lauantai 9. huhtikuuta 2016

Lauantai-illan huumaa Röölässä

Tämmöinen päivä tänään. Aamulla kuuden maissa pestit irti ja menoksi. Aurinko oli juuri nousemassa idässä pilvien takana.

Työpaikan maisemia. Nouseva aurinko on värjännyt pilvet hehkuvan punaisiksi.
Ei mennyt kauaakaan, kun sumu laskeutui meren ylle. Ajettiin Laupusista sisemmälle saaristooon ja aloitettiin kalastus Rokkiallin kanssa kahdeksan jälkeen. Sumua riitti pitkälle pävään. Kokeiltiin kalaonnea pitkästä aikaa Airistollakin. Ei olisi kannattanut. Saalis jäi aivan mitättömäksi. Sitä ei kannattanut lähteä viemään kolmen tunnin ajomatkan päähän Laupusiin. Suunnattiin keula Röölään.

Edellisessä postauksessa kehuttiin sivusaaliiksi saadulla ahvenella. Nyt niitä saatiin jo toinenkin. Kummallekin miehistön jäsenelle riitti kaksi ahvenfilettä. Täydennettin annosta silakoilla. Muuten olisi voinut jäädä nälkä ja siitähän voi tulla vihaiseksi, etenkin kun tuo päivän saaliskin jäi kehnoksi.
Ei ole kesäkausi vielä alkanut Röölän rannassa. Minkäälaista liikettä ei ollut havaittavissa. Kuppila on kiinni eikä kaupan ovikaan auennut. Hiljaista on täällä lauantai-illan huuma, ei edes humise.

Hiljainen on kylätie ja kylän satama.
Kaverukset kihnuttavat kylki kyljessä. Muuta liikettä ei ole havaittavissa.
Röölä netissä


torstai 7. huhtikuuta 2016

Kevään merkkejä

Viikko on mennyt huhtikuusta. Säät Saaristomerellä ovat olleet sateisia ja tuulisia. Siitä huolimatta kevään merkit vahvistuvat päivä päivältä.

Vedenpinnan yläpuolisia merkkejä ovat tietenkin muuttolinnnut. Naurulokkiparvien rääkyvä ääni on palannut rannoille. Seilin kalasääkset ovat pesänkorjauspuuhissa. Niistä on kuultu paikallisradiosta pitkin päivää. Sääksenpesän livekuvaa löytyy linkistä: Sääksikamera

Kuvakaappaus Seilin pesäkameran livestreamista.
Meitä kiinnostaa kuitenkin enemmän kevään mukanaan tuomat muutokset vedenalaisessa maailmassa. Koko talven silakkaparvet ovat maanneet tiivisti pohjan lähellä. Nyt osa niistä on jo liikkeellä välivedessä.
Luotamen kuvassa väliveteen nousseet silkakkaparvet näkyvät selvästi.
Vaikka ollaankin jo huhtikuussa on karvalakki vielä tarpeen. Veden lämpötila ei ole montaakaan astetta ja tuuli on raakaa. Aivo myhäilee pullean perän vieressä.
Saaliissakin on tapahtunut muutoksia. Olemme saaneet silakoitten lisäksi yhden pienen lahnan ja kaksi ahventa.  Odotetaan vielä pari päivää, niin toivon mukaan saadaan pannulle ahvenfileitä useampi kappale mieheen.

Laupusten laiturissa on vilskettä, kevään merkkejä sekin.




maanantai 4. huhtikuuta 2016

Kevättä rinnassa ja savuhaileja uunissa.

Vietettiin vaihteeksi (Itse asiassa näyttää tulleen tavaksi.) pitkä viikonloppu maissa. Rokkiallia vähän huollettiin, minkä takia ei päästy kalaan. Huoltotöitä tai pientä laittoa näissä paateissa riittää juuri niin paljon kuin jaksaa tehdä. Kaikkia huoltotöitä ei pysty siirtämään kesään, seuraavaan vuoteen tai hamaan tulevaisuuteen. Ne on vain tehtävä pois päiväjärjestyksestä. Huovarillakin on pitkä huoltolista mikä päivittyy kaiken aikaa. Pakolliset menee aina listan kärkeen ja siellä listan loppupäässä on odottamassa monenlaista pientä, ei niin välttämätöntä, toimenpidettä.

Viikonloppuharrastus

Kippari hankki pari vuotta sitten nestekaasulla toimivan savustusuunin. Jostain kumman syystä sitä ei oikein ole ehditty edes kokeilemaan kunnolla. Muutaman kerran sillä on savustettu Oulun Rikun tekemiä lohifileitä. Täytyy tunnustaa, että Hätälän savustusmestarit osaavat homman paljon paremmin.

Viikonloppuna tuli kokeiltua silakan savustamista, eli virolahtelaisittain savuhailin valmistamista. Tätä taitolajia kokeilleet tietävät sen aika haastavaksi harrastuksesksi.

Salon uuden suursavustamon tehouuni. Kalansavustajat vaviskaa. Uuniin menee viitisenkymmentä hailia.

Mikä upea näky odottikaan uunin luukun aukaisijaa.  Tuoksuvat savuhailit odottavaat syöjäänsä.

Perinteinen suolaus. Karkeaa merisuolaa ripotellaan savustettujen hailien joukkoon.
Ensikokeilun jälkeen voimme todeta, että hailit eivät pudonneet uunin pohjalle, eivätkä muutamaa lukuunottamatta haljenneet. Kypsyys ja väri olivat kohdallaan. Mutta, mutta maku, se tärkein jäi vielä puuttumaan. Maistuivat suunnilleen keitetyiltä silakoilta. Kyllä Pakinaisten Helgen savustamissa oli sentään mukana maku. Täytyy jatkaa opettelua. Harjoitus tekee mestarin, tai sitten täytyy nöyrtyä ja hommata savuhailit oikeilta osaavilta tekijöiltä.

Hyytävä majoitus.

Tultiin Jussin kanssa jo eilen illalla rantaan. Sähköt olivat katkeneet hyvän aikaa sitten ja paatti kylmillään. Aika rapasakka nukkumaan meno. Skanssin lämpötila oli viitisen astetta. Onneksi saatiin lämpö päälle ja hyvinhän sitä viileässä nukkutti. Aamulla viiden jälkeen herättiin jo ihan lämpimässä paatissa.
Aamulla etsitiin kaloja.  Kuvassa näyttää siltä, että Osmeruksen miehistö oli jo löytänyt kalapaikan. Laskevat troolia Taipaluksen pohjoispuolella. Jätettiin apaja heille ja jatketiin etsimistä muualta.
Varmana kevään merkkinä voidaan pitää sitä, että Laupusten niemen rannoille on ilmestynyt merkkejä silakkarysistä. Ja valoa riittä pitkälle iltaan. Se tuntuu hyvältä pitkän pimeän talven jälkeen.

Virolahdella savusilakkaa sanotaan savuhailiksi. Tämä tiedoksi. Haililla ei ole mitään tekemistä kilohailin eli vassbuukin kanssa.