Hyvää kuluneessa viikossa oli mm se, että saimme viritettyä yksinvetotroolin ja leijat kalastamaan lopulta ihan hyvin. Paras päiväsaalis olikin jo liki kolmekymmentä tonnia. Sääkin pysyi koko viikon kauniina, eikä talvesta ollut tietoakaan.
Mutta, mutta, kaiken hyvän ja kauniin takana vaanii alituisesti se huonon tuurin peikko: Torstain aamupäivällä vedettiin Jussin kanssa lyhyt veto. Saalista kertyi 15 tonnia. Valmisteltiin uutta vetoa. Saatiin siinä samalla paatille Pakinaisten saarelaisilta uunituoreita savuhaileja, siis savustettuja silakoita. Vuosien varrella meille on kertynyt monia ystäviä näille rannoille missä ollaan kalasteltu. Se lämmittää sydäntä.
Vahinko ei tule kello kaulassa
Laskettiin savusilakat mielessä troolia mereen ja sitten se tapahtui: Leijoja mereen ajettaessa vaijerivinssin jarru jumiutui vääntäen jarrun tukivarren sijoiltaan. Jussin käsi jäi vääntyvien rautojen väliin. Siitä syntyi pahaa jälkeä. Ensiavuksi verta vuotavat sormet pakettiin. Trooli piti vielä saada nostettua takaisin merestä ja sen jälkeen lähdettiin ajamaan Laupusiin.
Kalastusaluksien varustukseen kuuluu laiva-apteekki ja kippari on käynyt ns. rannikkokirurgin koulutuksen, eli kauppa-alusten sairaanhoidosta vastaavien koulutuksen. Laiva- apteekin kipulääkkeet helpottivat Jussin oloa jonkinverran. Soitettiin kaverikyyti rantaan joka vei nuoren kalastajan ensiapuun Raumalle. Sormet olivat ruhjoutuneet. Tikkejä niihin ommeltiin poliklinikalla melkoinen määrä. Pahoja murtumia ei onneksi ollut. Nyt ei paketoiduilla sormilla ainakaan pariin viikkoon troolisolmuja solmita.
Onni onnettomuudessa
Kipparin nuorimmainen, paatillakin mukana ollut jungmanni, vannoi perjantaina sotilasvalan Upinniemessä. Sinnehän tietysti kuului mennä. Päästiin aamulla varuskunnan parkkikentälle ja muutaman askeleen autosta otettuaan kippari liukastui, lensi suoraan selälleen ja pamautti päänsä niin, että vintti pimeni. Tuli puolustusvoimien ambulanssimiehistön toiminta todettua hyväksi ja asianmukaiseksi. Tolkku oli lopulta tallella ja säihkähtänyt ukon käppänä päästettiin seuraamaan hienoa tilaisuutta.
Lopussa kiitos seisoo
Upinniemeen tuli tieto Olavilta, että nyt on löydetty parivetokaveriksi sopiva paatti. Se pitäisi hakea hinaamalla Reposaaaresta. Katsottiin säitä ja todettiin, että alkava viikko näyttää tuuliselta. Launtain, eli eilisen, sää olisi hinaukselle suotuisa. Kimmo, Bärbelin ja nyt noudettavan paatin tuleva kippari, hyppäsi Huovarin mukaan ja perjantaina iltakymmeneltä lähdettiin Laupusista kohti Reposaarta. "Rockall" niminen pieni troolari hinaukseen yhdeksän maissa lauantai-aamulla ja kurssi samantien kohti Merimaskun Särkänsalmea. Perille päästiin tänään aamuyöllä ja hinaus sujui onneksi hyvin, vaikka matkaan lähdettiin perjantaina 13. päivä. Kaikesta huonosta tuurista huolimatta ei nyt sentään aleta taikauskoisiksi. Alla videoklippi eiliseltä hinauskeikalta. Sivuutetaan siinää juuri Raumaa ja sää merellä on melkein tyyni.
Jatkossa blogissa seikkkailevatkin Huovari ja Rockall. Rockall on perinteinen "Perämeren mopo" mallinen paatti ja kerromme siitä myöhemmin varmasti lisää. Nimen perusteella siitä tulee varmasti hyvä kaveri Huovarille, ovathan molemmat pieniä kallioluotoja.
Rockall, pieni luoto Atlantin valtameressä
Värikästä ja vaihtelevaa ja vaarallista on kalastajan ammatti, tekevälle sattuu. Loppu hyvin, kaikki hyvin, paljon pahemminkin olisi voinut kaikissa onnettomuuksissa käydä. Lauantaina Huovarin piiiiitkää päiväreissua seuratessa tuli mieleen Odysseuksen harharetket, oli siinä päivällä pituutta ja reitillä mutkia. Nyt ei muuta kuin nopeita paranemisia Huovarin miehistölle. Lykkyä myös Rockall trooliparin kunnostukseen.
VastaaPoistaToivottelee Honk konkin ukko