Kotona kalapatojen ääressä

Nyt jää turskat muiden pyydettäväksi

Myöhään eilen illalla saavuimme Jussin kanssa takaisin tänne Skånen tuulirannikolle. Vanhat skönärit ovatkin kutsuneet Hanön lahtea EFFOA:n Biskajaksi, eli tuulista on ollut aina. EFFOA

Paikallisten paattien kalantulo ei ole yhtään parantunut poissaolomme aikana. Ihan tuurista joku on onnistunut saaman vähän paremmin, mutta tämänkin päivän saalis oli paha pettymys kaikille. Me ei keritty merelle ensinkään. Piti tankata paatti aamulla ja sitten alkoi jo tuuli nousemaan. Jätettiin jäätkin ottamatta.

Taidetaan, huomenna tuulen moinattua heittää kalalaatikot maihin ja suunnata kurssi kohti Merimaskun kalasatamaa. Nyt saa tämä kyttäily riittää. Kyttäillään sitten kotoa käsin milloin Saaristomeren silakanpyynti alkaa. Viime vuonna se alkoi marraskuun alkupuolella.

Talvivarastojen täydennystä Veikko Huovisen hamstereiden tapaan

Vietettiin siis muutama päivä kotimaisemissa. Jussi kävi koulua ja kippari kävi kalassa ja tällä kertaa pyyntivälineenä olikin hopeakoukku. Onneksi on sellaisia varmoja apajia mistä hopeakoukulla saa vaikkapa siikoja näin siianpyyntiaikaan.

Tässä valmistuu siikasaaliin sivutuotteita. Eiköhän noista riitä särvintä ensi syksyyn saakka.

Lauantailounas: Alkuruoka, graavisiikaa ja siianmätiä. Pääruoka lämminsavustettua siikaa.

Metsäänkin tuli mentyä. Suppilovahverot voivat vielä hyvin ja hirvikärpäset loistivat poissaolollaan. Eikä osuttu hirvijahdinkaan keskelle. Tunnin verran metsässä ja sienisaalista pari ämpärillistä ja muovikassillinen päälle.

Suppilovahveroja talvivarastoon.