perjantai 4. huhtikuuta 2014

Ahkera abiturientti ja uusi jätti

Niin siinä kävi, että tauti kaatoi Jussin petiin. Mitäs sitten?  Eihän paattia voi pistää seisomaan ja kippari on luvannut kotiväelle, ettei enää yksin troolaile, vaikka paatin miehitystodistus sen sallisikin. Epäilevät kotona, että yli kuusikymppiset on jo vähän köntyksiä, mikä nyt ei alkuunkaan pidä paikkaansa.

No onneksi jungmanni oli vapaana, siis ainakin kipparin mielestä, kun kerran lukio on käyty ja kirjoitukset ohi. Pääsykoekirjat mukaan paatille ja töihin, sellaista on yrittäjän penskojen arki.

Ahkera abi työn touhussa

Aivo seuraa tarkkana Bärbelin ahteritäkiltä jungmannin työskentelyä

Taas saatiin uusi ennätyssilakka

36 senttiä ja tietenkin se puntarin käyttö unohtui ennenkuin silakka päästettiin kavereitten viereen kalaruumaan.


torstai 3. huhtikuuta 2014

Kevätflunssa

Heti kun päästiin kesäaikaan ja kuukausi vaihtui oikeaksi kevätkuukaudeksi alkoi kevään vaivat. Saatiin flunssavirus paatille.

Nokka tukossa ja silmät turvoksissa. Funssavirus jyllää
Mitäs nyt tehdään? Eihän paatti voi seisomaan jäädä. Siinähän jäisi Bärbelkin toimettomaksi ja oletteko kuulleet, että vaikkapa Viking Amorella pysähtyisi flunssaa parantelemaan. Mutta Huovarihan onkin puuta ja miehet silloin rautaa. Sinnitellään, eiköhän tuo flunssa anna periksi.

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Synkkiä pilviä horisontissa

Meidän kalamarkkinoiden yllä leijuu synkkiä pilviä. Lähes päivittäin saadaan kuulla entistä huonompia uutisia. Silakan hinnat on jo tippuneet ja nyt aikaisempaa suurempi osa saaliista myydään turkiselinkeinon raaka-aineeksi. Onneksi siellä näyttäisi vielä kysynttää riittävän. Viimeiset turkishuutokaupat menivät mailmantilanteen epävarmuudesta huolimatta kohtalaisesti. Hinnat on tosin sielläkin pudonneet.

Me kalastajat saadaan tieto hinnan alennuksista nopeasti. Toisin on turkistarhaajilla. Näihin aikoihin vuotta he päättävät kuinka paljon eläimiä kasvatetaan. Pennut syntyvät keväällä ja eläimet nahotetaan loppusyksystä. Turkisten muokkauksen jälkeen ensimmäiset huutokaupat pidetään Vantaalla joulukuussa. Tarhaajalta on mennyt liki vuosi ennenkuin hän saa tietää minkälaista palkkaa hän saa vuoden työstään. Kustannuksia syntyy tietysti kaiken aikaa. Niinhän se näillä luonnonvaraelinkeinoilla on  muutenkin. Kasvisten ja viljan sato korjataan kerran vuodessa jne jne. Moni vakituisessa työssä käyvä ei taida ymmärtää minkälaista on elää sesonkien mukaan. Joskus olen kuullut turkistarhausta kritisoitavan, mutta mistä saadaan hienompia ja luonnonmukaisempia vaatteita kuin turkiksista? Ei mistään.

Epävarmuus ja hintojen lasku heijastuu myös meidän paatille. Tästä seurauksena kippari joutui raskain mielin laittamaan Anatolin lomalle odottamaan parempia aikoja. Näytää pahasti siltä, että tästä ei enää saada leipää kolmelle miehelle. Nyt vaan toivotaan käännettä parempaan.

Otettiin kaverikuva Anatolin toistaiseksi viimeisenä työpäivänä. Vähän on hymy tiukassa kummallakin.

Anatoli tallentaa Saariston maisemia IPadillaan
Tämä viikko alkoi lumipyryssä. Ajettiin samaa reittiä apajille kuin lauantainakin. Maisemat olivat muuttuneet viimeviikosta radikaalisti.
Ei näytä enää yhtään kesäiseltä

Mihin lie joutsenetkin menneet?

Eikä veneetkään ole päässeet vesille viikonlopun aikana.

Tyhjänä nököttävä pursiseuran tukikohta ei ihmetytä yhtään. Kylmä taitaisi pursissa tulla. Meillä on sentää kunnon keskuslämmitys.