sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Otettiin vähän lomaa

Silloin kun kalaa tulee hyvin alkaa täällä Suomessa yleensä kalan vastaanottokapasiteetti tökkimään. Niin kävi nytkin. Pääsiäinen on tulossa ja päätettiin pitää ensi viikko hyvin ansaittua talvilomaa.

Kaikuluotaimen pohjakalanäyttö ei tuosta paljon voi parantua.
Ennen lomille lähtöä ajettiin paatti pitkästä aikaa Merimaskun kalasatamaan ja tehtiin lauantaina vielä vähän huoltohommia. Paattiin vaihdettiin uudet vetovaijerit ja lopultakin raatsittiin ottaa uusi Cosmos Trawlin valmistama Gloria Elipse trooli käyttöön.
Linkki Cosmokseen

Tässä Bärbelin Kalle ja Aivo sekä meidän Jussi kokoavat uuden troolin vetoköysiä eli proppuja

Komiaa, sano Jussi, kun uutta troolia vedetään Bärbelin rummulle

Vielä riittää kelaamista. Troolihan on kaikkine köysineen ja nostopusseineen liki 300 metriä pitkä

Täkkäri Jussi valmistelee uuden vetovaijerin kelaamista paatin vinssille. Vetovaijerit ovat 400 metriä pitkiä ja 12 milliä vahvoja
Kipparin viikonloppu menee tietysti vielä paperitöitä tehdessä. Kummasti niitäkin riittä, vaikka yritys ei ole koolla pilattu. Joskushan ne on tehtävä. Tietysti paatillakin odottaa vielä jonkinmoinen huoltolista, mutta eiköhän sitä muutaman päivän vapaatakin saa pidetyksi.



keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Nyt painetaan menemään tukka putkella

Silakkarysiä on ilmestynyt saarten ja luotojen syrjiin, varma kevään merkki. Kaikki lintu- ja lokkilajit on saapuneet ja vaikuttaa siltä, että uroshaahkat on keväthommansa jo hoidelleet ja alkaneet kerääntyä porisemaan ukkoparviin.

Työtahti paatilla on ollut tiukka. Sunnuntaipäivänä piipahdettiin kotona. Jussi sai taudin taitetuksi ja maanantaina jatkettiin. Viime viikkojen ohjelma on ollut sama joka päivä. Herätys viiden maissa. Koneitten tarkistus ja merelle. Troolia on vedetty pari kertaa. Rantaan on palattu illalla ja saalis on saatu siirretyksi maihin puolen yön tietämissä, joskus vähän ennen ja joskus on mennyt jopa kahteen puoli kolmeen. Ja aamulla taas on menty. Kuppi kahvia silmien avaamiseksi ja uusi päivä vauhtiin.

Blogiakaan ei oikein ole jaksanut päivittää ja maisemien katselukin on jäänyt vähiin. Saariston aamut on kuitenkin aina hienoja. Muutama päivä sitten taisi sataakin, mikäli oikein muistan. Muuten on kelit kyllä olleet mitä parhaimmat.
Aurinko on noussut hetki  sitten ja se on samantien  mennyt raskaan pilven taakse piiloon. Yöllä on satanut.
Saarten takana Velkua, pitkään Suomen pienimpiä kuntia, nyt Naantalin kaupunginosa
Ja tätä vartenhan täällä ollaan. Silakoita jahdataan, ja on niitä saatu kiinnikin. Troolin nostossa lokeilla on aina juhlat. Se on kumma, mistä ne osaavat syöksyä aina salamana paikalle heti kun troolin perä on tullut esiin. Niillä täytyy olla hyvä kommunikointijärjestelmä, kännyköitä ja älypuhelimia ei tarvita kokoontumisten järjestämiseen.

Troolin perä nousee yleensä pintaan kun veto on lopetettu. Silloin lokkiparvi riemuitsee.

Lokkien mielestä varmaan mitä ihanin näky: luodollinen syötävää. Kyllä se kalastajan sydäntäkin lämmittää tuo näky.

Ihan viimeiseen asti koettavat siivekkäät päästä osille, mutta vaikeaa se on niille.

Nyt on perä jo  pelottavan lähellä Bärbeliä, lokkien on annettava periksi.
Suunnilleen kolmannes viikon saaliista menee nyt Pohjanmaan turkistarhaajille. Silakat pumpataan auton lavalle ja kun kuorma on täysi lähtee kuski kurvailemaan kohti rehukeittiötä, missä silakat on yksi tärkein osa turkiseläinten ruokavaliota. Täysperävaunullisen auton kuormaan menee vähän vajaa 40 tonnia silakkaa.






perjantai 4. huhtikuuta 2014

Ahkera abiturientti ja uusi jätti

Niin siinä kävi, että tauti kaatoi Jussin petiin. Mitäs sitten?  Eihän paattia voi pistää seisomaan ja kippari on luvannut kotiväelle, ettei enää yksin troolaile, vaikka paatin miehitystodistus sen sallisikin. Epäilevät kotona, että yli kuusikymppiset on jo vähän köntyksiä, mikä nyt ei alkuunkaan pidä paikkaansa.

No onneksi jungmanni oli vapaana, siis ainakin kipparin mielestä, kun kerran lukio on käyty ja kirjoitukset ohi. Pääsykoekirjat mukaan paatille ja töihin, sellaista on yrittäjän penskojen arki.

Ahkera abi työn touhussa

Aivo seuraa tarkkana Bärbelin ahteritäkiltä jungmannin työskentelyä

Taas saatiin uusi ennätyssilakka

36 senttiä ja tietenkin se puntarin käyttö unohtui ennenkuin silakka päästettiin kavereitten viereen kalaruumaan.


torstai 3. huhtikuuta 2014

Kevätflunssa

Heti kun päästiin kesäaikaan ja kuukausi vaihtui oikeaksi kevätkuukaudeksi alkoi kevään vaivat. Saatiin flunssavirus paatille.

Nokka tukossa ja silmät turvoksissa. Funssavirus jyllää
Mitäs nyt tehdään? Eihän paatti voi seisomaan jäädä. Siinähän jäisi Bärbelkin toimettomaksi ja oletteko kuulleet, että vaikkapa Viking Amorella pysähtyisi flunssaa parantelemaan. Mutta Huovarihan onkin puuta ja miehet silloin rautaa. Sinnitellään, eiköhän tuo flunssa anna periksi.

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Synkkiä pilviä horisontissa

Meidän kalamarkkinoiden yllä leijuu synkkiä pilviä. Lähes päivittäin saadaan kuulla entistä huonompia uutisia. Silakan hinnat on jo tippuneet ja nyt aikaisempaa suurempi osa saaliista myydään turkiselinkeinon raaka-aineeksi. Onneksi siellä näyttäisi vielä kysynttää riittävän. Viimeiset turkishuutokaupat menivät mailmantilanteen epävarmuudesta huolimatta kohtalaisesti. Hinnat on tosin sielläkin pudonneet.

Me kalastajat saadaan tieto hinnan alennuksista nopeasti. Toisin on turkistarhaajilla. Näihin aikoihin vuotta he päättävät kuinka paljon eläimiä kasvatetaan. Pennut syntyvät keväällä ja eläimet nahotetaan loppusyksystä. Turkisten muokkauksen jälkeen ensimmäiset huutokaupat pidetään Vantaalla joulukuussa. Tarhaajalta on mennyt liki vuosi ennenkuin hän saa tietää minkälaista palkkaa hän saa vuoden työstään. Kustannuksia syntyy tietysti kaiken aikaa. Niinhän se näillä luonnonvaraelinkeinoilla on  muutenkin. Kasvisten ja viljan sato korjataan kerran vuodessa jne jne. Moni vakituisessa työssä käyvä ei taida ymmärtää minkälaista on elää sesonkien mukaan. Joskus olen kuullut turkistarhausta kritisoitavan, mutta mistä saadaan hienompia ja luonnonmukaisempia vaatteita kuin turkiksista? Ei mistään.

Epävarmuus ja hintojen lasku heijastuu myös meidän paatille. Tästä seurauksena kippari joutui raskain mielin laittamaan Anatolin lomalle odottamaan parempia aikoja. Näytää pahasti siltä, että tästä ei enää saada leipää kolmelle miehelle. Nyt vaan toivotaan käännettä parempaan.

Otettiin kaverikuva Anatolin toistaiseksi viimeisenä työpäivänä. Vähän on hymy tiukassa kummallakin.

Anatoli tallentaa Saariston maisemia IPadillaan
Tämä viikko alkoi lumipyryssä. Ajettiin samaa reittiä apajille kuin lauantainakin. Maisemat olivat muuttuneet viimeviikosta radikaalisti.
Ei näytä enää yhtään kesäiseltä

Mihin lie joutsenetkin menneet?

Eikä veneetkään ole päässeet vesille viikonlopun aikana.

Tyhjänä nököttävä pursiseuran tukikohta ei ihmetytä yhtään. Kylmä taitaisi pursissa tulla. Meillä on sentää kunnon keskuslämmitys.

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Aikainen maaliskuun aamu Saaristomerellä, Huovarin matka apajalle

Lähtö Laupusesta kello 05.30. Lämpötila nollan tienoilla. Selkeä sää, aurinko on vielä horisontin takana. Tällaisena aamuna tämä työ tuntuu melkein etuoikeudelta.

Aurinko nousee kuuden maissa. Ollaaan tultu Ykskarin sivulle.
Korvenmaan ja Pyytin välinen salmi on  vetäytynyt yöllä riitteeseen. Uimaan ei tee mieli.

Mökki-idylli Pyytissä. Joutsenpari purjehtii vielä aution mökin laiturin edessä
Veneet odottavat vajassa kesää
Pursiseuran tukikohta on vielä typötyhjä. Kuukauden päästä sielläkin on jo lauantaiaamuisin vilskettä
Kellon ollessa puoli kahdeksan kurvataan Bärbelin viereen. Aloitetaan kalastus. Nyt saa maisemien ihailu jäädä. Katseet keskittyvät kaikuluotaimiin ja tutkaan.


torstai 27. maaliskuuta 2014

Jättisilakan metsästystä ja lipun nosto

Uskomattoman kauniita kevättalven päiviä merellä. Tänäänkin tyyntä ja aurinkoista, ja lämmintäkin, vaikka vesi on vielä kylmää.
Kuvassa Bärbelin edessä näkyvät valkoiset täplät on joutsenia. Ne uivat meidän kanssa kilpaa, kunnes kyllästyivät ja lensivät pois. Miltei kaikki vesilinnut on jo saapuneet saaristoon, merimetsot mukaanlukien. Kaikenlaisia soidinpörhistelyjä näkee siellä täällä.
Silakat on edelleen lymyilleet pitkin pohjia, mistä niitä on koitettu narrata trooliin vaihtelevalla menestyksellä. Kaikenlaista muutakin sieltä löytyy.

Bärbel nostaa troolia ja saaliina on melkoisesti rakkolevää ja tietysti aina jokunen silakkakin.
Tänään merestä nostettiin lippu. Kuka tunnistaa: Mikä Suomenlippu tuo on, ruorin keskellä leijonavaakuna?
Jättisilakanmetsästyksessä saatiin taas uusi ennätys. Pituutta järkäleellä 34,5 senttiä ja leveyttä sytkärin verran. Pitäisköhän hommata vaaka, että saatais painokin. Meillähän on täällä kyllä puntari, enpäs muistanutkaan. Siis jatkossa saadaan painotkin kirjatuksi.

Viikon jätti. Tyttö oli, eli mätisilakka. Tuo verrokki on sellainen sopivankokoinen paistinhaili.

Kalaruumassa paistinhailit  muhivat kylmässä vedessä. Sinisellä letkulla niitä siirretään maihin. Kaikki käy hygieenisesti käsin koskematta. Mahtais olla suuri saalis jos nuo kaikki  olis jättisilakan kokoisia. Siinä olis juhannussilliä kerrrakseen.