Stand by

Tiistaina palattiin Simrishamniin. Eileinen päivä meni vielä pienissä remonttihommissa, laitettiin uusi 50 metrinen ankkurikettinki ja sille pari rullaa ja muuta pientä. Tänään päästiin lopulta valmistautumaan turskanpyyntiä varten.

Tässä nostetaan styyrpuurin leijaa paikoilleen. Leijat levittävät troolin meressä. Nämä ovat ns. pohjaleijat joita käytetään turskan pohjatroolauksessa. Nuo ovat  66 tuumaiset Thyborön nr 11 leijat. Ne painavat 421 kg kappale ja pinta-alaa niissä on 2,25 neliömetriä.

Jääasemalta lasketaan muutama kuutio jäitä jääruumaan. Jäillä saalista jäähdytetään. Tavoitteena on saavuttaa sulavan jään lämpötila mahdollisimman nopeasti.

Jääruuma täyttyy vauhdilla.

Ruuma täyteen vielä tyhjiä laatikoita. Valmista on. Turskat tulevat perkauskoneelta vasemmalla ylhäällä näkyvään alumiiniseen laatikkoon. Siitä niitä lasketaan keltaiseen muovilaatikkoon mistä ne lajitellaan eri kokoluokkiin. Muovilaatikon edessä näkyy vaaka missä kalat punnitaan noihin punaisiin ja valkoisiin laatikoihin. Lopuksi laatikko täytetään jäällä ja stuuvataan pinoon. Laatikko painaa jäineen noin 40 kiloa. Rullaavassa paatissa vaaditaan voimaa ja tahdonlujuutta niiden käsittelemiseen.

Vihdoin viimein on päästy pois telakan vaikutuspiiristä ja yhdelle vakiopaikoistamme, Bornholms Kajenin möljään.

Aurinko paistaa, mutta tuulee ja huomiseksi on luvassa vielä lisää tuulta. On taas oppittava tuo tuulenpito. Merelle ei voi mennä liian kovassa kelissä, vaikka kuinka teksisi mieli. Tuulen noustessa yli kymmeneen sekuntimetriin alkaa se olemaan meille ja pohjatroolaukselle liikaa. Paatin kanssa kyllä pärjättäisiin vallan mainiosti, mutta saalista ei tahdo oikein tulla. Parempi odottaa ja kytätä seuraavaa tuulirakoa. Aamulla kolmelta ylös laiturille tuulta haistelemaan. Päätökset merelle lähdöstä tehdään silloin.

Keväällä esittellimme Suomen maakulkuneuvomme Transun. Nyt on vuorossa Simrishamnin katuradalle trimmattu Wiliams F1. Tuolla on mukava kurvailla osuuskauppaan provianttiostoksille.

Ahvenanmaalle rekisteröity "CLINTON" AAL-126 on tullut tänne huoltohommiin.

Maailman vanhin vesillä liikkuva jäänmurtaja S/S BORE on menossa telakkaan.

Hienoa, että löytyy innokkaita vanhojen laivojen ystäviä. Vaaditaan paljon talkootyötä ja vielä enemmän rahaa, että tuollaiset veteraanit pysyvät liikenteessä.

Laivaveneet on rakennettu alkuperäisten piirustustusten mukaan.

Tuota brykää suunnitelaessa taidettiin olla vielä sitä mieltä, että laivoja ohjataan ulkoa, satoi tai paistoi.

 S/S Boresta löytyy lisätietoa linkistä om s/s Bore

Lisätietoja troolileijoista voi etsiä täältä:Thyborön Trawldoor

Terveisiä Skotlannista

Kippari teki pienen lomamatkan Skotlantiin. Matkatuliaisia piti heti päästä maistamaan.

Savu tammisen Bourbon viskitynnyrin lastuista. Ennen suolausta marinointi Caol Ilan MOCH viskillä. Lohifile Hätälän Rikulta.

Valmiit tuotteet maistamista vaille, tai vähän kyllä meni skottilaista savustamisen aikanakin.

Kalastajaperheen sunnuntailounas: savulohta, sienimuhennosta itsepoimituista sienistä ja kyytipojaksi nuorta savuista viskiä.

Hätälä Oy
Caol Ila
Caol Ila MOCH

Hengähdystauko

Lauantaiaamuna jätimme Jussin kanssa Simrishamnin telakan taaksemme. Junalla Kööpenhaminan Kastrupiin ja lento Helsinki-Vantaalle ja sen jälkeen bussimatka kotikulmille. Paria päivää vaille seitsemän viikkoa oli tämän törnin pituus. Tarkoitus on palata takaisin vajaan kahden viikon kuluttua.

Slipi on tyhjä, ihan outo näkymä.

Huovari on kotiutunut hyvin omaan elementtiinsä.

Satama jää taakse. Kotimatka on edessä.

Oli hyvä tulla taas kotiin. On saunottu ja vaihdettu kuulumiset läheisten kanssa. Työpöydälle kertyneet paperit on lajiteltu mikä roskikseen ja mikä kirjanpitäjälle lähetettävien joukkoon. Ja nyt pidetään muutama päivä sitä jo aikaisemmin mainostettua lomaa.

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhannet sanat

Ett Stor Tack till personalen av Simrishamns Varv Ab.

Suurkiitos Simrishamns Varv Ab:n henkilökunnalle.

Aamupäivä

Iltapäivä

Mitä tähän voisi lisätä? Helpotuksen huokauksen ehkä?

 Simrishamns Varv Ab

Valmista tuli

Paatti on vihdoin vesillelaskua vaille valmis. Remonttia tehtiin lähes kuusikymmentä päivää. Nyt ollaan oltu Jussin kanssa täällä Skånen kärjessä yhtäkyytiä 47 vuorokauttta ja töissä jokaikinen päivä.Tänä iltana tai huomenna aamupäivällä meidät lasketaan alas telakasta.

Lauantaina, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan lennetään kotiin.  Tuntuu kyllä siltä, että nyt olis pienen hengädystauon ja lomanpoikasen paikka. Takaisin ajateltiin tulla parin viikon päästä.

Keularauta on saatu muotoonsa. Per hioo ja hitsaa sitä kasaan. Tievi on kymmenen ja sivut viiden millin ruostumatonta terästä. Kyllä sillä pienissä jäissäkin varmaan pärjää.

Kaikki läpiviennit ja sinkkianodit on paikoillaan ja suojattu pohjan maalausta varten.

Jussi telaa pohjamaalia vesilinjan alle.

Maalarimestari Tony valmistelee pohjan maalausta

Telineetkin on poistettu. Valmista on

Courageen vielä potkuri ja peräsin paikoilleen. Sen perässä päästään vesille. Kuvan alaosan putkihässäkkä kuuluu troolari Lagunalle. Sen remontti kestää vielä ainakin pari viikkoa.

Potkuri on jo paikoillaan. Hyvätä näyttää. Eiköhän mekin huomenna päästä paatin kanssa taas oikeaan elementtiin

Merta on kunnioitettava ja se voi olla ankara

Väitetään, että merikalastus olisi yksi maailman vaarallisimmista ammateista. Väite ei varmaankaan ole aivan tuulesta temmattu. Voin vain kuvitella minkälaisissa olosuhteissa Pohjanmeren tai valtamerien kalastajat työskentelevät silloin, kun myrskyt iskevät kimppuun. Siitä on varmasti leikki kaukana. Osataan asiasta tehdä bisnestäkin. Amerikkalainen  tosi-tv sarja Vaarallisilla Vesillä (Deadliest Catch) taitaa jo jatkua ainakin kymmenettä tuotantokautta. Meri on aava eikä kalastusapajilta pääse aina myrskyn noustessa sataman suojaan.  Linkissä You Tube video Norjan rannikolta Extreme Weather.

Eilen ruotsalainen kalastusalus "CARMONA" ajoi kauniissa kelissä Ruotsin Länsi-rannikolla karille. Tässä tapauksessa taisivat sekä paatti että miehistö selvitä pahanlaisella säihkähdyksellä. Hyvä niin. Linkki Göteborgs Postenin artikkeliin

Ruotsin merivartioston kuva eilisestä haverista

Kyllä Itämerikin voi olla julma. Aamuyöllä syyskuun 28. päivänä kaksikymmentä vuotta sitten Utön eteläpuolella kova myrsky upotti hetkessä virolaisen "ESTONIAN" vieden mukanaan 852 matkustajaa. Tuon järkyttävän yön tapahtumia tutkitaan edelleen. Yhden rauhanajan suurimman merikatastrofin muistoa voi kunnioittaa vaikka kuuntelemalla Estoniasamlingenin sivuilta yön hätäsanomia. Radiotrafiken under olycksnatten

Troolari Carmonalle sattuneesta "onni onnettomuudessa" haverista syntyi ajatus kertoa minkälaisia havereita suomalaisille kalastusaluksille on viime vuosina tapahtunut. Näistä murheellisista ja traagisista onnettomuuksista pitää kirjaa onnettomuustutkintakeskus.

Onnettomuustutkintakeskuksen tehtävänä on tutkia kaikki suuronnettomuudet ja suuronnettomuuden vaaratilanteet riippumatta niiden laadusta sekä ilmailu-, raideliikenne- ja vesiliikenneonnettomuudet ja niiden vaaratilanteet. (Linkki keskuksen sivulle) 

Alla listaa ja linkit onnettomuustutkimuskeskuksen läpi käymistä suomalaisten kalastusalusten havereista. Tutkintaselostusten yhtenä tärkeänä tavoitteena on parantaa merenkulun turvallisuutta. Selostuksissa on ehdotuksia viranomaisille ja merenkulkijoille miten turvallisuutta voidaan lisätä.

1999
Kahden kalastajan ja troolari Lean katoaminen Selkämerellä
Troolari Arska, matalikkoon ajo Himangan edustalla

2000
Neljän kalastajan ja troolari Kingstonin katoaminen Selkämerellä

2001
Troolari Randö, palo ja uppoamien Rauman edustalla
Kalastusalus Sara, yhteentörmäys tuntemattoman aluksen kanssa Gotlannin kaakkoispuolella

2002
Kalastajan katoaminen kalastusalus Helsulta Selkämerellä

2003
Troolari Brian Kent, vaaratilanne jääkentässä Porin edustalla

2004
Troolari Brattvåg, uppoaminen Porin edustalla
Troolari Norsjö, kallistuminen Pohjois-Itämerellä
Troolari Sea Gull, uppoaminen Itämerellä

2008
Kalastusalus Masi, kalastajan hukkuminen Hanön lahdella

2011
FV Baltic, ajautuminen rantaan ja miehistön evakuointi Viron rannikolla
M/V Amazon ja F/V Florence, yhteentörmäys ja kalastusaluksen uppoaminen Suomenlahdella.

2013
Troolari Amazon, karilleajo Kustavissa.

Lisäksi saman ajan kuluessa on tutkittu useita tapauksia, missä suomalainen rahtilaiva on törmännyt kalastusalukseen Suomen aluevesien ulkopuolella. Näitä rahti- ja kalastusalusten välisiä törmäyksia sattuu maailman merillä aivan liian usein.

Toivottavasti kukaan blogini seuraajista ei pidä yllä olevien tapausten esille tuomista tosi-tv sarjojen tapaisena viihteenä. Enemmänkin tämän päivityksen tarkoituksena on muistuttaa meille itsellemme, troolari Huovarin pienelle miehistölle, että
Meri on suuri ja voimakas ja laivat siellä pieniä, olivatpa sitten puuta tai rautaa. Turvallisuusasioissa ei merelle lähdettäessä saa tinkiä.

Mitä seuraavaksi?

Veteenlasku lähestyy. Nyt meidän on alettava suunnittelemaan tulevaa kalastuskautta. Ensin kyllä ajateltiin pitää ainakin viikon loma ja vaikka vähän pitempikin. Tietenkin siitä riippuen milloin nämä remonttihommat on lopullisesti saatu valmiiksi ja paatti lopulta vesille.

Näyttäisi siltä, että ainakin vielä kalastuskiintiöitä on jäljellä. Meidän pitäisi pystyä päättämään minne mennä ja mitä pyytää. Onneksi meillä on vaihtoehtoja. Tosin ne kaikki näyttävät aika huonoilta. Pitääkö kehitellä jotain uutta?

Täällä Etelä-itämerellä on reilusti pyydettävää sekä itäisen että läntisen turskakiintiön alueilla. Ongelmana ovat olleet huonot saaliit ja vielä sitäkin suurempana ongelmana aivan pohjalukemiin painunut turskan hinta. Huonon hinnan takia suomalaiset, me mukaan lukien, eivät ole kuluvan vuoden aikana kalastaneet turskaa oikeastaan yhtään.

Turskanpyyntiä:Anatoli harrastaa turskavoimailua toissa talvena Hanön lahdella

Silakkakiintiötäkin on jäljellä. Selkämerellä pyydettävää on reilusti, mutta Saaristomeren ja Suomenlahden kiintiöstä on pyydetty jo suurin osa. Me olemme Bärbelin kanssa kalastaneet pääasiassa tuota Suomenlahden ja Saaristomeren kiintiötä. Saaristomeren pyyntikausi alkaa vasta marraskuussa.

Ukrainan sota ja kauppasota Venäjän kanssa sekoittaa varmasti silakkamarkkinoita. Mitä tekee turkistalous? Keväällähän meiltä loppui silakan menekki kesken pyyntikauden. Mihinkään ei saatu kaloja kaupaksi. Miten mahtavat markkinat vetää tulevana talvena. Sen tietää vasta ensi keväänä kuinka äijien kävi. Iso remontti on takana ja kalaa pitäisi saada ja saada niitä vielä myydyksikin, kovaan hintaan tietysti.

Silakanpyyntiä: Kimmo mittailee silakkaa Saaristomerellä

Silloin muutama vuosi sitten, kun tämä paatti hankittiin, suunnitelmiin kuului myös lohenpyynti. Kävi kuitenkin niin, että lohi muuttui "poliittiseksi eläimeksi" ja politiikot päätivätkin kieltää ammattikalastajien lohen avomeripyynnin. Valtaa pitävien mielestä lohta saavat kalastaa vain ne, joilla on varaa mennä onkimaan sitäTorniojoelle.

Eli summa summarum silakkaa vai turskaa seuraavaksi? Kahden miehen organisaation yksimielinen päätös: Käydään vähän lomalla ja sitten aloitetaan turskanpyynti täältä Simrishamnista. Silakat myöhemmin.

Olen aikaisemmin kirjoittanut blogiin siitä, miten kalastuskiintiöt syntyvät ja vähän muistakin meidän ammatin reunaehdoista. Niitä voi lukea linkistä: Ammattikalastuksen reunaehtoja

Loppuvuoden aikana saamme tietää kuinka suuret kiintiöt meillä on ensi vuonna pyydettävissä. Komission on antanut antanut oman ehdotuksensa 3. syyskuuta. Ammattikalastajaliiton sivuilla voi tutustua sekä komission esitykseen että kuluvan vuoden kiintiöihin.
 komission esitys vuoden 2015 kiintiöiksi
 vuoden 2014 kiintiöt ja saalistilasto
Maa-ja metsätalousministeriön, MMM (tuttavalllisemmin kolmen ämmän tai mömmölän) nettisivulta näkee hyvin kiintiöalueet: MMM:kiintiötilanne