Homma etenee, taakka kevenee, sanoi Jussi

Tänään saatiin taas yksi, niin sanottu, etappi selvitettyä. Nyt on paatin pohjan lankut kokonaan kiilattu. Pohja on hiottu ja pintaan on vedetty primeri. Spaklaus vielä ja sen jälkeen onkin jäljellä pelkkää raakaa kuidutustyötä.

Alla olevista Jussin ottamista kuvista voi saada käsityksen kuiduttamisen työvaiheista. Se on oikeastaan aika ihottavaa puuhaa. Muovi ja kuidut tarttuvat vaatteisiin, käsineisiin ja välillä vähän työntekijöihinkin, eikä näin lämpimillä keleillä oikein umpinaisia vaatteitakaan jaksa pitää.

Lasikuitumatto on revitty reilun neliömetrin kokoisiksi arkeiksi. Käytämme 450 gramman mattoa, eli neliömetri painaa 450 grammaa. Ja se on tosiaan lasia. Aikaisemmin Ahlström Oy valmisti tälläistä mattoa Karhulassa. Nykyisin ne tulevat Kiinasta, tietenkin. Matto telataan polyesterihartsilla läpimäräksi. Me laitamme kolme mattokerrosta laminaattiin kerralla. Muovi kovettuu nopeasti ja työaikaa yhdellä alueella on reilut 15 minuuttia.

Sen jälkeen, kun lasikuitumatot on laminoitu toisiinsa kiinni ja ne ovat vielä märkiä, laminaatti ilmataan sitä varten tehdyllä ilmaustelalla. Per työskentelee pienen ilmaustelan kanssa ja apupoika koettaa löytää kuvauksellista ilmettä. Tämä maton ilmaus on yksi laminoinnin tärkeimpiä työvaiheita. Runsaasti ilmakuplia sisältävä laminaattikerros vetää aikaa myöten itseensä vettä ja heikkenee. Iloiset töyhtöhyypiöt veneen alla.

Esimmäisten kolmen kerroksen jälkeen laminaatti vielä naulataan runkolankkuihin kiinni. Käytämme 50 mm haponkestäviä kampanauloja jotka isketään naulaimella kiinni. Sen verran kovaa on lasikuidun ja tammilankun yhdistelmä, että tarvitaan normaalia korkeammalla ilmanpaineella toimiva naulain. Käytössä on noin 17 barin paine.

Naulat on naputeltu. Vielä kaksi laminoinitikertaa jäljellä. Sen jälkeen on pohjassa 9 kerrosta ja kölin laidoilla 24 kerrosta. Yksi kerros on noin millin paksuinen.

Meidän paatti sekuin nököttää telakassa. Alapuolellamme sen sijaan on jatkuvaa liikettä. Erikokoisia paatteja tulee ja menee.

Tässä nousee simrishamnilainen "KUNGSÖ" SIN 59 pohjan maalaukseen ja sinkien vaihtoon.

Telakan toisen laivapuusepän Mats-Ollen Tess on pojan pesussa.

Me ei Jussin kanssa muusta liikenteestä välitetä. Painetaan vaan töitä. Ei tänne olla maisemia katsomaan tultu. Pohja on nyt hiottu ja pölyä on korvissa, kurkussa ja silmissä. Hiuksista sojottaa eriskummallisia piikkejä. Päähän on tippunut polyesteriä ja se on laminoinut hiukset tikuiksi. Sakset esiin ja laikku päähän.

Kiilat on kilkuteltu paikoilleen ihan tuosta noin, parissa viikossa muiden töiden ohella.

Pohjan hioja taitaa olla kahvi-, tai kuvaustauolla.

Pohja on saanut primerin pintaan.

Me käytämme styreenillä ohennettua polyesterihartsia primerina. Se tunkeutuu jonkin verran puun sisään jolloin laminoitavat kerrokset liimautuvat lujasti pohjaan kiinni.

Parisen viikkoa vielä, niin eiköhän tästä jo sen jälkeen päästä vesille, toivottavasti. Täytyypä alkaa selvittelemään kalojen markkinatilanteita. Minne mennään ja mitä aletaan kalastamaan, sitten syksymmällä, kun illat pimenee ja säät kylmenee.

Telakointityöt etenee, hitaaasti, mutta varmasti. Sakta, men säkert.

Maanantaina saatiin vahvistusta joukkoomme. Puuseppä Per tuli viikon lomalta, ja pääsi aloittamaan paatin kimpussa. Omalla porukalla on väkerretty pitkää päivää ja pikkuhiljaa aletaan pääsemään selllaisiin työvaiheisiin käsiksi missä työn tuloksetkin alkavat näkyä.

Tässä Per heiluttaa lekaa ja paattia kiilataan uusien pohjaklossien päälle. Tämän jälkeen päästään kuiduttamaan niiden klossien paikat joiden päällä paatti aikaisemmin makasi. Uusien klossien kohdalle on laitettu valmiiksi topcoat, eli muovin pintakerros. Painoa on sellaiset rapiat 60 tonnia, mutta kiiloilla on uskomaton voima.

Nyt paatti makaa uusien klossien päällä ja kolojen kuidutuskin on päässyt alkuun. Kolmen mattokerroksen jälkeen laminaatti naulataan 50 millin haponkestävillä kampanauloilla kiinni runkoon. Naulat näkyvät pisteinä laminaatissa. Näin tullaan tekemään koko rungon osalta. Onneksi on keksitty naulapyssyt.

Ahteritievikin on saanut kuitu- ja naulakerrokset päällensä. Aikamoista näperteltyä ja maton taivuttamista saa harrastaa ennenkuin riittävä määrä kerroksia on saatu laminoitua mutkien päälle.

Keulatievi onkin jo valmis. Tosin pohjaan vedettävät matot aloitetaan tievin sivuilta jolloin se vahvistuu entisestään.

Muutama pätkä huonoa pohjalankkua jouduttiin poistamaan ja nyt ne on korvattu uudella tammilankulla. Runko alkaa olemaan jo kokonaan kiilattukin.

Rungon epätasaisuuksia tasoitetaan spaklaamalla ja hiomalla. Sapkkeli valmistetaan sekoittamalla kipsijauhoa ja polyesterimuovia, eli samaa muovia mitä laminaattikin sisältää. Kovettajan lisäämisen jälkeen siitä tulee kivikovaa.

Kölin yläpuolinen osa odottaa ensimmäisiä laminaattikerroksia. Huomenna olisi tarkoitus aloittaa.

Ja pitihän sitä pari selfietä ottaa todisteeksi, että töitäkin on selkävaivoista huolimatta tehty. Spakkelia on hiottu,

Ja kahvia juotu.

Kuinkahan kauan tuota mäkeä vielä joutuu joka aamu ylös kiipeämään?

Lauantain askareita

Kippari on vielä puoliksi liikuntakyvytön. Ainakin sen verran, että rankemmat työt saivat jäädä tältä päivältä. Jussi sen sijaan painaa paatin kimpussa täyttä häkää. Nyt hän hioo viime kesänä kuidutettua pintaa auki parinkymmenen sentin verran.  Aukaistun pinnan päälle aletaan laminoimaan uutta lasikuitumattoa  lomittain siten, että saumasta ja laminaatista tulee tasaisen vahva.

Kasvihuoneessa on kuuma ja pirun pölyistä

Onneksi mereltä tulee edes vähän. Hiomapölystä osa sentään lentää tuulen mukana, vaikka aikailla sitä jää hiojankin päälle

Paatin runkolinjat näkyvät selvästi. Tummempi alue on ollut pellitettynä. Samalle alueelle leivotaan paksumpi laminaatti, jonka pitäisi sietää jäitä paremmin.

Sillä aikaa, kun Jussi hioo paattia on kippari valmistanut vähän syötävää, huoltanut työkaluja ja huininut pitkin rantoja. Eilisen ohjeen mukaan liikkua pitäisi, vaikka vähän varovasti. Tuli tehtyä pieni laituri- ja allonmurtajakierros

Simrishamnin keskustaa ulomman aallonmurtajan harjalta katsottua. Näkymä länteen.

Majakka, näkymä kohti etelää

Sataman sisääntulo ei ole, etenkään pimeällä ja kovalla itätuulella, mitenkään kovin leveä. Näkymä pohjoiseen, idässä on vain avomerta.

Ulomman ja sisemmän aallonmurtajan välistä pääsee huvivenesatamaan.

Aallonmurtajan suojiin on viime syksynä rakennettu sievä katos lintumiehille. Ei vissiin pyssy- vaan kiikarisellaisille

Mikäs tuolta on lintuja tiiraillessa.

Lokki näkyvissä

Pikkulinnutkin on keväällä käyttäneet suojaa hyväkseen.

Sillä aikaa, kun kippari haaveilee lintujen bongaamisesta työt jatkuvat keskeytyksettä telakalla.

Lagunan kimpussa painetaan edelleen kahdessa vuorossa

Ja Huovarillakin työt jatkuvat. Toivottavasti jo huomenna päästäisiin täydellä kahden hengen miehityksellä töihin käsiksi.

yrittäjän arkipäivää

Pienyrittäjän pitäisi pitää huoli kunnostaan ja terveydestään. Huovarin kippari ei ole päästänyt itseään ihan rappiolle ja harrastaa jopa joskus vähän liikuntaakin. Sauvakävelyä, ensialkuun pimeällä; mutta nyt kehtaa jo päivälläkin. Painoa on hieman liikaa, mikä lienee aika yleistä yli kuusikymppisillä. Ei kuitenkaan kohtuuttomasti: painoideksi on 27,5. Ruokakin sisältää vihanneksia ja tietenkin kalaa. Telakassa olessa kalaruuat on jääneet kuitenkin vähän vähemmälle
Paatilla on edelleen ollut menneillään kiilojen hakaaminen ja kölin kuidutus, missä on pitänyt kiipeillä telakkavaunun tukien yli päivät pitkät ja olemme telanneet suunnileen 140 neliömetriä lasikuitumattoa köliin. Telaa käsitellään tietysti oikealla kädellä niinkuin vasaraakin. Kiilaminen on tapahtunut vielä suuremmaksi osaksi selkä kaarella ylöspäin. Toissapäivänä kroppa antoi jo pieniä merkkejä ja sitten eilen iltapäivällä alkoi koko ukko hyytyä. Iskiashan se. Tänään ei enää päässyt kunnolla liikkeelle. Ei vaikka kuinka yritti. Vasen jalka ei meinaa ottaa millään alle ja kipuakin on silleen, sanoisinko vaikuttavasti.

Onni onnettomuudessa. Kömmin kaikesta huolimatta aamulla työmaalle. Ajattelin, että jospa tuo antaisi periksi. Aika surkeaa laahustamista. Seppä Ragnar tekee keikkaa telakalla ja naureskeli meikäläisen laahustamista. Ei tämä iskias mikään naurun paikka ole, etkö ole itse kokenut? Ei ollut, mutta hänen vaimonsa on hieroja ja osaa hoitaa tuollaisia vaivoja. Soitettiin samantien Brittille. Ensimmäinen asiakas oli tulossa reilun tunnin päästä. Ragnar lainasi autoaan ja hampaat irvessä ajelin vastaanotolle samantien. Aika pahasti oli kaikki paikat selässä jumissa ja iskiashan se pahin vaiva. Seuraavan kerran saan hoitoa sunnuntaina ja tänään sain ohjeeksi hankkia selän tukivyön. Makaamaan ei saa jäädä, istuminenkin on pahasta. Pieni liikunta tekee hyvää. Tätäkin kirjoittelen seisoaltaan.

Telakassa olevan troolari Lagunan kippari kertoi, että heidän paatissa jokaisella on paikallisesta urheiluliikkeestä hankitut selkätuet. Ei kun pyörän selkään ja kohti keskustaa. Siitä ei tullutkaan mitään. Vasen jalka ei tykännyt pyörällä polkemisesta yhtään. Meinasin kurvata suoraan satama-altaaseen, kun oikein vihloi. No, sen jälkeen sai pyörä toimia rollaattorina ja lähdin laahustamaan kohti keskustaa. Apu oli kuitenkin taas lähellä. Troolari "LINZY":n (SIN 37) kippari Stig oli paatillaan satamassa ja kysyi, mihinkäs Suomipoika kiiruhtaa? Kerroin asiani ja hän heitti minut ystävällisesti kaupungille ja niin sain tukivyön. Kiittelin Stigiä ja tämä nauroi päälle: Ei kestä, on ilo nähdä joskus joku, joka on vielä huonommassa kunnossa kuin itse olen. Heko heko.

Jussi joutuu nyt tekemään kaikk työt ja kippari senkuin pomottaa. Ei ole helppoa kenelläkään.

Lontoolainen kaunotar Simrishamnissa

Eilen illalla töitten jälkeen tuli tehtyä pieni kierros kaupungilla. Kesämeininkiä kestää vielä parisen viikkoa ja sen jälkeen alkaa kaupunki hiljenemään. Nyt on mentävä, jos ihmisvilinästä pitää.

Meidän vakiolaituripaikalle, turistitoimiston eteen, on kesäksi laitettu pieni kelluva laituri. Siinä loikoili Lontoolainen kaunotar hitaasti keinuen.

Upea kuunari, tuon kyytiin tekisi mieli.

Pukspröötilläkin on mittaa pienen purren verran

Styyrpuurin laidalla on oikea merkinantotykki

"DANISH BETTY" on kaunottaren nimi ja kotisatama London. Rakennusvuosi 1895.

Valkoisen purjelaivan nimi on "SHALOM". Nimi ja purjeen viesti kertovat millä asioilla se liikkuu. Etualalla on paikallisten "SARPEN". Se tekee turistipurjehduksia kesäisin.

 Linkki Sarpenin kotisivuille

Väkeä on kerääntynyt satamaan iltaa viettämään.

Maalliset houkutukset vetävät näemmä eniten väkeä. Storgatanin kuppilat on tulvillaan ruokailijoita. Måns Byckarer Bar och Matsal, Storgatan 8. Yksi suomalainen on stamgäst: Terrve Finnlandia, Mittä kuuluu.

Julistukset on julistettu ja tämäkin miehistö on päässyt vapaalle illan tummuessa.

Ensimmäinen työviikko takana. Mitä saatiin aikaan?

Huh hellettä, se tulee kuluneesta viikosta mieleen ensimmäiseksi. Niin ja puolalaiset iskelmät joiden sanoista ei saa mitään tolkkua, tietenkään.

Troolari Lagunaan tehdään suurta remonttia. Siihen asennetaan RSW- tankkeja ja jäähdytyslaitteita. Puolalaisia rautakouria on paatin kimpussa pitkälle toistakymmentä. Meidän kanssa samassa asuntolassa asuu aikamoinen kaarti puolalaisia. Lisäksi pihalla on kolme asuntokonttia, kaksi polakkia jokaisessa. Pitkää päivää tekevät ja osa vetää hitsisaumaa kahdessa vuorossa.

Työpäivä on takana, piw on paikallaan ja... ne puolalaiset iskelmät.

Telakalla tuntuu riittävän töitä. Paatteja nousee meidän taakse ja menee takaisin veteen.

"LAGUNA"  takana jo vedessä, onkipaatti "PELLE" ja hinaaja "CHARLIE" ylhällä slipissä.

Pelle on jo 105-vuotias. Se kuskaa kymmenien muiden paattien kanssa turistionkijoita Öresundissa. Paatti on ylhäällä katsastusta varten.

Jotain mekin ollaan saatu Jussin kanssa aikaiseksi. Pitkää päivää on tehty Huovarillakin. Illan tullen on hetki huokaistu ja sitten on uni maistunut. Viimein on päästy kuiduttamisessakin alkuun. Sitä ennen on tehty kaikenlaisia valmistelutöitä. On revitty irti kaikki riveet, poistettu läpivientejä, hiottu pohjaa, spaklattu, vedetty primeria pintaan, isketty kiiloja, varusteltu verstasta ja päästy, siis lopultakin tänään kuiduttamisessa alkuun.

Harmaa kontti paatin oikealla puolella on meidän verstas.

Puuseppä Per nostaa polyesterihartsia verstaaseen.

Lasikuiduttaja vetää suojapukimia päälle.

Lasikuitumatosta revitään mittojen mukaan sopivan kokoisia paloja.

Paatin pohja pitää hioa ennen laminointia ja hiomista riittä laminaattikerrosten välissäkin. Epätasaisuudet jättävät ilmaonkaloita laminaattiin ja se ei ole hyvä.

Ensimmäiseksi kuidutetaan köli. Tässä köliin on vedetty ohennettu hartsi primeriksi.

Ensimmäiset kaksi kerrosta laminaattia on paikoillaan. Köliin laminoidaan ensin 15 kerrosta mattoa. Sen jälkeen paatin alle isketään uudet klossit ja ne joiden päällä paatti nyt makaa poistetaan. Tämän jälkeen kuidutetaan vapautuneet klossien paikat. Pohjan kuidutus aloitetaan sitten kölin sivusta. Pohjaan tulee 10 kerrosta mattoa jolloin kölissä on kaikkiaan 25 kerrosta eli noin 25 mm lasikuitua. Kölin laminaatista pitää tulla ertyisen vahva, että se kestää kunnolla tulevat telakoinnit laminoinnin murtumatta.

Työpäivän jälkeen on hyvä vetää hetki henkeä...

Nauttia hyvästä seurasta

ja, etenkin helteellä on hyvä juoda riittävästi.