perjantai 6. marraskuuta 2015

Voihan SPRATTUS SPRATTUS

Jotenkin on mennyt tämä maailman meno niin vaikeaksi ymmärtää. Kalastajan elämän ja kalastuksen pitäisi olla helppoa ja yksinkertaista: Meressä on kalaa ja jos onnistut saamaan niitä saaliksi, siitä voi saada elannon. Meressä vapaana kasvanut kala muuttuu meidän käsiemme ja paattien kautta maihin kulkiessaan palkaksi suomalaisesta työstä. Helppoa ja yksinkertaista, niinkuin alkutuotanto yleensä on.  Niinhän sitä luulisi.

Elämässä pitää olla jännitystä ja haasteita.

Selkämereltä on kuulunut tietoja, joiden mukaan Ahvenanmaan pohjoispuolen ja Isokarin väliselle merialueelle olisi tullut suuri parvi kilohailia. Selkämerellä kalastaneet paatit ovat saaneet hyviä saaliita. Sehän on tietysti hyvä asia. Jännittäväksi tämän tekee kalastuspolitiikka kiintiöineen.

Ammattikalastajaliiton sivulta kaapattu tämänhetkinen kiintiötilanne. Tämän vuoden kilohailikiintiöstä on vielä pyytämättä 755 tonnia. Silakkaa on vaikka millä mitalla.
Silakkakiintiöt ovat alueellisia. Bornholmin länsipuolella on yksi kiintiöalue, ns. eteläinen kanta. Riianlahdella on oma kiintiö. Edellä mainittuja eivät suomalaiset voi kalastaa. Saaristomerellä, Suomenlahdella ja Itämeren pääaltaalla on yksi yhteinen kiintiö. Pohjanlahdella on oma kiintiö, joka on kaikista suurin ja suomalaisten silakoista suurin osa pyydetään sieltä.

Kilohailille on määritelty vain yksi koko Itämeren kattava kiintiö, joka on paljon silakkakiintiöitä pienempi.

Linkistä voi käydä lukemassa miten kiintiöistä päätetään

Silakkaa ja kilohailia on yleensä troolareiden saaliissa sekaisin. Selkämerellä ja Saaristomerellä kilohailin osuus on vähäinen ja usein ihan olematon. Kalastusta ei voida oikeastaan kohdentaa jompaan kumpaan lajiin. Siksi puhutaan silakan ja kilohailin sekakalastuskesta. Liekö keväinen suolapulssi muuttanut tilannetta niin, että silakkaa suolaisemmassa vedessä viihtyvä kilohaili on uinut suolapulssiveden mukana Selkämerellekin planktonia syömään?

Silakoita ja kilohaileja Huovarin täkillä
No, mitäs jännittävää tässä? Toiset saavat kalaa, toiset eivät ja silakkaa riittää kaikille. Tässä kohtaa astuu kuvaan se kalastupolitiikka ja kiintiöiden tarkoitus. Maakohtaista kiintiötä ei saa ylittää. Jäsenvaltion on keskeytettävä kalastus kiintiön täyttyessä. Eli, kilohailia on tällä hetkellä jäljellä 755 tonnia. Selkämerellä tällä viikolla saaduissa vedoissa sitä kuulemma saattaa olla jopa neljäkymmentä prosenttia.

Viime vuonna Selkämereltä saatiin silakkaa marraskuussa noin 6 700 tonnia, keskimäärin 225 tonnia päivässä. Jos tänä vuonna saadaan saman verran ja kilohailia olisi vaikka 30 prosenttia joukossa se tekisi noin 65 tonnia päivässä. Tästähän onkin sitten helppoa laskea, että kilohailikiintiö on kalastettu loppuun 11 päivän kuluttua. Huovarin miehistön kannalta surulliseksi tämän tekee se, että kaikki silakanpyynti myös Saaristomerellä pitää lopettaa tuon kilohailikiintiön loppumisen vuoksi. On näin käynyt ennenkin ja yhtenäkin vuotena kaikki troolarit olivat pari kuukautta loppuvuodesta pestit kiinni rannassa. Pari vuotta sitten kalastus oli kiellettyä koko syksyn  ja avattiin sitten muutamaksi päiväksi joulukuun alussa ja jouduttiin taas keskeyttämään loppuvuodeksi. Tänä vuonna Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden troolikalastus kiellettiin jo alkutalvesta.

Jännittäväähän tämä ja haasteellistakin. Tee siinä sitten hienoja laskelmia ja kehityssuunnitelmia. Luonto yllättää ja kalastuspolitiikka hoitaa loput arpajaisista.

Huovarilla on varauduttu syksyisen pyynnin loppumiseen hankkimalla hopekoukulla suklaasilakoita.
Loppuun vielä LUKE:n tilastoja viime vuosilta. Onhan niitäkin hauska lueskella. Revitään niistä huumoria.







torstai 5. marraskuuta 2015

Onnettomuustutkinta

Alkuvuodesta saimme kouriintuntuvan osoituksen elämän arvoituksellisuudesta. Iltapäivällä, tammikuun yhdeksästoista, silloinen parivetopaatti Bärbel kaatui ja upposi nopeasti. Saimme kaverit vedetyksi Huovarin täkille. Siinä mielessä oli onni onnettomuudessa, mutta se iltapäivä ei vieläkään ole pois mielestä.

Linkki onnettomuuspäivän tapahtumiin

Onnettomuustutkintakeskus aloitti tutkinnan välittömästi. Mekin olimme Jussin kanssa kuultavana jo seuraavana päivänä.

Onnettomuustutkinta on nyt valmistunut ja raportti siitä julkaistiin eilen. Tutkinnan tavoitteena on löytää ratkaisuja, joiden avulla vastaavat onnettomuudet voitaisiin estää tai niiden vaikutuksia vähentää. Alla olevassa linkissä voi tutustua raporttiin.
M2015-01 Troolari Bärbelin (FIN) kaatuminen ja uppoaminen Saaristomerellä 19.1.2015 

Huovari ja Bärbel Röölässä tammikuussa 2015

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Uskonpuutetta

Ei saada kalaa. Kolme päivää ja liki 20 tuntia on vedelty troolia pitkin keskisen Saaristomeren apajia. Saalista kertyi viitisentoista tonnia. Onkimiehestä se voi tuntua paljolta, mutta kahdelle paatille ja neljälle miehelle siitä ei oikein riitä, ei sitten millään. Tyhjän saa pyytämättäkin. Mennään kotiin häpeämään ja palataan taas ensi viikolla apajille.

Tässä pätee vanha sanonta: Kalaa ei oteta merestä. Sitä pyydetään ja parhaassa tapauksessa saadaan.

Jotain on sentään saatu. Kalapussi nouseen reelingin yli Nord-Innamon väylällä.

tiistai 3. marraskuuta 2015

Näitä riittää

Ollaan marraskuussa. Talven sesonki korkattiin eilen. Tulokset olivat laihoja, kovin laihoja. Silakoita saatiin nelisen tonnia, siinä kaikki. Laatukin oli surkeaa, eli olivat pieniä ja norssiakin riitti joukkoon tyypillistä hajuaan tuottamaan. Tänään jatketaan ja uskotaan tietenkin parempaan.

Sää on mitä komein. Ironista kyllä, mutta nyt kaivattaisiin ainakin yhtä kunnon myräkkää ja sen myötä yleistä kylmenemistä. Sitten, kun jossain vaiheessa toive toteutuu, valitetaan tietysti liian kovia tuulia ja kylmää. Kalaa saisi tulla, kyllä silloin tuulet ja tuiskut kestää paremmin.

Mottomme: Pitää tulla ilmojen ja itsensä kanssa juttuun. Silloin on aika helppoa elää.

Näitä siis riittää: Auringonnousuja ja -laskuja. Tässä ollaan Airistolla. Lännessä Kramppi ja Orhisaari.
Troolia kiskotaan Lilla-Äggskärin pohjoispuolella. "FINNCLIPPER" on matkalla Kapellskäriin



maanantai 2. marraskuuta 2015

Troolaamassa

Pitkästä aikaa olemme päässeet työn touhuun. Ainakin trooli on meressä ja kova yritys menossa Äggskärien pohjoispuolella. Matkaanlähtö vähän viivästyi aamulla. Syynä tähän oli se vietävän sähköinen kalastuspäiväkirja. Se ei suostunut toimimaan ennekuin kilautettiin kaverille, joka osasi hommansa.

Lopulta päästiin apajille ja nyt on siis kalastus käynnissä. Todisteeksi laitamme kaksi valokuvaa uuden lookin saaneesta Rokkiallista.