lauantai 1. kesäkuuta 2013

Silakkaherkkuja

Kesäilta ja itse pyydettyä kalaa. Eikös se kuulu suomalaisuuden ytimeen. Grillissä halstratut ja muurikassa paistetut hailit. Nautitaan omalla pihalla hyvässä seurassa.

Grillissä silakat halstraantumassa. Hiillostuksen jälkeen laitan ne hetkeksi suolaveteen missä on tilkka etikkaa.

Paistetut silakat. Perkaus, ruisjauhoa ja suolaa muovipussiin, hölskytys ja voin kanssa pannulle.

Silakankalastajan perheen kesäinen päivällispöytä.
Mikä voisi olla parempaa. Ja, lisukkeena silakanmätiä. Tätä erikoisherkkua valmistaa tietääkseni vain yksi yritys Suomessa. Sieltä hankimme mätiä omaan käyttöön joka vuosi muutamia kiloja.

Kaikenlaista kalaa, ostettua ja itse pyydettyä syödään meidän perheessä varmaan toista sataa kiloa vuodessa.

Huoltotyötä tämäkin: Kotona käydessä, kalansyönnin lomassa hoidetaan myös paatin taloustöitä; "uniformun" pusakoita kuivumassa.

perjantai 31. toukokuuta 2013

Vesivahinko ja hälytyksiä

Päivällä kaloja lossatessa konehuoneessa irtosi yhden vesipumpun letku. Pumppua käytetään kalan irrottamiseen ja se tuottaa aikamoisen vesivirran joka nyt suuntautui ympäri konehuonetta kastellen liki kaiken mahdollisen. Elektroniikka ei oikein pidä merivedestä ja niinpä tänään on saatu vuoronperään kaikenlaisia hälytyksiä milloin lauhdeveden pinnan tasosta, lauhdeveden lämpötilasta jne. Hälytyssireenin ääni on sydäntä riipaiseva ja aina hälytyksen tullessa on tietenkin ensimmäiseksi varmistettava sen aitous.

Troolinveto lopetettiin lopulta kesken ja koetan saada kalat maihin niin että ehtisin vielä saada varaosia vaurioituneiden anturien ja muiden laitteiden korjaamiseksi. Nyt täytyy vaan toivoa ettei mitään sellaista vikaa tulisi joka todella tarvitsisi pois kytkettyjä varolaitteita.

Ei sireenit soi kun johdot on katkottu
Siis sydän syrjällään, korvat koko ajan koneen ääntä kuunnellen ja vähän väliä konehuoneessa käyden teemme matkaa kohti Kustavin Laupusta.

Aikainen aamu on mitä kaunein ja huomennahan alkaa virallisesti kesä.

Toukokuun viimeinen aamu, kello on 04.30 Nurmon aukolla

torstai 30. toukokuuta 2013

Selkämeren idylli

Meri on tyyni, aurinko laskee ja nousee miltei samantien. Pimeää ei ole laisinkaan ja on lämmintä. Näinhän on tietysti aina, talvimyrskyjenkin aikaan.
Bärbel kalastaa auringon laskiessa
Teimme useita troolin vetoja. Kalaa olisi saanut olla enemmänkin. Niinhän se on tietysti aina, että toivoa saa. Kaloja ei oteta, niitä pyydetään edelleenkin.

Trooli alkaa olemaan valmiina tyhjennettäväksi
Ahkeroinnin tuloksena saatiin sentään kalaruuma täyteen ja täkillekin kertyi lastia. Videolla Anatoli ottaa silakoita kansilastiksi.


tiistai 28. toukokuuta 2013

Selkämerelle

Eilisen päivän saaliit jäivät kehnoiksi. Silakat jätettiin aamulla maihin. Paatin koneeseen vaihdettiin uudet öljyt ja suodattimet. Nyt höyrytään kohti Selkämeren eteläosassa sijaitsevaa Sandbäckiä Isokarin länsipuolella. Kokeilemme onneamme avomerellä, josko saalista tulisi sieltä paremmin. Vanha sanonta tosin kuuluu ettei pitäisi lähteä merta edemmäksi kalaan. No ... Parin päivän päästä ollaan sen suhteen viisaampia.

Saaristomeren silakat on menneet kutupuuhiin rannoille eikä niitä silloin saa kiinni troolilla. Silakkaa ui keväisin sisään saaristoon useammassa aallossa ja nyt joudumme odottelemaan, että seuraava aalto uisi Bärbelin ja meidän vuokraamille vesille. Muutama troolari kalastaa Iniön aukolla ja sinne uutta kalaa on jo kuulemma tulossa. Siis uutta aaltoa odotellessa keula kohti uusia vesiä.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Merikotka saalistaa

Merikotkat olivat häviämässä Suomen luonnosta silloin kun olin teini-ikäinen. Linnun suojelutyötä aloiteltiin 40 vuotta sitten. Silloisessa kotipitäjässäni Virolahdellakin sianruhoja vietiin kotkille haaskaksi. Yksi haaskapaikka oli Vanhasaaressa aivan Neuvostoliiton rajan pinnassa, vain joitakin kymmeniä metrejä Suomen puolella. Kuulin kerrottavan, että talviaikaan jotkin suuret kaksijalkaiset olisivat raahanneet haaskaksi vietyjä sianruhoja rajan yli. Taisivat joutua punatähtisten rajavartioiden pataan?

Nykyisin merikotka alkaa olemaan jo miltei jokapäiväinen näky, ainakin täällä Saaristomerellä. Alla Perkalafjärdenillä kuvatulla videonpätkällä merikotka nappaa vedessä räpiköivän linnun. Ilmassa riehuva lokkiparvi paljastaa usein lähistöllä liitelevän petolinnun.

Huomasin, että toukokuu on lopuillaan

Lossasimme saaliin lauantaiaamuna. Sen jälkeen ajoimme Huovarin lauantaiillan suussa Merimaskun Särkänsalmen kalasatamaan. Kävin kotona ja jo kotia kohti ajellessani ihastelin keväisen luonnon kauniita värejä. Tienvarren voikukatkin olivat iloisen keltaisia, vaikka en oikein niitä kotipihalla voi sietääkään. Merellä ollessa maisemat ovat itse asiassa aika värittömiä mantereen keväiseen väriloistoon verrattuna.

Me elämme Huovarilla kalojen aikataulujen mukaan jolloin vuorokauden ja muunkin ajan taju on vähän heikoilla. Viikot merellä kuluvat nopeasti. Huhtikuun 21 päivänä lähdimme Ruotsin Simrishamnista ja jo 25 päivä aloitimme silakan kalastuksen Saaristomerellä. Nyt on kuukausi kalastettu silakkaa ja tosiaan, kesäkuu on tulossa. Siihen tosiasiaan törmäsin kotona. Koulut on loppumassa ja päättäjäisjuhlia tiedossa ensi viikonloppuna.

Merelle menossa. Silakoita etsitään.
Bärbel laskee troolia Airiston pohjoispäässä. Puolipilvinen sää: harmaan eri sävyt vallitsevia.