lauantai 29. maaliskuuta 2014

Aikainen maaliskuun aamu Saaristomerellä, Huovarin matka apajalle

Lähtö Laupusesta kello 05.30. Lämpötila nollan tienoilla. Selkeä sää, aurinko on vielä horisontin takana. Tällaisena aamuna tämä työ tuntuu melkein etuoikeudelta.

Aurinko nousee kuuden maissa. Ollaaan tultu Ykskarin sivulle.
Korvenmaan ja Pyytin välinen salmi on  vetäytynyt yöllä riitteeseen. Uimaan ei tee mieli.

Mökki-idylli Pyytissä. Joutsenpari purjehtii vielä aution mökin laiturin edessä
Veneet odottavat vajassa kesää
Pursiseuran tukikohta on vielä typötyhjä. Kuukauden päästä sielläkin on jo lauantaiaamuisin vilskettä
Kellon ollessa puoli kahdeksan kurvataan Bärbelin viereen. Aloitetaan kalastus. Nyt saa maisemien ihailu jäädä. Katseet keskittyvät kaikuluotaimiin ja tutkaan.


torstai 27. maaliskuuta 2014

Jättisilakan metsästystä ja lipun nosto

Uskomattoman kauniita kevättalven päiviä merellä. Tänäänkin tyyntä ja aurinkoista, ja lämmintäkin, vaikka vesi on vielä kylmää.
Kuvassa Bärbelin edessä näkyvät valkoiset täplät on joutsenia. Ne uivat meidän kanssa kilpaa, kunnes kyllästyivät ja lensivät pois. Miltei kaikki vesilinnut on jo saapuneet saaristoon, merimetsot mukaanlukien. Kaikenlaisia soidinpörhistelyjä näkee siellä täällä.
Silakat on edelleen lymyilleet pitkin pohjia, mistä niitä on koitettu narrata trooliin vaihtelevalla menestyksellä. Kaikenlaista muutakin sieltä löytyy.

Bärbel nostaa troolia ja saaliina on melkoisesti rakkolevää ja tietysti aina jokunen silakkakin.
Tänään merestä nostettiin lippu. Kuka tunnistaa: Mikä Suomenlippu tuo on, ruorin keskellä leijonavaakuna?
Jättisilakanmetsästyksessä saatiin taas uusi ennätys. Pituutta järkäleellä 34,5 senttiä ja leveyttä sytkärin verran. Pitäisköhän hommata vaaka, että saatais painokin. Meillähän on täällä kyllä puntari, enpäs muistanutkaan. Siis jatkossa saadaan painotkin kirjatuksi.

Viikon jätti. Tyttö oli, eli mätisilakka. Tuo verrokki on sellainen sopivankokoinen paistinhaili.

Kalaruumassa paistinhailit  muhivat kylmässä vedessä. Sinisellä letkulla niitä siirretään maihin. Kaikki käy hygieenisesti käsin koskematta. Mahtais olla suuri saalis jos nuo kaikki  olis jättisilakan kokoisia. Siinä olis juhannussilliä kerrrakseen.



tiistai 25. maaliskuuta 2014

Murphyn laki sun muuta

Aamulla merelle lähdettäessä sää oli miltei tyyni ja pakkasta saattoi olla pari astetta. Aurinkoinen aamu muistutti kuitenkin vuodenajasta. Kyllä maaliskuu vielä on talvikuukausi, sillä vesi on kylmää. Ei tarvittu kuin tosiaan muutama pakkasaste, niin laajat alueet olivat jääriitteessä.

Perkalafjärden on kauttaaltaan jäässä.
Onneksi jääpeite on kovin ohut eikä haittaa Bärbelin menoa.
Tehtiin pari lyhyttä vetoa pitkin pohjia. Se tuppaa kuluttamaan ohuesta langasta tehtyjä trooleja. Meidän pohjavetoalueet on vielä sellaisia missä välillä joudutaan hyppyyttämään trooli kivikkojen yli ja siinä saa olla tarkkana. Troolin perä oli kuitenkin jossain kohtaa mennyt pitkin pohjia ja siihen saatiin pieni reikä.

Troolin peräpussiin on tullut pieni reikä sen osuttua jossain välissä pohjaan. Aivo merkkaa reijän paikkaa ja kursii sitä sen verran umpeen, ettei kalat karkaa paattiin niitä nostettaessa. Merkatun reijän löytää suojapussin sisältä helpommin, kun sitä alkaa paikkaamaan.

Onneksi ei sentään noin suurta reikää löytynyt.

Niin, ja sitten siihen murphyn lakiin. Kippari on yleensä kovin huolellinen kaikenlaisen byrokratian kanssa. Aluspäiväkirjat ja kalastuspäiväkirjat on aina olleet kunnossa ja oikein täytettynä. Paitsi tänään; maihin  ajettaessa oli kaikenlaista puhelua ja muuta ylimääräistä. Kalastuspäiväkirjan saalisarvio oli jäänyt täyttämättä. Omaan vihkoonkin sen olin jo kirjannut. Arvatkaas ketkä odottivat laiturilla, kun kun kurvattiin Laupusiin. Tietenkin siellä olivat Ely-keskuksen kalastuksen valvojat Niklas Turusta ja Vesa Kouvolasta. Ja paperit puutteelliset. Kyllä nolotti. Onneksi eivät sentään linnaan vieneet, vaan taisin selvitä vakavalla huomautuksella.
Että just sillon tulitte, kun kerrankin oli puutteellisesti täytetty. Aika huono selitys.
Kovin ovat valvojat vakavan näköisiä. Niklas edessä ja Vesa takana. Ja kipparia nolotti. Onneksi se ei näy kuvassa.


Ei se nyt niin kuolemanvakavaa, Niklas sentään hymyilee, ainakin vähän.


maanantai 24. maaliskuuta 2014

Huovari sai tunnustuksen

Täällä taas. Viikonloppu on vietty ruhtinaallisesti kotona. Viime viikon torstaina saatiin lopulta oikein kunnon myräkkä tuulineen ja lumisateineen. Lähdettiin maihin. Jättisilakka ennätystäkään ei saatu rikotuksi. 32 senttinen johtaa edelleen kisaa.

Perjantaina Ammatikalastajaliitto ja Riista-kalatalouden tutkimuslaitos tuuletti Turussa vähän toisiaan. No, sinnehän kipparikin änkesi. Tilaisuuden alussa saivat kipparin hiljaiseksi. Sitä ei muuten tapahdu kovin usein. Liiton toimitusjohtaja Kim Jordas ja kipparin kalakaveri Bärbelistä, Olavi Sahlsten (liiton puheenjohtaja) kiittivät liiton kotisivuille linkin saanutta blogiamme. Annamme kuulemma myönteisen kuvan kalastajan arjesta. Lahjoittivat vielä Markku Saihan ottaman kuvan paatista.

Kippari sopertelee kiitoksia yllättävästä tunnustuksesta. Kuva M. Saiha
Nyt on kuva saanut paikan kotitoimiston seinällä ja kyllä siinä vähän kuohuvaakin otettiin, kun sitä seinään naulattiin.