Uusi alku

Flunssa hellitää pikkuhiljaa. Käytiin jo kuluneen viikon tiistaina kerran kalassa. Silloin kuultiin, että Rocall on katsastettu ja keskiviikkona laitettiinkin oma paatti taas parivetokuntoon. Otettiin leijat pois ja tehtiin vähän muutakin huoltoa siinä samassa.

Jussi oli vielä sairauslomalla tämän viikon. Toiveissa on, että hänkin pääsisi taas takaisin paatille jo alkavalla viikolla. Jussia on tuurannut salolainen Ville. Jussin tapaan Ville aikoo tosissaan kalastajan ammattiin, joten harjoittelu troolarilla on silloin paikoillaan.

Villen suu on messingillä. Pari päivää paatilla ja saalista on merestä löytynyt jo ihan mukavasti. Enemmän kuin mies on ehtinyt koko aikaisemman elämänsä aikana kalastamaan. No, verkkoa, pillkiä ja virveliä ei oikein voi verrata troolikalastukseen, ainakaan saaliin määrillä.

Rocall töihin

Eilen päästiin lopulta tekemään ensimmäinen koeveto uuden parivetokaverin kanssa. Otettiin rauhallisesti. Kaikki laitteet pelasivat suunnilleen, mikä paremmin mikä hitaammin. Saaliskin saatiin merestä ylös mikä tärkeintä. Tästä on hyvä jatkaa.

Tuon näköinen viiksivallu on Rocall, perinteinen Perämeren Mopo. Pituutta paatilla on viitisentoista ja leveyttä vajaa kuusi metriä.

Mikä mättää, miksi paatti makaa satamassa?

Edellinen päivitys päättyi optimistisiin mietteisiin. Uusi parivetokaveri saatiin Särkänsalmeen varusteltavaksi. Pikapuoliin päästään vetelemään paritroolia ja siihen saakka vedetään yksin pienempää pyydystä. Bärbelin kippari Kimmo tuuraisi Jussia. Huovarille oli tilattu polttoainetäydennys maanantai aamuksi. Tankkauksen jälkeen piti lähteä merelle. Toisin kävi.

Reposaaren keikka oli kipparille aika tuskainen. Päätä, harteita ja selkää kolotti oikein kunnolla. Vaivat menivät tietenkin perjantaisen kaatumisen piikkiin. Sunnuntai-ilta paljasti totuuden. Kuume alkoi kohota. Maanantaiaamulla sitä oli reilut 38 astetta, mutta rantaan tilattu tankkiauto piti mennä ottamaan vastaan. Merelle lähdöstä ei tietenkään tullut mitään. Pari päivää menikin sitten 39 asteen kuumeessa petin pohjalla. Eilen oli mentävä tohtorille, henki korisi ja järki oli jäässä. Tuttu lääkäri katsoi tutkimuksen jälkeen syvälle silmiin ja kehotti uskomaan, että merelle ei mennä ennen maanantaita, vaikka olo jo parin päivän päästä voi tuntua paremmalta. Antoi kyllä sellaiset tropit, että huolet ja vaivat unohtui kerralla.

kolme päivää kovassa kuumeessa tekee aika valjun näköseksi

Tässä sitä ollaan. Yritysten tärkein voimavara on ihmiset. Huovarin kaltaisissa pikkuriikkisissä kahden hengen yrityksissä jo toisen sairastuminen aiheuttaa hankaluuksia. Nyt, kun molemmat on poissa pelistä, koko homma seisoo. Asiakkaat kärsivät, kalaa ei tule. Meille se tarkoittaa sitä, että rahaa ei tule.

Terveyden kanssa ei kuitenkaan pidä leikitellä, vaikka saaliin menetykset ovat mielessä kaiken aikaa. On uskottava tohtorin puheita. Eihän flunssa loppujen lopuksi mitään vakavaa ole. Se menee ohi omia aikojaan. Pian tästä noustaan ja päästään taas liikkeelle. Menneitä ei surkutella ja tulevista ei kanneta murheita.

Onni meitä koettelee

Tapahtui viime viikolla

Hyvää kuluneessa viikossa oli mm se, että saimme viritettyä yksinvetotroolin ja  leijat kalastamaan lopulta ihan hyvin. Paras päiväsaalis olikin jo liki kolmekymmentä tonnia. Sääkin pysyi koko viikon kauniina, eikä talvesta ollut tietoakaan.

Mutta, mutta, kaiken hyvän ja kauniin takana vaanii alituisesti se huonon tuurin peikko: Torstain aamupäivällä vedettiin Jussin kanssa lyhyt veto. Saalista kertyi 15 tonnia. Valmisteltiin uutta vetoa. Saatiin siinä samalla paatille Pakinaisten saarelaisilta uunituoreita  savuhaileja, siis savustettuja silakoita. Vuosien varrella meille on kertynyt monia ystäviä näille rannoille missä ollaan kalasteltu. Se lämmittää sydäntä.

Vahinko ei tule kello kaulassa

Laskettiin savusilakat mielessä troolia mereen ja sitten se tapahtui:  Leijoja mereen ajettaessa vaijerivinssin jarru jumiutui vääntäen jarrun tukivarren sijoiltaan. Jussin käsi jäi vääntyvien rautojen väliin. Siitä syntyi pahaa jälkeä. Ensiavuksi verta vuotavat sormet pakettiin. Trooli piti vielä saada nostettua takaisin merestä ja sen jälkeen lähdettiin ajamaan Laupusiin.
Kalastusaluksien varustukseen kuuluu laiva-apteekki ja kippari on käynyt ns. rannikkokirurgin koulutuksen, eli kauppa-alusten sairaanhoidosta vastaavien koulutuksen. Laiva- apteekin kipulääkkeet helpottivat Jussin oloa jonkinverran. Soitettiin kaverikyyti rantaan joka vei nuoren kalastajan ensiapuun Raumalle. Sormet olivat ruhjoutuneet. Tikkejä niihin ommeltiin poliklinikalla melkoinen määrä. Pahoja murtumia ei onneksi ollut. Nyt ei paketoiduilla sormilla ainakaan pariin viikkoon troolisolmuja solmita.

Onni onnettomuudessa

Kipparin nuorimmainen, paatillakin mukana ollut jungmanni, vannoi perjantaina sotilasvalan Upinniemessä. Sinnehän tietysti kuului mennä. Päästiin aamulla varuskunnan parkkikentälle ja muutaman askeleen autosta otettuaan kippari liukastui, lensi suoraan selälleen ja pamautti päänsä niin, että vintti pimeni. Tuli puolustusvoimien ambulanssimiehistön toiminta todettua hyväksi ja asianmukaiseksi. Tolkku oli lopulta tallella ja säihkähtänyt ukon käppänä päästettiin seuraamaan hienoa tilaisuutta.

Lopussa kiitos seisoo

Upinniemeen tuli tieto Olavilta, että nyt on löydetty parivetokaveriksi sopiva paatti. Se pitäisi hakea hinaamalla Reposaaaresta. Katsottiin säitä ja todettiin, että alkava viikko näyttää tuuliselta. Launtain, eli eilisen, sää olisi hinaukselle suotuisa. Kimmo, Bärbelin ja nyt noudettavan paatin tuleva kippari, hyppäsi Huovarin mukaan ja perjantaina iltakymmeneltä lähdettiin Laupusista kohti Reposaarta. "Rockall" niminen pieni troolari hinaukseen yhdeksän maissa  lauantai-aamulla ja kurssi samantien kohti Merimaskun Särkänsalmea. Perille päästiin tänään aamuyöllä ja hinaus sujui onneksi hyvin, vaikka matkaan lähdettiin perjantaina 13. päivä. Kaikesta huonosta tuurista huolimatta ei nyt sentään aleta taikauskoisiksi. Alla videoklippi eiliseltä hinauskeikalta. Sivuutetaan siinää juuri Raumaa ja sää merellä on melkein tyyni.

Jatkossa blogissa seikkkailevatkin Huovari ja Rockall. Rockall on perinteinen "Perämeren mopo" mallinen paatti ja kerromme siitä myöhemmin varmasti lisää. Nimen perusteella siitä tulee varmasti hyvä kaveri Huovarille, ovathan molemmat pieniä kallioluotoja.

Rockall, pieni luoto Atlantin valtameressä

Helmikuun hellettä

Helmikuun puoliväli, melkein täysikuu ja selkeä sää, silloinhan pitäisi olla päivisin parikymmentä astetta pakkasta ja öisin liki kolmekymmentä. Tänään kuitenkin saatiin merellä nauttia seitsemän asteen lämpötilasta. Tuleeko talvea tänä vuonna laisinkaan? Ei ainakaan pitkää talvea enää, siis toivottavasti.

Kauniista säästä huolimatta saatiin troolikin vedetyksi vähän risaksi ja käytiin sitä Röölässä korjaamassa ja pikavisiitin jälkeen palattiin äkkiä takaisin kalanpyyntiin. Rannassa tuli oikein hiki otsalle, lämmintä riitti.

Pyydys on vedetty maihin. Jussi ja Aivo etsivät irtonaisille langanpätkille paria.

Langanpätkät löysivät toisensa ja silakat tiensä pyydykseen. Kyllä meillä kuitenkin vielä virittelemistä piisaa ennekuin kalaa kunnolla saadaan kiinni. Tuossa paatin syrjällä kelluvassa perässä ei ole kuin kymmenkunta tonnia. Enemmän olisi saanut olla.

Päivä on pidentynyt oikein reilusti. Tämä kuva on otettu kuuden maissa illalla ja on melkein valoisaa.

Kalastusharjoituksia ja Huovari faneja.

Ei päästy viime perjantaina vesille. Meinattiin, että tuulta oli ihan riittämiin ja etenkin eiliselle oli luvassa oikein kunnon puhurit. Ja kyllähän tuulet taisivat kunnolla puhaltaakin. Me vaan loikoiltiin kotona uuninpankkolla vällyn alla.

Tänään sitten lopulta rohjettiin lähteä yksinvetotroolia ja leijoja virittelemään. Sää oli ainakin suosiollinen eikä ahtikaan ole meitä kokonaan hylännyt.

Otettiin Aivokin mukaan. On enemmän käsiä tarjolla harjoitteluvaiheessa. Troolia lasketaan tarkkana mereen.

Aivo kelaa pyydystä sisään. Troolin perä on noussut pintaan, silakkaahan siellä.

Virittelemistä kyllä riittää. Hyvään alkuun sentään päästiin. Saalis on nyt lossattu Laupusten pakastamoon ja huomenna jatketaan.

Saatiin fanipostia viikolla

Olemme saaneet kaksi kovaa kalastusfania Rymättylän Salonkylästä. Alexandra ja William ovat kaivanneet kotirannasta seuraamiaan kalastuspaatteja kovasti. Huovarilta lähetettiin pikkukippareille  kaakaomukit odotusta helpottamaan. Tänään saatiin kiitokset oikein kuvan kanssa.

Kaakao maistuu troolarimukista. Terveisiä. Kyllä meidät taas pian voi bongata sieltä kotinurkilta ja eiköhän me vielä saada uusi parivetokaverikin liikenteeseen.

Silakat ja risteilyt mielessä

Logistinen ihme on tapahtunut. Troolileijat tilpehööreineen ovat viimein saapuneet Laupusiin ja ainoastaan viisi päivää myöhässä. Mitenkähän asiakkaat suhtautuisivat jos saisivat iltapäivälehden viiden päivän viiveellä tai, no olkoon. Onneksi tulivat, eivätkä kadonneet kokonaan.

Päästiin lopulta rikaamaan yksinvetovarusteita paattiin. Talvinen päivä oli kaunis, tyyni ja lämmin. Yleensä tällaisisssa tilanteissa on tulipalopakkanen tai vähintään sataa vaakasuoraan joko lunta tai vettä. Nyt säästyttiin sekä kastumiselta että palelemiselta.

Tässä kiinnitetään troolia proppuhin.

Leijat on jo saatu paikoilleen. Malli on Thyborön 15VF

Valmista tuli

Stand by

Lähdetään Jussin kanssa huomenna vesille. Ei tosin Huovarilla, vaan troolaamme illalla Silja Tallinkin M/S Galaxylla liki sadan kalastajakollegan kanssa. Osallistumme nimittäin perinteiselle vuosittain järjestettävälle ammattikalastajaristeilylle.

Tarkoitus olisi, että risteilykalastuksen jälkeen virkistyneinä lähdettäisiin perjantaina ihan oikeasti kalaan, tai ainakin virittelemään pyydyksiä. Me emme ole aikaisemmin vetäneet Huovarilla silakkatroolia yksin, mikä tarkoittaa jonkinasteista pyydystrimmailua. Kerrotaan sitten myöhemmin miten äijien käy.

Kalaan pitäisi jo päästä, ei auta jäädä kotisohvalle loikoilemaan

Näyttää vahvasti siltä, että kovaa jäätalvea ei tänä talvena nähdä. Ollaan Jussin kanssa ajateltu jäädä silakanpyyntiin, eikä meinata lähteä merta edemmäs turskanpyyntiin, ainakaan ihan heti. Bärbelin väki on kovasti etsinyt korvaavaa paattia, mutta se on aika haastava projekti nopeasti toteutettavaksi. Huovarin on siis koitettava pyytää silakoita yksin kunnes kaverit löytävät uuden aluksen.

Huovari nököttää yksinäisenä Laupusten laiturin nokassa. Missä kaikki mun kaverit on?

Meillä on kyllä pari yksinvetoon sopivaa troolia, mutta kunnolliset troolileijat puuttuvat. Sellaiset tilatttiin Tanskasta ja niiden piti tulla Laupusiin jo eilen. Matkalla ovat edelleen. Nyt ne on luvattu saapuvaksi maanantaina, saas nähdä? Huonoksi on mennyt tämä moderni logistiikka.

Tanskalaiset maailmankuulut Thyborön leijat on tulossa. Video kertoo niiden valmistajasta.

Kansimiehestä tuli kansikuvapoika

Parisen viikkoa sitten kerrottiin mukaamme tulleista Maaseudun Tulevaisuuden lehtimiehistä. Tänään ilmestyneen viikonloppulehden kansikuvapojaksi oli päässyt meidän Jussi. Parin sivun verran olivat saaneet juttua meistä sisäsivuillekin, vaikka kannen otsikko kertoikin ihan muuta.

Tiedoksi, että Huovari on kyllä ihan suomalaisessa omistuksessa. Komea kansikuva kuitenkin.

Nyt kaikki, te joille Maaseudun Tulevaisuutta ei tule kotiin, lehtikioskille irtonumeroa hakemaan.