Tasan neljä vuotta sitten, 11. toukokuuta tein ensimmäisen blogipostauksen. Kuluneiden vuosien aikana olen kertonut elämästä ja työstämme tällä pikkuisella kalastusaluksella. Olen kertonut hyvistä ja huonoista päivistä, tuhansista merellä vietetyistä tunneista. Kirjoittaminen on ollut hauskaa ja blogin lukijoilta saatu palaute on kannustanut jatkamaan. Luulen, että kirjoitustaitonikin on kohentunut vuosien saatossa. Linkki ensimmäiseen postaukseen
Olen toiminut kala-alalla täysipäiväisesti mitä erilaisimmissa tehtävissä vuodesta 1976 lähtien. Viime vuoden loppupuolella ajattelin vähän hellittää ja olenkin viettänyt paljon aikaa maissa. Koetin kirjoittaa tätä blogia etänä, mutta se ei tuntunut aidolta. Ja, kuten olette huomanneet, alkoivat postausten välit pidentymään. Se ei ole oikein. Ollakseen mielenkiintoinen tulee blogipostausten ilmestyä lähes päivittäin. Kevään kuluessa minulle on sitten kypsynyt ajatus blogin jäähyväisten jättämisestä. Se hetki on nyt käsillä.
Tulin pitkästä aikaa aamulla paatille. Ei tämä kyllä yhtään hullumalta tunnu. Kerrotaan nyt vielä kerran yhdestä päivästä pienellä kalastualuksella. Siihen on hyvä lopettaa.
Viime päivinä silakat on viety Taivassalon Tuomaraisiin. Huovari on aika pieni avomeritroolareihin verrattuna. Täältä lähdettiin aamulla. (kuva Jussi Järvinen)
Troolari "SILVERFORS" FIN-1146-T höyrysi kohti satamaa aamulla meidän ajaessa apajille.
Ajettiin Ykskarin luoteispuolella ja kas, Rockallin laskiessa troolia sieltä löytyi nippu irtonaisia langanpätkiä. Kamppeet kasaan ja takaisin maihin.
Haettiin Jussin kanssa Transu ja vedettiin trooli Hakkenpään laiturille.
Aivo ja Jussi solmivat harvojen liinojen lankoja yhteen ja risat silmät saatiin taas kuntoon.
Eikä siinä kauan nokka tuhissut, vaan pikavauhtia Transulla takaisin Tuomaraisiin ja paatti irti rannasta. Puoliltapäivin saatiin veto päälle. Vedettiin Perkalan selälle ja katsottiin mitä saatiin.
Näin komeasssa kelissä saatiin tänään kurvailla.
Rokkialli kelaa troolia paattiin.
Jokunen pussi saatiin kalojakin, mutta kyllä seniorikippari hävisi taas nuoremmille oikein reippaasti. parempi vaan pysyä maissa.
Sää suosi meitä tänään. Alla olevista Jussin aikaisemmin ottamista kuvista voi katsella miltä poikkeuksellinen toukokuun sää on näyttänyt kuluneella viikolla.
Lunta satoi ja näkyvyys oli kerrassaan kehno.
Pyörivä lasi oli tarpeen toukokuisessa lumituiskussa.
Saarten puut olivat saaneet lunta oksilleen.
Illansuussa saavuttiin takaisin satamaan päivän saalista lossaamaan. Siitä vielä muutama kuva.
Kevätilta on kauneimmillaan.
Silakat siirtyvät vauhdilla pyttyihin.
Siinä päivän saalis., vähän vaille 17 tonnia.
Vaikka blogin pitäminen loppuu tähän, kalastus jatkuu entiseen tapaan. Paatti jatkaa kulkuaan.
Nyt on aika kiittää kaikkia blogin seuraajia. Tähän päivään mennessä olette klikanneet sivujamme yli 421.000 kertaa. KIITOS!
Erityiskiitos kuuluu paatin bloginaikaisille kärsivällisille miehistön jäsenille, Anatolille, Jussille ja Joukolle unohtamatta Rokkiallin miehistöä Aivoa ja Kimmoa. Olette olleet jakamassa omaa työtänne kaikkien nähtäväksi.
Huovarin ja Rokkiallin miehistöt painavat pitkää päivää saaristossa. Lopultakin saalista on alkanut löytymään. Huovarilla miehistönä ovat Jussi ja Jokke. Siinä varmaan yksi syy hyviin saaliisiin. Paatin vanhempi kippari on ymmärtänyt pysyä maissa ja poissa jaloista.
Kimmon ottamassa kuvassa Huovari on matkalla satamaan. Paatin asennosta voi päätellä, että kelpo saalis on taas kyydissä.
Säät ovat olleet enimmäkseen tällaisia harmaita. Kauniit lämpimät kevätpäivät antavat odottaa.
Muutamana edellisenä vuotena maaliskuu on ollut sesongin paras kuukausi. Nyt se oli totaalinen fiasko. Ei auta kuin toivoa, että jäljellä oleva sesonki paikkaisi edes jollain tavalla helmi- ja maaliskuun seisokin menetyksiä.
Useaan otteeseen olemme täällä blogissa todenneet, että edelleenkin kalaa pyydetään, sitä ei noin vain oteta merestä. Luonnonvaraelinkeinon luonteeseen kuuluvat suuret vaihtelut ja niiden kanssa täytyy vain pärjätä.
Ja taas on Jussin kuvassa täkkilasti matkalla maihin. Tällä kertaa päämäärän on Tuomaraisten satama Taivassalossa.
Jokke lossaa paattia iltahämärissä.
Mukavahan täältä kirjoitupöydän takaa on tällaisia puntarin näyttöjä lukea. Hyvää työtä teette siellä merellä.
Tänään otettiin harppaus kohti kesää. Valo voittaa pimeyden ja se tuntuu pitkän synkän talven jälkeen lohdulliselta. Muuta lohtua ei sitten olekaan tarjolla, tai meri ei sitä ainakaan
meille tarjoile. Silakat on edelleen hukassa. Eilen lähdettiin intoa
puhkuen liikkeelle ja aikamoinen pettymys saatiin kokea.
Muutama tonni saatiin kaloja ruumaan. Ei edes viety niitä maihin, vaan ajateltiin täyttää ruuma tänään ja viedä kunnollinen saalis maihin. Kaloja ei oteta merestä, niitä pyydetään vielä nykyäänkin. Tämänpäiväinen saalis jäi vielä eilistäkin huonommaksi, se siitä.
Yöllä oli jonkinlainen pakkanen ja vielä aamullakin juuri ennen auringonnousua mittari näytti Hankassa liki kuutta pakkasastetta. Yön aikana Ominaisten aukolle ja eteläiselle Airistolle oli kasvanut toista senttiä paksu jääpeite. Merivesi on edelleen todella kylmää.
Alla videoklipissä ajetaa aamulla Hankan pikkusatamasta ulos kohti Ominaisten aukkoa. Samaan aikaan matkustajalaivat ovat matkalla Turkuun. Aurinko on juuri nousemassa. Troolia saatiin vetää melkein koko päivä jääriitteen joukossa.
Vietiin päivän päätteeksi "suuri" saalis Käldingeen ja ajettiin illaksi pitkästä aikaa Särkänsalmen satamaan. Tankataan huomenna polttoainetta. Taitaa käydä niin, että jäädään maihin muutamaksi päiväksi. Säätiedottajat lupailevat loppuviikolle lämpöaaltoa. Uskotaan, että se saa silakat uimaan meidän apajille.
Edellisestä postauksesta on kulunut kauan. On pidetty tämän blogin lyhyen historian pisintä taukoa. Aluperinhän, helmikuun alussa tauolle jäätyä, kuviteltiin päästävän takaisin vesille viimevuoden tapaan nopeasti. Toisin kävi. Näin jälkiviisaasti voidaan nyt sanoa, että olisi pitänyt lähteä avomerelle silakanpyyntiin, tai etelään turskia jahtaamaan. Ei lähdetty.
Luonto on arvaamaton yhteistyökumppani. Se tuli tämän talven aikana taas kerran opittua. Tiedettiin, että lämpimästä syksystä ja alkutalvesta huolimatta Saaristomeren vesi oli todella kylmää. Viimeisiä kertoja kalassa ollessa nähtiin miten veden pinta meni tyvenessä riitteeseen, vaikka ilman lämpötila oli plussan puolella. Taukomme alussa apajavedet jäätyivät kauttaaltaan nopeasti. Jäätä ei tullut paljon, sellaiset vajaat parikymmentä senttiä. Kuviteltiin vielä silloin, että aika pian päästään takaisin vesille.
Kipparin kaveri Hannu lähetti helmikuun 11. päivänä kuvan Rymättylän länsipuolelta. Taustalla näkyy Taipaluksen saari ja meidän kalastusapajia. Jää ja keli oli retkiluistelijoille mitä mainioin. Viikkoa ikaisemmin tuossa oli vielä vedetty troolia ja nyt jäätä oli viitisentoista senttiä.
Edellisenä talvena jäätä muodostui tammikuun lopulla hetkessä samanverran kuin nytkin. Vesi oli silloin kuitenkin lämmintä mikä sulatti jäätä altapäin. Näin ei ole käynyt kuluvana talvena. Suojaisten vesien jää on pysynyt kovana.
Käytiin maanantaina katsomassa apajia. Airistolla ei paljon jäitä näkynyt. Ei kyllä näkynyt kalojakaan. Osassa apajia jäät olivat mm laivaliikenteen ansiosta jo hajoneet. Jäiden alla nähtiin merkkejä silakoista. Uskotaan, että siellä ne suuret parvet lymyilevät.
Nyt toivotaan, että viimepäivien lämmin ja tuulinen sää saisi aikaan jotakin muutosta tilanteeseen. Sunnuntaina ollaan taas lähdösssä kokeilemaan.
Jussin on pitkään tehnyt mieli päästä suurten troolareiden mukaan tutustumaan avomeren silakanpyyntiin. Eilen nuorelta mieheltä tuli tällainen kuva tekstillä: Eka veto päällä. Jussi on parhaillaan Rosalaan rekisteröidyn troolari Windön matkassa.
Päätettiin pitää vähän aikaa taukoa. Muutamaksi päiväksi on luvattu pakkasia ja selät jäätyvät vauhdilla. Pintavesi on kylmää, Tuulen tyyntyessä jäätä alkaa muodostumaan välittömästi. Vielä siitä ei ole ollut pahemmin haittaa. Saamme sitten viikonlopun jälkeen nähdä mitä Saariston kalastusalueilla on tapahtunut.
Pikku troolarit on ajettu Naantalin satamaan, Sinne on paljon liikennettä. Väylä pysyy pienillekin paateille kulkukelpoisena pitkään.
Meren jäätyminen ei ole syynä tämänkertaiseen taukoon. Kalantulo meni erinomaisen heikoksi. Joskus vain käy niin ja nyt odotellaan hetki. Kyllä ne silakat taas löytävät tiensä meidänkin apajille.
Siihen uskotaan ja sitä odotettaessa mennään Jussin kanssa ruotsinlaivalle risteilemään. Eihän sitä malta maissa pysyä. Tulee sinne laivalle muitakin kalastajia kymmenittäin. Taitaa olla baarin edusta torstaiaamuna suomuja täynnä.
Blogimme postauksissa yleensä kerrotaan otsikon mukaisesti elämästä pienellä kalastusaluksella. Saalista tulee ja saalista menee. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, mitä esimerkiksi silakoille tapahtuu sen jälkeen, kun saalis on siirretty maihin.
Mehän myymme saaliimme, byrokratian termein, ensikäden ostajalle. Silakat toimitetaan rantaan ja kalan ostaja huolehtii niistä sen jälkeen. Me emme myy emmekä kuljeta kalaa minnekkään. Varsinaisen kalakaupan hoitavat siis kalanjalostajat ja kalatukkuliikkeet. Valoitetaan tämänkertaisella postauksella hieman tuota silakan tien alkupäätä.
Troolari Huovari on onnistunut saamaan kaverinsa Rockallin kanssa parikymmentä tonnia silakoita. Saaliin koostumusta arvioidaan paatilla: Silakan laatu ja kalan koko näyttävät hyviltä. Päätetään viedä saalis Pikku Nauvon Käldingeen. Siellä toimii Nauvo Fish Oy niminen yritys, jonka pomona on monessa kalabisneksessä mukana oleva Jörgen.
Ajetaan paati Käldingen kalasataman laituriin kiinni. Laitetaan silakkaimurin putki ruumaan, vettä perään ja kalat alkavat siirtymään sataman lajittelukeskukseen.
Huovari on kiinnittynyt Käldingen rantaan. Tästä alkaa silakan tie kuluttajille .
Siinä on pytyllinen, viidensadan kilon tukkupakkaus, herkkua valmiiksi lajiteltuna
Ensin rannassa tietenkin tarkistetaan kalan laatu. Sen suhteen meillä ei ole ongelmia. Kalat on nostettu merestä pari tuntia aikaisemmin. Laadun tarkastuksen jälkeen kala lajitellaan kokoluokkiin. Jokaisella koolla on käyttäjänsä. Suurempia savustetaan ja fileoidaan. Vähän pienemmistä saa hyviä paistinkaljoa ja kaikkein pienimmät päätyvät kettu- ja minkkiturkkien raaka-aineeksi.
Alla oleva viedonpätkä näyttää miten silakoita lajitellaan koon mukaan. Kalat siirretään paatista pumpulla laittelukseskuksen sisälle missä ne hygieenisesti käsin koskematta siirtyvät eteenpäin prosessissa.
Lajittelukoneen "pöytä" on rakennettu niin, että silakat pöydällä eteenpäin kulkiessaan putoavat harvenevien rimavälien takia pois pöydätä. Ensin putovat pienet ja suurimmat, mm fileointiin ja savusukseen sopivat, putoavat pöydän läpi viimeisinä.
Suurin osa elintarvikekalaksi lajitellusta silakasta meni jokunen vuosi sitten Venäjälle säilyketeollisuuden raaka-aineeksi. Nykyisin elintarvikesilakkkaa viedään vähemmän, eikä sitä niin kauheasti kotimaassakaan käytetä. Merkittävä osa silakoista kuitenkin viedään edelleen esimerkiksi Tanskaan missä sitä käytetään minkin- tai lohenrehujen valmistukseeen. Elintarvikesilakkaa viedään mm Viroon,Ukrainaan, Valko-Venäjälle ja taitaa sitä mennä vähän Ruotsiinkin.
Loppuun vielä silakkapropagandaa.
Kysykää kaupan tiskiltä silakkaa ja silakkatuotteita, niistä saa monenlaista hyvää ruokaa. Kysyntä luo tarjontaa ja troolari Huovarin mieheistö tykkää luoda sitä tarjontaa.
Jussi ja Jokke ovat kalastaneet kahdestaan Rockallin Kimmon ja Aivon kanssa käytännössä koko tammikuun ajan. Seniorikipparilla on ollut maissa muita puuhia. Valitettavasti blogipostaukset ovat jääneet tekemättä.
Korjataan nyt vähän tilannetta ja näytettään tammikuisia tunnelmia. Ei uskoisi, että eletään keksitalvea. Kuvat Jussin, Joukon ja Kimmon ottamia.
On tammikuuhun varmaan muunkinlaisia kelejä mahtunut, mutta niiden kuvat eivät ole kameraan jääneet. Kalaakin näyttää tulleen.
Ja tietenkin merielämään kuuluu hyvä ruoka.
Kuukausi vaihtui ja seniorikippari hyppäsi paattiin. Jussi lähti muutamaksi päiväksi maihin.
Keli on edelleen mitä parhain. Toivotaan tällaista loppuvuodeksi.Auriko saisi tietenkin paistaa.
Jokke valmistelee päivän ateriaa. Silakat maistuivat ja hävisivät lautaselta sellaisella vaudilla, että kuvat jäivät ottamatta.
Kalamarkkinoille on syntynyt kilpailua. Ollaan muutaman kerran käyty vaihteeksi lossaaamassa Nauvon Käldingessä. Niin tehtiin tänäänkin.
Eilen Jussi ja Jokke saivat vieraita paatille kesken troolauksen. Vartiolaiva Tursaksen rib-vene toi valvojat kylään. Kaikki sujui tietenkin hyvin. Asiat ja paperit tarkistettiin ja ne olivat kunnossa. Parivetokaveri Rockall tarkastettiin tietenkin samaan tapaan.
Tarkastuspartio rib-veneessä Huovarin vierellä. (kuva J. Häsänen)
Partio on menossa Rokkiallin kyytiin (kuva J.Häsänen)
Mutta, mutta jossain kohtaa alkaa taas viranomaisten touhu menemään yli kaiken kohtuuden. Suuressa viisaudessaan maa- ja metsätalousministeriö on laatimassa päätöstä missä kalastusalusten saaliiden purkamisoikeutta rajoitettaisiin merkittävästi. Saaliiden purkaminen olisi sallittua lähinnä virka-aikaan. Olen kopioinut ministeriön esityksestä Huovarin toimintaan suoraan vaikuttavat kohdat.
"2 § Lajittelemattoman
saaliin purkamissatamat, -paikat ja -ajat
Yli 5000 kg:n lajittelemattomia silakka- ja kilohailisaaliita
saa purkaa ja jälleenlaivata liitteessä 2 mainituissa satamissa arkipäivinä klo
06.00 – 21.00 ja viikonloppuisin sekä arkipyhinä klo 12.00 –18.00."
LIITE 2
Silakka- ja kilohailisaaliiden kynnysarvon (5000 kg) ylittävien sekä lajittelemattomien
silakka- ja kilohailisaaliiden purkamis- ja jälleenlaivauspaikat:
Sataman
nimi (FI) Sataman nimi (SV) Kunta
3) Kasnäs
Kasnäs
Kemiönsaari
4) Käldinge
Käldinge
Parainen
5) Pärnäinen
Pärnäs
Parainen
6) Galtby
Galtby
Korppoo
7) Laupunen
Laupunen
Kustavi
10) Suukari
Suukari
Uusikaupunki
11) Särkänsalmi
Särkänsalmi
Merimasku
12) Tuomarainen
Tuomarainen
Taivassalo
13) Uusikaupunki
Nystad
Uusikaupunki
Tuollaisisaa esityksissä ei ole enää mitään järkeä ainakaan kalastuksen kannalta. Sillä, joka on ylipäätään kehdannut moista esittää, ei ole pienintäkään käsitystä siitä miten kalastusta harjoitetaan ja mitä tuollaiset aikarajat saisivat aikaan. Työaikalaissakin kalastustyö ja saaliin välittömään vastaanottamiseen liittyvät työt on jätetty lain ulkopuolella. Lain säätäjä on aikoinaan tajunnut näiden töiden erikoislaatuisuuden ja vaikutuksen kalan laatuun. Haluavatko kalastustarkastajat itselleen paremmat työajat, vai haluaako ministeriön herrat säästää palkkakuluissa? Pistetään kalastajat ja koko elinkeino maksumiehiksi kerralla.
Mitähän mahtavat satamissa toimintaansa harjoittavat yritykset ajatella esityksestä? Eiköhän tämä johda pikkuhiljaa siihen, että laitetaan ovet kiinni ja siirretään toiminta sinne missä viranomaiset pyrkivät edesauttamaan yritystoimintaa sen hankaloittamisen sijaan
Jo ajatus siitä, että satamaan saapumisaikoja rajoitettaisiin tiettyihin kellonlyömiin tuntuu irvokkaalta. Mitä tapahtuisi kalan laadulle jos saaliin purkaminen pitäisi keskeyttää illalla yhdeksältä ja sitä voisi jatkaa seuraavna aamuna? Jokainen vähänkin järkevä tajuaa tämän. Kaikkea hullua sitä saa kokea ennenkuin vanhaksi tulee.
Nykyinen hallitus puhuu suureen ääneen normien purusta ja samaan hengenvetoon virkamihet keksivät uusia hulluja normeja normien perään.
Vuosipäivä
Tänään tulee kuluneeksi kaksi vuotta Troolari Huovarin lyhyen historian dramaattisimmasta tapahtumasta.
Kalastajien keskuudessa käydään vilkasta mielipiteenvaihtoa uudesta YKP-laista ja kalastuskiintiöistä.
Entistä selvemmin alkaa tulemaan esille se, että hyväksytyssä laissa ja sen käyttöönotossa on paljon puutteita. YKP-laki on hyvä esimerkki mm oikeuskanslerin esille tuomasta huonosta lainvalmistelusta.
Huovarin kippari on keskustellut monen pettyneen ja jopa petetyksi itsensä tunteneen kalastajan kanssa mitä asialle voisi tehdä ja onko ylipäätään mitään tehtävissä lain mukanaan tuomien vääryyksien korjaamiseksi. Vähissä taitavat meidän kalastajien keinot olla.
Jo se, että ministeriö on julistanut kaikki kiintiöpäätökset salaisiksi tekee asian epäilyttäväksi. Salaisten päätösten perusteella jaettujen kiintiöiden oikeellisuutta ei myöskään kukaan pysty tarkistamaan. Kun kyseessä on kalastajien ja kalastusyritysten talouteen keskeisesti vaikuttavista viranomaispäätöksistä, tämä menettely on perin merkillinen. Meidän yrittäjien oikeusturvalla on pyyhitty lattiaa.
Tämä lainsäätämisprosessi oli taas kerran erinomainen esimerkki maa- ja metsätalousministeriön edelleen varjelemasta tsaarinajan hallintokulttuurista. Siinähän keisari antoi virkamiehelle vallan, jumala järjen ja kansalaisten oli elettävä päättäjien laatimilla ehdoilla. Jos näin ei tehnyt, Siperia opetti.
Maaseudun tulevaisuus lehti on kirjoittanut eilisessä numerossaan aiheesta. Tänään artikkeli on luettavissa lehden verkkosivuilta.
Talvea
Tammikuusta on jo puolet kulunut. Päivän valoisa aika on pidentynyt jo lähes tunnin siitä joulua edeltävästä vuoden pimeimmästä hetkestä. Tuulinen ja lämmin sää ovat pitäneet jäätkin poissa Saaristomeren selkävesiltä. Vesi on kyllä nyt niin kylmää, että ilman tyyntyessä sen pintaa muodostuu välittömästi riitettä ja jäätyminen alkaa.
Lauantaiaamuna Perkalafjärdenillä näytti tältä. Koko selkä oli ohuen jään peittämä.
Onneksi meidän kannalta, sää näyttää edelleen pysyvän aika lauhana. Kalastusta voidaan jatkaa täällä Saariston suojaisilla vesillä. Tietysti moni muu kaipaisi kunnollisia jäitä, pääsisi pilkille jne. Siinä toiveet menevät ristiin, mutta niinhän se usein tuppaa olemaan toiveiden kanssa.
Hylkeitä
Lauantaina vedon aikana meidän taakse troolin perän tienoille, siis liki puolen kilometrin päähän, ilmestyi poikkeuksellisen sankka lokkiparvi. Troolia tyhjennettäessä saalis muodosti pettymyksen. Silakoita oli paljon odotettua vähemmän ja syykin siihen ja lokkiparveen löytyi. Aivan troolin peräpussissa paksun suojaverkon alla tiheässä liinassa oli kaksi repeytymää. Kalastus oli aloitettu pimeässä ja edellinen troolin veto oli lopetettu pimeässä, eikä reikiä oltu huomattu. Näytti siltä, että hylje olisi käynyt repimässä troolin perää ja halunnut osan saaliisat itselleen. Muuta järkevää selitystä repeytymiin ei keksitty.
Saaristomerellä halleja on niin paljon, että näemme niitä useita päivittäin. Ne tulevat uteliana ja helpon saaliin toivossa aivan viereemme. Onneksi halleja ei ole trooliin eksynyt. Se on kamala peto ja miten sen saisi paatista pois? Hylkeen purema on vaarallinen ja se voi aiheuttaa todella pahoja tulehduksia.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) laskelmien mukaan Suomen alueella eläisi noin 11 000 hallia ja reillut 7000 norppaa. Monet kalastajat pitävät Luken virallista lukua aivan liian alhaisena. Hylkeet ovatkin pakottaneet monen verkoilla ja rysillä toimeentulonsa hankkineen rannikkokalastajan lopettamaan toimintansa. Poliittisesti on päätetty, että runsas hyljekanta on perineistä elinkeinoa arvokkaampi. Hylkeitä on siis Suomessa virallisesti lähes kaksikymmentätuhatta ja ammattikalastajia muutama sata. Kumpi on harvinaisempi?
Luken graafissa kuvataan hallikantojen kehitystä. Miksiköhän ne eivät lisäänny Suomen vesillä muiden maiden tahtiin, vaikka täällä hylkeille on erityisen otolliset elinolosuhteet? Sitä sietää ihmetellä.
Eilen pyydystä koettiin valoisaan aikaan. Muutama halli pyöri tapansa mukaan noston aikana paattien ympärillä. Koetin niitä kännykällä filmata ja tarkkaavainen katsoja voikin alla olevasta videosta tehdä pari hyljehavaintoa.
Ja tähän loppuun vielä YouTubesta napattu toinen hyljefilmi
Tuulta ja myrskyä, Huovari ja Rockall makaavat Röölässä tuulensuojassa. Etelän ja eteläkaakon välistä puhaltava talvimyrsky piiskaa Saaristomerta. Kalaan ei ole mitään asiaa. Laskut ovat menneet sekaisin. Onkohan tämä jo kolmas kerta, kun lepänjuuret kastuvat? Jos näin on, niin sitten perinnetiedon mukaan tulee talvi.
Merivesi on käynyt yöllä korkealla. Kastuivatko lepänjuuret?
Merellä myrskyää ja pientä myrskyä on myös vesilasissa. Vajaat pari viikkoa merikalastusyrityksissä on eletty ns uutta aikaa, missä kalastusyritykset voivat hallita omia kiintiöitään ja aikaisempaa helpommin päättää omasta toiminnastaan.
Aikaisemmissa postauksissa on kerrottu siitä, miten maailmalla toimijakohtaiset kiintiöt ovat johtaneet alan yritysten keskittymiseen. Suomikaan ei ole poikkeus. Ei mennyt viikkoakaan, kun ensimmäiset suuret kiintiökaupat oli tehty. Pikkuhiljaa julkisuuteen on tihkunut tietoja siitä miten suurin suomalainen kalastusyritys on myyty virolaistaustaisille tahoille.
Troolari Olympos Oy ja Laguna Fishing Oy olivat uusikaupunkilaisten Lindrothin velejesten yrityksiä. He kalastivat vuosittain noin 15 miljoonaa kiloa silakkaa ja kilohailia. Kalastustoiminnan lisäksi heillä oli suuri pakastamo Uudessakaupungissa ja muutakin toimintaa maissa. Onnea veljeksille hyvistä kaupoista ja onnea ja menestystä uusille omistajille. Näin kehitys kehittyy. Kansainvälinen integraatio ottaa taas askeleen eteenpäin.
Aika näyttää miten tästä eteenpäin, mutta tuskin tämä integtraatiokehitys tähän päättyy.
Syksyllä julkaistussa Eu parlamentille tehdyssä taustatutkimuksessa kuvaillaan kala-alan yritysten vertikaalista ja horisontaalista integraatiota muutamissa jäsenvaltioissa. Naapurimaa Viro on yksi tutkituista maista, mikä tekee tutkimuksesta erityisen mielenkiintoisen.
Tutkimuksen sivuilta kaapatussa kuvassa esitellään yhtä virolaista verkostoa. Sieltä löytyy muutama tuttu suomalainenkin nimi. Saa nähdä liitettiinkö uusikaupunkilainen hankinta tuonne jonnekin.
Aiheesta kiinostuneiden kannattaa kyllä tuota selailla. Tanskan ja vironmalliin mennään nyt Suomessakin kiihtyvällä vauhdilla.
Suomalaisista merikalastusyhtiöistä merkittävä osa on ollut jo pidemmän aikaa virolaisessa omistuksessa. Noiden yritysten taloustiedot kertovat lähes kaikkien tehneen varsinaisia rökäletappioita viime vuosina. Ja lisää vain ostetaan. Herää kysymys, kuka ihmeessä uskoo ja sijoittaa jatkuvasti tappiota tuottavaan liiketoimintaan ja rahoittaa vielä uusia suuria investointeja? Toisaalta vanhat talouden lait kertovat, että silloin ostettava kun halvalla saa.