Mikä mättää, miksi paatti makaa satamassa?

Edellinen päivitys päättyi optimistisiin mietteisiin. Uusi parivetokaveri saatiin Särkänsalmeen varusteltavaksi. Pikapuoliin päästään vetelemään paritroolia ja siihen saakka vedetään yksin pienempää pyydystä. Bärbelin kippari Kimmo tuuraisi Jussia. Huovarille oli tilattu polttoainetäydennys maanantai aamuksi. Tankkauksen jälkeen piti lähteä merelle. Toisin kävi.

Reposaaren keikka oli kipparille aika tuskainen. Päätä, harteita ja selkää kolotti oikein kunnolla. Vaivat menivät tietenkin perjantaisen kaatumisen piikkiin. Sunnuntai-ilta paljasti totuuden. Kuume alkoi kohota. Maanantaiaamulla sitä oli reilut 38 astetta, mutta rantaan tilattu tankkiauto piti mennä ottamaan vastaan. Merelle lähdöstä ei tietenkään tullut mitään. Pari päivää menikin sitten 39 asteen kuumeessa petin pohjalla. Eilen oli mentävä tohtorille, henki korisi ja järki oli jäässä. Tuttu lääkäri katsoi tutkimuksen jälkeen syvälle silmiin ja kehotti uskomaan, että merelle ei mennä ennen maanantaita, vaikka olo jo parin päivän päästä voi tuntua paremmalta. Antoi kyllä sellaiset tropit, että huolet ja vaivat unohtui kerralla.

kolme päivää kovassa kuumeessa tekee aika valjun näköseksi

Tässä sitä ollaan. Yritysten tärkein voimavara on ihmiset. Huovarin kaltaisissa pikkuriikkisissä kahden hengen yrityksissä jo toisen sairastuminen aiheuttaa hankaluuksia. Nyt, kun molemmat on poissa pelistä, koko homma seisoo. Asiakkaat kärsivät, kalaa ei tule. Meille se tarkoittaa sitä, että rahaa ei tule.

Terveyden kanssa ei kuitenkaan pidä leikitellä, vaikka saaliin menetykset ovat mielessä kaiken aikaa. On uskottava tohtorin puheita. Eihän flunssa loppujen lopuksi mitään vakavaa ole. Se menee ohi omia aikojaan. Pian tästä noustaan ja päästään taas liikkeelle. Menneitä ei surkutella ja tulevista ei kanneta murheita.