tiistai 10. kesäkuuta 2014

Raumalla sattuu ja tapahtuu

Paattia on nyt ehostettu Raumalla sellaiseen rauhalliseen tahtiin. Tai, siis kippari on ottanut rauhallisesti puolittain loman kannalta ja Jussi tehnyt töitä kaiken aikaa.

Jussi maalaa frelsserivinssiä. Siitä onkin jo pari vuotta, kun Leskelän Pekka veti pohjamaalin ja nyt lopulta saadaan pintakin maalatuksi.
Rungon yläpuoliset osat on ehostettu.  Kun neidolla on ikää 35 vuotta niin tarvitaan jo vähän spakkelia ja maalia pintaan.
Mutta voi, kuuluuhan meidän yritykselle maakulkuneuvokin. Autoparka on jäänyt kokonaan huomioimatta ja varmaan tuntee olonsa syrjityksi. Se on Transu, eli kippari on TransitMies. Lempilaulu löytyy linkistä Transit Mies

Tässä Huovarin Transu
Ja tuolla, noin seitsemän meren syvyydessä on transun avaimet. Sinne molskahtivat pusakan rintataskusta heti aamutuimaan. Oli oikein mukava tapa vietää nimi- ja syntymäpäivää avaimia onkien. Ylös eivät suostuneet tulemaan. Siellä ovat ahventen ja salakoiden kaverina.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Still alive and kicking

Viime viikon maanantaina aloitettiin valmistautuminen kesän kalastustaukoon. Vedettiin parivetotroolit maihin odottamaan uutta kalastuskautta.
Työn sankarit
Vaikka v-käyrä on korkealla pakkoloman takia jaksetaan sentään vähäsen hymyilläkin. Aivo ja Kimmo Bärbelistä ja meidän Jussi.
Tiistaina ajettiin paatti Rauman kalasatamaan. Jussi on raumalainen ja hänen on paikallisasukkaana helppo hoidella paatin kunnostutöitä. Myöhemmmin kesällä ajetaan Ruotsin Simrishamniin telakkaan.
Huovari Raumalla loviisalaisen "PIRKE" troolarin ahterin takana
Viime viikon loppupuoli menikin kipparilta talonmiehen töissä kotona. Kaikenlaista pientä kunnostettavaa riitti ja yhdet ylioppilasjuhlatkin tuli pidetyksi. Tänään aloitettiin lopulta työt paatilla. Painepesurilla ja vahvalla puhdistusaineella pestään kaikki pinnat puhtaaksi, jotta ne voidaan myöhemmin maalata. Aika koville maalipinnat joutuu näissä hommissa. Joka vuosi maalausta on uusittava.

Jussi pesee paatin ahteria 150 barin paineella.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Silakanpyyntisesonki on päättynyt

Seinä tuli vastaan. Helleaalto ukkosineen pisti meidät jäämään maihin. Viime viikon alussa Ruotsiin lähetetyt silakat ei kestäneet kunnolla pitkää matkaa. Kotimaan markkinat on tukossa. Kalat ei mene kaupaksi minnekkään. Ollaan pitkästa aikaa tällaisessa tilanteessa, sillä yleensä kalastuksen lopettaa pyydystettävien kiintiöiden loppuminen, mutta nyt loppuikin asiakkaiden ostohalut. Väittävät, että pakastevarastot on täynnä ja että idän markkinat vetävät huonosti.

Veti mielen niin apeaksi, että ei saanut blogiakaan päivitetyksi. Taisi kuitenkin olla hyvä pitää vähän taukoa ja antaa ajan kulua, sillä muuten olisi ehkä päässyt julkisuuteen Venäjän lätkäjoukkueen valmentajan tyylisiä kommentteja. Eikä me nyt sentään niin pettyneitä olla, vaikka parhaaseen kalastusaikaan joudutaankin laittamaan pestit kiinni. Ei ainakaan myönnetä. Nyt alotetaan vuosihuolto vähän etuajassa, kyllä meillä tekemistä riittää.

Onneksi jossain päin sentään silakat käyvät kaupaksi. Velkualla vietettiin lauantaina vuosittaista rysäsilakka tapahtumaa ja siellä riitti silakanostajia jonoksi asti.

Rysä on koettu ja silakoita odotetaan rantaan
Silakka on edullista, 5 euroa ämpärillinen, 3 euroa puolikas ja euron pannullinen.
Jonoa on satakunta metriä. Toisilla kauppa käy ja toisilla ei.



maanantai 19. toukokuuta 2014

Luonnon ilmiöitä

Aamu oli aivan tyyni. Lämpötila nousi nousemistaan ja täällä meren päälläkin mittari näytti reilusti yli 20 astetta. Kesä on tullut.

Tämä ei ole sinilevää, vaan havupuumetsät valtaavat lisää tilaa itselleen.
Yhden maissa alettiin nostamaan troolia. Tietysti silloin alkoi satamaan. Kyseessä taitaa olla kuluvan kesän ensimmäinen kunnon ukkosrintama.

Hetki sitten paistoi aurinko ja nyt sataa kaatamalla ja tuultakin on ihan reippaasti
Puoli tuntia ja taas paistaa aurinko. Tuulikin on tyyntynyt. Ajetaan toiselle apajalle ja trooli solahtaa takaisin mereen.


sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Ei menty sentään merta edemmäs kalaan

Edellisessä päivityksessä kerroin, kuinka ollaan tehty uusia markkinavirityksiä. Joku jo epäili kommentissaan, että hinnan dumppaus on alkanut. Ei nyt sentään. Kun kerran kotimaan ja idän markkinat ei oikein vedä, niin sitten käännetään katseet länteen.

Jussilla on suu messingillä saalista lossattaessa. Kalaa tulee ja kauppa käy.
a
Sinne ne silakat katoaa. Lämpöeristettyyn kalankuljetustraileriin.
Silakan matka on pitkä. Jäitäkin tarvitaan jäähdytykseen, onhan nyt kesä.

Traileri on ruotsalainen ja sinnehän meidän silakat nyt menee.
 Silakoitten määränpää on Västervik ja siellä Swe-Dan Seafood Ab, linkki heidän kotisivuilleen
 Swe-Dan Seafood Ab 

Nyt vaan ristitään kädet kyynärpäitä myöten ja toivotaan, että logistiikka pelaa. Tuloksista kerrotaan seuraavissa päivityksissä.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Blogin vuosipäivä

Kolme päivää sitten, keskiviikkona 14.5 tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun aloitimme kertomaan elämästämme täällä paatilla. Blogin päivittämisestä ei ole tullut mitään pakkopullaa, vaan siitä on kehittynyt hauska harrastus. Olemme saaneet kannustusta monilta lukijoilta ja se on antanut intoa ja voimaa jatkaa kirjoittamista. Viime vuoden puolella saimme aikaiseksi 126 päivitystä ja kuluvan vuoden aikana niitä on ilmestynyt jo 42. Menneen vuoden aikana blogia on luettu yli kuusikymmentätuhatta (63 000) kertaa eli keskimäärin 1200 kertaa viikossa. Onko se paljon vai vähän, siihen ei osata ottaa kantaa. On se kuitenkin niin paljon, että mielellään tätä päivittämistä jatkaa.


Tämän viikon aikana on saatu hyviä uutisia. Jungmanni Jaakko (on töissä maissa) saa valkolakin ja Jussin ura kalastajana ja merimiehenä on päässyt varsinaisesti alkuun. Jokin aika sitten hän vietti viikon Rauman merenkulkuoppilaitoksen Basic Training kurssilla. Kippari opetti vähän lisää paatin käsittelyä ja nyt meillä on oikea pätevyyskirjamerimies ruorissa.

Jussi esittelee kansimiehen kirjaansa
Meidän pyytämillä silakoilla on edelleenkin menekkivaikeuksia. Nyt on tehty kokonaan uusi markkinaviritys ja viikon aikana nähdään miten äijien käy.




tiistai 13. toukokuuta 2014

Raumalainen turisti

Taas on jouduttu makaamaan maissa. Nyt ei ole markkinavoimat meidän puolella, vai olemmeko pelanneet korttimme väärin ja kädessä nököttää musta pekka. No, olihan se hyvä saada viettää äitienpäivän viikonloppua kotona.

Viime viikolla silakoitten joukkoon oli eksynyt jokunen ahven ja niistähän saatiin mainiot viikonloppuateriat. Ahven on niin hieno kala, että sitä saisi tulla trooliin useamminkin.

Ahvenfileet on laitettu rullalle katkarapujen, papujen ja mustajuuren kanssa. Akvaviitilla ja kuminalla maustettu kastikse kruunaa aterian. Tässä ei meidän perheen miesväen taidot riittäneet muuhun kuin ahventen fileointiin.

Kipparin savustamo ei ole kovin professionaali

Vaikkei savu-uuni olekaan kummoinen, niin kyllä sillä ahvenet saa savustetuksi.
Onneksi kuitenkin löydettiin tällekin viikolle pieni markkinarako ja päästiin vähän kalaonnea kokeilemaan. Saatiin turistikin mukaan paatille. Jussin kalakaveri halusi tulla katsomaan miltä keväinen Saaristomeri ja meidän touhut oikein näyttää. Jarno harjoitaa rysä- ja  verkkokalastusta sivuammattinaan, vai liekö työ maissa se sivuelinkeino. Hänen kalastustaan voi seurata Facebookista nimellä Pullan Kala

Raumlaiset nuoret leijonat. Katseet on suunnattu tulevaisuuteen.