Vietetään tapahtumarikasta viikkoa sekä hyvässä, että pahassa.

Sunnuntaina ajettiin Röölästä ulos apajille. Huomattiin puoliksi uponnut vene yhdessä rannassa ja hetken näytti aika pahalta. Näytti jopa niin pahalta, että soitimme meripelastuskeksukseen. Hivuttauduimme lähemmäksi ja näimme lopulta sen minkä luulimme olevan merihätään joutunut olevankin vain jotakin pressukangasta. Lähetettiin kuvat sähköpostilla meripelastajille ja jatkettiin matkaa.

Vene on ilmeisesti päässyt karkuun korkean veden aikana ja ajautunut rantaa sen jälkeen.

Maanantaina saatiin vieraita pääkaupungista. Maaseudun tulevaisuuden uutispäällikkö Janne ja kuvaaja Jaska halusivat tutustua pienimuotoiseen troolikalastukseen ja talviseen Saaristomereen. Sää oli heidän reisunsa aikan luvattoman hieno. Saivat aivan väärän kuvan meidän työoloista. Näkivät merikotkia, hylkeitä ja tietenkin silakoita. Aterialla tarjottiin Jussin silakkapihvejä puolukkahillolla ruotsalaiseen tapaan. Aika tyytyväisiltä kaupunkilaiset näyttivät kotiin lähtiessään. Saa nähdä tuleeko matkasta juttua näkyville myöhemmin.

Jussin silakat on meinanneet viedä matkalaisten kielenkin mennessään.

Eilen saatiin trooli mäsäksi. Vedettiin ihan tutussa paikassa. Ylös nostettaessa siinä näkyi jonkin verran katkenneita lankoja ja Bärbelin miehistö veti pyydyksen Röölässä maihin korjatakseen sen taas kuntoon. Me ajettiin Jussin kanssa pitkästä aikaa Taivassalon Tuomaraisiin kaloja viemään. Siellä tarvittiin silakoita fileen tekemiseksi kotimaan markkinoille. Kyllähän silakanystäviä pitää auttaa ja landattiin saalis siis Länsi-Rannikon Kalalle.

Landauksen jälkeen kippari oli juuri tullut suihkusta ja kaiveli hammasharjaa esiin kun Bärbelistä soitetaan. Ei ollutkaan hyviä uutisia. Pyydys olikin paljon pahemmin rikki kuin mitä ensialkuun näytti. Se pitää lähettää pyydysmaakarille korjattavksi. Troolin pakkaamisessa lähetyskuntoon tarvitaan lisävoimia. Bärbel ajaa Merimaskuun, me Jussin kanssa ensin taksilla Taivassalosta Kustaviin autoa hakemaan ja sitten pyyydystalkoisiin Merimaskuun. Yö olikin jo pitkällä ennenkuin päästiin takaisin punkkaan.

Tänään on aloitettu kalastus toisella pyydyksellä ja kaikki jatkuu niinkuin ennenkin. Pikkuhiljaa aletaan pääsemään sinuiksi myös sähköisen päiväkirjankin kanssa.

Talvitervehdys Röölästä

Viime yönä talvi tuli käymään Saaristomerelle. Huomiseksi ennustetaan rapiaa pakkasta ja sen jälkeen tuulien myötä taas lauhaa. Saa nähdä kuinka kauan lumipeite kestää tällä kertaa.

Alla viime yön ja aamupäivän kuvatunnelmia

Kunnon tuisku

Aamunäkymä kipparin "parvekkeelta"

Veljekset kuin ilvekset, vai ovatko siskokset. Laivathan on yleensä tyttöjä.

Huovari Röölässä

Merelle, merelle tekee pikkutroolareitten mieli,

Kalastuksenvalvojia vesillä ja tuulta paossa taas kerran Röölässä.

Yöksi on luvassa kunnon myräkkää, Viettin kalakuorma Laupusiin ja luvatun kovan kaakkoistuulen takia lähdettiin Röölän suojaisaan satamaan. Röölä on oikein hyvä suojasatama, mutta siitä on tullutkin meille nyt ongelma. Olen aikaisemmin maininnut Huovarille saadusta vuoden alusta käyttöön otetusta sähköisestä päiväkirjasta millä raportoidaan meidän kalastuksen tietoja valvontaviranomaiselle. Ohjelma ei tunne Röölää eikä saaristokalastuksen aikaista kotisatamaamme Merimaskun Särkänsalmea. Emme siis voi tulla  emmekä lähteä näistä satamista lähettäen vaadittuja ilmoituksia.

Ongelmien takia olemmekin käyttäneet vanhaa painettua paperipäiväkirjaa ja raportoineet saaliimme ja tietomme sen avulla. Paikallisviranomainen on oikein ohjeistanut meitä niin tekemään, kunnes ohjelman ongelmat ratkeavat.

Tänään vartiolaiva Tursas oli täällä Saaristossa kansainvälisellä valvontamatkalla suomalaisten ja ruotsalaisten kalastuksen valvojien kanssa. Linkki Tursaksen tietoihin

Valvojat mittaavat troolin perän silmäkokoa. Ei ollut liian tiheä.

 Kaikki paperit, lisenssit, luvat, katsastustodistukset ja miehistökin olivat kunnossa. Nuhteita tuli siitä, että sähköinen päiväkirja ei ollut käytössä. Koetin selittää, että se ei toimi. Ei auttanut, pitää käyttää vaikka ei saada sinne meidän käyttämiä satamia ilmoitetuksikaan. Hymyssä suin siinä kuitenkin erottiin, nyt vain odotetaan mitä seuraavaksi.

Ei taida olla nämä EU-järjestelmät ihan ajan tasalla ja lienevät tarkoitettu muunlaisiin olosuhteisiin, valtamerien rannoille. Täällä on totuttu yöpymään vapaissa yhteysaluslaitureissa ja vaikka missä ja yhtäkkiä onkin vain muutama hassu luvallinen satama mihin voisi mennä. Luulisi tuohon jonkinlaisen ratkaisun löytyvän. Kuulemma parannusta on tiedossa ohjelman uusien päivitysten myötä.

Uusia päiivityksiä odotellessa koitetaan pärjätä näillä eväillä mitä on. Aluksen turvallisuudesta huolehtiminen on merilain mukaan aina kaikessa etusijalla, eikä varmasti jäädä Laupusiin odottamaan milloin köydet katkeavat ja paatti ajautuu rantaan, vaikka olisi kuinka EU hyväksytty satama.

Laupusista Röölään ajettaessa näimme valtavan isokoskeloparven Velkuan Palvanmutkassa. Se on tuo musta viiva meressä. En ole moista ennen nähnyt ja aika myöhäistäkin on muuttolinnulle, vai onko? Valitettavasti täytyy todeta jälleen kerran, että kännykän kamera ei ole lintukuvaukseen sopiva väline. Uskokaa nyt kuitenkin, luulisin isokoskelon tuntevani.

Röölään tultua Bärbelin turussa ja Raisiossa asuva miehistö oli päässyt käymään kotona pyykillä. Kippari kävi viemässä Transun Laupusiin Merimaskusta. Matkalla alkoi aikamoinen lumipyry ja paatille palattua on täkille satanut jo yli viisi senttiä lunta.

Alkuvuoden arvauskilpailun vastaukset ja onnittelut Jussille

Illan suussa saatiin lopulta toissapäiväisen arvauskilpailun saaliin punnitustieto Laupusista. Kalat on pakastettu ja pakastelavat punnittu. Oikeastaan meillä onkin nyt kaksi painoa. Kippari opiskeli nuorena miehenä kalahommia norjalaisessa kalatalouspistossa Vuoreijassa, eli Vardössä. Siellä opetettiin, että pelagisten kalojen pakastushävikki on 6-8 prosenttia. Siis,tuoreen kalan ja pakastetun kalan painot poikkeavat toisistaan hävikin verran.

Joissakin maissa kalastuksen valvonta edellyttää käytettävän kertoimia oikaisemaan saalistietoja, silloin kun punnitustieto on saatu pakastetusta kalasta. Meillä käytetään kuitenkin tuota ainoaa olemassa olevaa saaliin painotietoa mm kiintiöseurantaan lähetetyissä ilmoituksissa. Siinä on tietenkin se hyöty, että Suomen kiintiötä säästyy kaiken aikaa tuon pakastehävikin verran. No nyt kyllä lipsahti vähän kalastuspolitiikan puolelle.

Palataanpas varsinaisiin tuloksiin.

Pakastettua kalaa oli 69 680 kg
Niina oli arvannut painoksi 70 tonnia eli tosi lähelle. Niina onkin alan naisia ja kalastajan tytär.

Mikko taas oli veikannut 78 tonnia, eli jos käytämme laskennallista 8 prosentin pakastushävikkiä olisi tuoreen kalan paino ollut 75 740 kg. Mikko on myös alan miehiä.

Onnittelut voittajille, sovitaan niistä silakoista sitten kun joskus tavataan.

Säät ovat edelleen olleet meille suotuisia ja saaliitkin ihan kelvollisia, kuten alla olevista videonpätkistä voi arvuutella. Ne on kuvattu aamupäivällä.

Tämän viimeisen videon myötä onnittelemme Jussia. Tänään saatiin tieto, että hän on läpäissyt Kotimaanliikenteen laivurikurssin. Se ei ole mikään huvivenekurssi, vaan ihan oikea kauppalaivaston pätevyyksiin liittyvä kurssi.  Linkki Trafin sivulle

ONNEA JUSSI, HIENO SUORITUS. Nyt aletaan laskemaan meripäiviä ja sitten, kun niitä on riittävästi, laittaa nuorimies pätevyyskirjahakemuksen postiin.

Vaihtelevia säitä ja silakoita

Tammikuun alun säätilaa voi hyvällä syyllä kutsua vaihtelevaksi. Myrskyä, tyyntä, lumituiskua, poutaa pakkasta ja vesisadetta. Kaikkea tuota on ollut tarjolla näiden kolmen merellä vietetyn päivän aikana.

Auringon säteet: Päivä on jo pidentynyt ja sen kyllä huomaa jo ihan selvästi. Enää ei puhuta kukon askeleesta vaan päivät pitenevät aimo harppauksin. Viikon päästä valoa riittää jo puoli tuntia kauemmin.

Pakkasta kymmenkunta astetta. Troolin suojapussin paikkaus menossa. Käpyhommia joutuu tekemään aina silloin tällöin. Aivo näyttää jussille mallia.

Videoklipissä vedetään troolia ja kuunnellaan merisäitä. Mitähän se sään haltija on huomiseksi keksinyt? Eilen jouduttiin lähtemään Laupusista tuulen takia evakkoon Röölään heti lossauksen jälkeen.Tänäänkin meinattiin ensin jäädä maihin. Aamulla puhalsi kova tuuli ja räntää satoi vaakasuoraan. Otettiin torkut ja odotettiin valoisaa, eikä sää enää näyttänykään niin huonolta. Siis kalaan ja äkkiä.

Aamupäivän kaikuluotaimen näyttöä. Siinä näkyy silakka poikineen.

Trooli on ollut tunnin meressä. Aivo mittailee perää ja arvelee saaliin määrää. Meillä on aina leikkimielinen arvauskilpailu menossa. Kuka arvaa saaliin määrän lähimmäksi oikeaa.

Troolin perää väännetään nostoasentoon.

Nämä sieltä troolista löytyivät.

Ja lisäksi saatiin Bärbelin ruumakin täyteen.

Laitetetaan tähän loppuun arvauskilpailu blogin ja facebookin seuraajille. Kuinka paljon silakoita me saatiin Bärbelin kanssa tunnnin troolauksella? Vastaus kerrotaan sen jälkeen, kun Saariston Jäädyttämö on kerinnyt punnitsemaan saaliin. Palkintona silakoita: Saa tulla noutamaan Laupusista ja voidaan niitä Saloonkin tuoda. Ei noita tänään pyydettyjä vaan tuoreita sitten.

Vuoden ensimmäinen kalastuspäivä ja jungmannin viimeinen siviilissä.

Vihdoin viimein tuulet laantuivat. Perjantaista asti kytättiin ja kytättiin sääennusteita. Yksi tämän ammatin, ei niin mukava puoli, on tuulipäivien kyttääminen. Mitään menoa ei voi sopia, jos kuitenkin jo huomenna pääsee kalaan. Ihmissuhteiden pitää olla lujalla pohjalla. Sesongin aikana työ menee kaiken edelle, vaikka joskus joku ylimääräinen tuulipäivä tulisikin ei sen varaan tietenkään ole voinut sopia esimerkiksi kyläilyä tuttavien tai omaisten luona tai teatteriin menoa tai ylipäätään mitään mitä vapaa-ajalla tehdään.

Nykyajan ihmisillä (siis maissa työskentelevillä) on menot sovittuna jopa kuukausien päähän. Ei silloin sovi, että fiskari soittaa ja kyselee, että olisinkin huomenna sattumoisin kotona, kun tuulee. Niin, että jos vaikka kylään tultaisiin.

Jos tuulipäivän viettää kotona, niin silloin voi tietysti jotain kotihomia, pieniä huoltotöitä ja sellaisia, mutta seuraavan päivän säitä pitää vahtia kaiken aikaa ja aikatavalla levotonta se kotona oleminen silloin on.

Kaikesta yllä olevasta urputuksesta huolimatta päästiin tänään lopulta korkkaamaan uusi vuosi. Eilen illalla tultiin jo paatille ja aamukuudelta lähdettiin Särkänsalmesta kohti kalastusapajia. Ensimmäinen päivä meni laadukkaasti. Saatiin kalaa yhdellä vedolla niin, että lastia riitti molempiin paatteihin.

Komea kuutamo siivitti aamulähtöämme.

Blogiamme pidempää seuranneet muistanevat jungmannin, kipparin nuorimmaisen. Tänään isä lähti kalaan ja ja poika Upinniemeen sotaväkeen. Luulisin, että meillä täällä paatilla on rauhallisempi herätys huomenna verrattuna alokkaan huomisiin aamutoimiin.

Sotaväkeen lähtijät kokoontuivat viikonloppuna syömään äijäkakkua: Siinä on kerroksittain pizzaa, hampurilaisia ja pekonia. Julmetun näköinen kakku se oli.

Kakun jälkeen vedettiin hiukset intin malliin kolmen millin sängeksi ja taisi siinä vaiheessa vähän olutkin maistua. Jungmanni on toinen oikealta.

Pohdiskeluja säästä ja merestä

Ei ala ihan niin kuin Strömsössä tämä vuosi. Myrskyää ja myrskyää. Merelle pitäisi päästä, mutta saa nähdä milloin kelit oikein asettuvat. Nyt näyttää siltä, että sunnununtaina päästäisiin liikkeelle.

Kovin on tuulista

On pitänyt seurata Turun meriveden korkeuden kehitystä. Välillä on jo näyttänyt siltä, että on lähdettävä Merimaskuun paatin köysiä löysäämään. Taitaa vesi kuitenkin olla jo laskussa.

 Ammattikalastus on elämistä luonnon ehdoilla

Tässä joutaakin nyt hieman pohdiskelemaan noita luonnon meille kalastajille antamia elämisen edellytyksiä.

Säiden ehdoilla työskenteleminen on varmaan suurimmalle osalle kanssaihmisiä vaikeata käsittää. Kuitenkin kaikki luonnonvaraelinkeinot, maatalous ja moni muukin ala on hyvin riippuvainen säiden vaihteluista, meteorologeista puhumattakaan. Muistanpa joskus radiossa kuulleeni Helsingin Pihlajasaaren kahvilanpitäjän haastattelun. Kesällä sään ollessa kaunis, saareen tulee tuhansia ihmisiä ja kurjalla säällä ei juuri ketään. Seuraavan päivän tuoreen pullan ja leivonnaisten määrää on arvioitava kaiken aikaa sääennustuksista.

Kalastajan ammatissa säätietoja seurataan tarkkaan. Säätila vaikuttaa merellä liikkumiseen ja sen muutokset vaikuttavat päivittäin kalojen käyttäytymiseen. Harjoitamme ammattiamme  täysin luonnon ehdoilla, tai oikeammin luonnon armoilla. Säätilan muutokset ja muutokset meren olosuhteissa vaikuttavat heti meidän tienesteihin.

Itämeri on suuri murtovesiallas

Linkki Itämeri tietämykseen

Kalakannat ja kalojen esiintyminen vaihtelevat vuosittain nopeastikin. Silakat tulevat ja menevät omia menojaan ja me yritetään pysyä perässä. Päivittäisten ja vuodenaikavaihteluiden lisäksi kalakannoissa tapahtuu pitkän aikajakson muutoksia. Järvissä muikut saattavat vain mystisesti kadota useiksi vuosiksi ja sitten muikkukadon jälkeen ne taas ilmestyvät jostakin. Itämerenkin kalakannat vaihtelevat voimakkaasti. Historiaan perehtymällä selviää, että esimekikksi 1600-luvulla Suomenlahdellakin oli voimakas sillikanta jota pyydettiin kymmenien vuosien ajan. Tämä selviää vanhoista verotilastoista. Sillistä piti maksaa kruunulle veroa. Ruotsin Länsi-Rannikon kylät ovat autioituneet useita kertoa  vuosisatojen kuluessa sillin kadottua tyystin rannikolta. Nämä suuret muutokset rannoilla asuvien ihmisten elämänoloihin ovat johtuneet luontaisista kalakantojenvaihteluista.

Itämeri on suuri murtovesiallas, jota joet täyttävät makealla vedellä kaiken aikaa. Silloin tällöin Tanskan salmien kautta tänne työntyy oikeaa merivettä. Puhutaan suolapulsseista. Vähän ennen joulua saatiin pitkästä aikaa vähän suurempi meriveden pyrskähdys. Linkki suolapulssiin

Poikkileikkaus merestämme.

Suolavesipulssin eteneminen

Suolapulssit ovat elintärkeitä merikaloille eli silakoille, kilohaileille ja turskille. Nämä lajit elävät sopeutumismahdollisuuksiensa äärirajoilla ja alhainen suolapitoisuus muuttaa niiden käyttäytymistä ja lisääntymismahdollisuuksia. Esimerkiksi turskat kutevat kelluvan mädin väliveteen. Liian alhainen suolapitoisuus aiheuttaa sen, että mäti uppoaa meren pohjalle ja tuhoutuu. Suolapitoisuuden muutokset vaikuttavat kaikkiin kalakantoihin. Makeanveden kalat, muikut, siiat, särjet lahnat, kuhat, hauet sun muut kärsivät sitten liiallisesta veden suolaisuudesta. Suolapitoisuuden vaihtelut kuuluvat Itämerelle ja sen mukana kalaston vaihtelut pitkällä aikavälillä ovat luonnollisia.

Toivotaan nyt, että pitkään laskenut suolapitoisuus nousisi edes vähäsen. Sen myötä kalakannat pysyisivät vahvoina ja tulevaisuuden kalastajillakin riittää pyydettävää ja kalaruoan ystävillä herkuteltavaa.

Luontoäiti antaa meille saaliin. Meidän kalastajien avuilla ja taidoilla silakat, lohet ja muut kalaherkut saadaan suomalaisiin  ruokapöytiin. Ostamalla kalan kaupasta maksat kalastajan palkan. Näin yksinkertaista elämä on ja on aina ollut. Säät ja suolapulssit tulevat ja menevät, kalat, kalastajat ja kalaruoan ystävät pysyvät.