lauantai 15. kesäkuuta 2013

Merierakkoja

Sain tyttäreltä kuvan, missä tämä näyttää viettävän aktiivista sosiaalista kanssakäymistä. Vaimo on tänään tai huomenna sukujuhlissa. Tämä herättää näin lauantaiaamuna kaihomieltä. Minä olen viettänyt kuluvan vuoden aikana jo 115 päivää täällä paatilla. Helmikuussa olin parisen viikkoa kotona, muuten melkein koko ajan työmaalla, vai työmerelläkö pitäisi sanoa.

Kanssakäyminen perheenjäsenten ja tuttavien kanssa rajoittuu puheluihin ja tekstiviesteihin. Vissiin pitää olla vähän erakkoluonnetta että täällä viihtyy. Ja kotiväeltä vaaditaan tietysti paljon kärsivällisyyttä silloin kun olen poissa ja etenkin silloin kun olen kotona.
Minun rakas tyttäreni joidenkin ihmemiesten kanssa hengailemassa. Paleface, Tommy Lindgren ja Redrama

torstai 13. kesäkuuta 2013

Kalastuksen valvonnasta ja vähän kiintiöistäkin

Euroopan Unionissa, Suomi mukaanlukien, harjoitetaan monimutkaista kalastuspolitiikkaa. Tähän politiikkaan kuuluu tärkeänä osana kalastuksen valvonta joka liittyy tietenkin meidän jokapäiväiseen elämään täällä paatilla.

Yritän lyhyesti kuvailla muutamia valvontaan liittyviä rutiineja. Siis ihan omasta näkökulmasta.

Huovarilla on kalastuksenvalvonnan VMS-satelliittilähetin, jonka avulla valvojat voivat seurata kaiken aikaa liikkeitämme merellä. Sitä ei saa ominpäin sulkea ja mikäli se menee epäkuntoon on kalastus keskeytettävä ja tultava maihin korjauttamaan laitteet. Yksityisyys on kalastajalta viety, isoveli valvoo jokaista liikettämme.
VMS paneeli. Laitteet omistaa Suomen valtio
Kalastamme ns. kiintiöityjä kalalajeja. Suomen on miltei reaaliajassa seurattava maihin tuotavia saaliita, jotta maallemme myönnettyjä kiintiöitä ei ylitetä. Me pidämme aluksella kalastuspäiväkirjaa. Siihen kirjataan kalastusmatkan tiedot ja saaliit. Saaliin maihinsiirron jälkeen meidän on toimitettava kyseisen kalastusmatkan päiväkirjan sivu 24 tunnin kuluessa valvovalle viranomaiselle joka on landauspaikan alueen ELY-keskus. Miltei kaikssa muissa EU maissa alukset toimittavat saalistiedot sähköisesti reaaliajasassa viranomaiselle. Jostain syystä Suomen valtio suosii paperia ja postilaitosta. Reaaliaikaisuus on silloin vähän niin ja näin, epäilen...

Blogipäivityksen aikana avoinna oleva kalastuspäiväkirjan sivu, jota täydennetään sitä mukaa kun matka ja saaliit edistyvät. Nyt yksi lyhyt veto tehty ja silakoita saatu 8000 kg. Ruumassa oleva saalis on pystyttävä arvioimaan tarkaan. Muutaman prosentin heitto on sallittu.

Tätä päiväkirjaa täytetään itselle ja merenkulkuviranomaiselle. Siihen merkitsen myös tiedot miehistöstä. Kalastusviranomainen on myös kiinnostunut minkälaisella miehistöllä liikutaan. Ovatko suomalaisia vai mistä tulevat?
Kalastusaluksella on oltava kalastuslisenssi. Ilman kalastusrekisterissä olevaa alusta jolla on lisenssi ei ammattikalastusta voi harjoittaa. Lisenssiin on merkitty EU.n kalastusvalvonnan kannalta olennaisia asioita kuten koneteho ja bruttovetoisuus joiden avulla seurataan jäsenvaltioiden kalastuskapasiteettiä.

Huovarin lisenssi. Ulkomailla se on aina ensimmäiseksi esitettävä sikäläiselle valvojalle.
Saalipäiväkirjan tietoja ja saalispäiväkirjaa voi allekirjoittaa ainoastaan sellainen henkilö joka on rekisteröity ammattikalastajarekisteriin.
Kipparin todistus ammattikalastajarekisteriin kuulumisesta. Sen antaa ELY-keskus.

Tällaisella kuorella kalastuspäiväkirjan sivut postietaan viranomaiselle. Myös saaliit ostava yritys ilmoittaa meidän saaliit viranomaiselle.
Kalalajikohtaisten kalastuskiintiöiden tarkoituksena on ylläpitää kalakantoja niin että ne uudistuvat, pysyvät vahvoina ja niistä riittää meille saalista ja kalanystäville syötävää jatkossakin. Vuosittaiset kalastettavat kiintiöt syntyvät pitkän ja monivaiheisen tieteellisen ja vähän poliittisenkin prosessin tuloksena.

Kiintiöiden lisäksi kalastuksen säätelyyn liitty kymmeniä mm pyydyksiä, rauhoitusaikoja, saaliskalojen kokoja ym ym koskevia asetuksia ja määräyksiä joista osa on EU lähtöisiä ja osa kotimaista alkuperää. Niistä kaikista pitäisi olla perillä ja kaiken kukkuraksi ne uudistuvat ja muuttuvat koko ajan.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Kalliokalastusta

Joskus silakat menevät rantakivien viereen suojaan. Silloin ei auta muu kuin vetää troolia samaan paikkaan. Videolla paatti kulkee alle kymmenen metrin päässä rannasta. Vettä on kuitenkin alla liki 30 metriä.




Suomalainen punainen graniitti on sen verran kovaa ettei troolilla tai paatilla kannata kokeilla sen kestävyyttä. Siinä voi käydä huonosti. Alla olevista Kimmon näppäämistä kuvista voitte päätellä, että ehjänä on selvitty ja vielä kannattikin käydä kivenkoloja nuolemassa.

Huovari matkalla satamaan

Vielä olisi silakoita lisääkin mahtunut kyytiin. Hyvä näinkin.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Merkkipäivä

Ns. merkkipäiviä voi juhlia monin eri tavoin. Täytin tänään 60 v ja vietin synttäreitä Huovarin konehuoneessa tukkeutunutta merivesilinjastoa puhdistamassa. Oikein rattoisasti sujui merkkipäivä.

Eilen illalla kotiväki yllätti kuohuvalla juomalla. Vaimo oli ommellut signaalilipuista onnitteluliputuksen, jonka alla juomat nautittiin.
Päivänsankari ja tyttären Leira-koira
Ennen merelle lähtöä rakas vaimoni toi jungmannin paatille ja mukana heillä oli graavisiikaleipiä sekä täytekakku. Pidettiinkin sitten Bärbelin miehistön ja Kalastusyhtymä Sahlstenin porukan kanssa kakkukestit Merimaskun kalasatamassa.

Nyt ollaankin jo silakoita etsimässä.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Silakat tanssivat yöllä

Tyynenä kesäyönä auringonlaskun jälkeen silakat saattavat nousta aivan vedenpintaan tanssimaan. Mitä ne sieltä hakevat, vai hyppivätkö vain huvikseen pois omasta elementistään happea haukkaamaan? Lokit kyllä ilmiön tuntevat ja äkkiä on lokkiparvi silakoitten kimpussa.

Onnistuin kuvaamaan yöllisen parveilun, mitä saaristolaiset muistaakseni silakoitten pyreilyksi kuvaavat. Trooli kulkee tällaisina kesäöinä aivan pinnassa, että mekin jotain saisimme eikä kaikki lokeille sentään menisi. Videonpätkää kannattaa katsoa kokoruudun tilassa. Silloin hyppiviä silakoita saattaa jopa nähdä.



Pintavedolla on Saaristossa omat harminsa. Viime viikolla yksi nopeakulkuinen daycruiser ajoi suoraan paattien väliin välittämättä mitään antamistamme merkeistä. Onneksi troolin alla oli sen verran syvää että pystyimme ja nipin naukin ehdimme sukelluttaa yläpaulan pinnan alle. Pikaveneilijä kiisi troolin yli huomaamatta varmaan mitään. Missä hyvä merimiestapa???