastikin. Pohjan on oltava mielellään pehmeätä ja tasaista, muuten menee trooli rikki. Kaikuluotaimen vasemman puoleinen osa näyttää pohjan läheisen osan zoomattuna viiden metrin matkalta. Oikeanpuoleinen osa näyttää koko vesialan pinnasta pohjaan. Veden syvyys on 30,8 m.

Aamupäivä oli valoisa, mutta näkyvyyttä oli huonoimmillaan vain alle 100 metriä. Sumuahan se, mutta sumulla on tyyntä ja sehän on tietysti aina mukavaa.

Yleensä tuosta styyrhytin paapuurin venttiilistä (maakarapujen kielellä ohjaamon vasemman puoleisesta ikkunasta) näkyy tietenkin Bärbel. Tänään ei näkynyt muuta kuin maitomaista valkeutta.

Kuka puhuu huonosta näkyvyydestä: eikös aurinkoon ole monta miljoonaa mailia ja siellähän se loistaa sumun keskellä.

Vedenalainen maailma näyttää aina samalta. Vasemmanpuoleinen näyttö kuuluu sonarille, eräänlaiselle vedenalaiselle tutkalle. Vahva punainen oikeassa reunassa on muutaman kymmenen metrin päässä oleva saari.

Tutka näyttää vedenyläpuolista maailmaa silloinkin kun sitä ei silmällä erota, vaikkapa sumun tai pimeyden takia. Rantaan on matkaa reilut 50 metriä. Vettä paatin alla kuitenkin viitisenkymmentä metriä. Komeita ja syviä ovat Saaristomeren rannat.

Suununtai aamuun kuuluu englantilainen aamianen, pekonia ja munia. Tänään jatkettiin Äijaruokavaliolla ja lounaaksi syötiin pyttipannua.

Äijäruokaa ala Jussi. On sentään tuoretta paprikaakin lautasella.

Bärbel on vetänyt troolin ylös. Pinnalla kelluva troolin perä on yhtä pitkä kuin paatti. Sehän tietää hyvää: Saalis on kelpo ja säilyi pyydydyskin ehjänä, vaikka uusia vesiä kokeiltiinkin.

Uusi apaja ja heti saatiin uusiokäyttöön mereen unohtuneita painoja ja naruja, taitaa olla onkimiehen ankkuri.

Komea rysäankkurikin tuli troolin mukana ylös. Silakan kalastuksen lisäksi harjoitamme siis arvokasta merenpohjan siivoustyötä.