Jussin pussi

Tehtiin tänään lyhyt kolmen tunnin veto. Silakoita saatiin vajaat parikymmentä tonnia. Nyt ajellaan kohti Laupusten jäädyttämöä kauniissa alkutalven päivässä. Vapaapäivät on mielessä.

Eräs blogimme seuraaja on useampaan otteeseen kysellyt solmusta, jolla troolin perä suljetaan. Olen luvannut kertoa siitä ja muistin lupaukseni tänään troolia tyhjennettäessä. Kävin kuvaamassa Jussin työnäytteen  vähän ennenkuin trooli oli saatu tyhjennetyksi. Solmulle en edelleenkään nimeä tiedä. Kaitsu kuvaili aikoinaan perän sulkemista zappaukseksi. Jos solmulla on nimi, niin tietävä voi kertoa. Sellainen palmikko tehdään. Solmu ei mene tiukaksi paineessa ja on helppo avata. Pussin suuaukossa on löysää verkkoliinaa. Löysän liinan tarkoitus on pitää kalat sisällä ja sille me on annettu persoonallinen termi: pukamat. Pukamat työnnetään reikään ja sitten solmu päälle.

Teknillisiä kysymyksiä voi esittää meille vapaasti käyttäen blogin kommenttimahdollisuutta. Ja, kuten huomaatte: Me vastaamme.

Aurinkoa

Koko marraskuu on ollut harmaa, niin harmaa. En edes muista milloin aurinko olisi paistanut. Eilen tälläinen luonnonilmiö saatiin kokea. Ei sitä paistetta niin kovin pitkäksi aikaa riittänyt, mutta jotenkin ihmisluonto sitä auringonvaloa kaipaa. Heti muuttui mielikin valoisaksi.

Aurinkoa Kruununmaan selällä, taustalla Kaltsaari.

Bärbel talviauringossa. Valo on kuin kesäyössä.

Liekö aurinkoinen mieli, vai mistä johtui:. Kalaa saatiin taas kerran ihan hyvin. Oli täysi työ saada ne mahtumaan paattiin. Vähäsen jäi vielä Bärbelillekin.

Kunnollinen kansilasti Laupusissa, ruumakin on täysi. Troolipussi roikkuu silakoita täynnä Bärbelin ahterissa.

Jussi suunnittelee lastin purkua. Mistähän alottaisi?

Tänään on tämän törnin viimeinen kalastuspäivä. Aiotaan viettää itsenäisyyspäivä maissa ja sitten jatketaan Jouluun saakka. Lähes neljä viikkoa on nyt kalastettu taukoamatta. Tuntuu siltä, että pienen tauon olemme ansainneet. Paitsi, aina on sitä pientä remonttia vapaapäivien ratoksi.

Hyvää itsenäisyyspäivää blogimme seuraajille!

Lisää sähläystä

Eilinen päivä, se meni loppupäivänkin osalta kommelluspäiväksi. Kolme viikkoa on täällä saaristossa keikuttu ongelmitta ja sitten saatiinkin kommelluksia kerrakseen mahtumaan yhteen päivään.

Eilen illalla alettiin nostamaan troolia. Ilta oli jo pimennyt. Huovarin puolen troolin yläsiipeen oli tarttunut vanha verkko. Ei siinä mitään, niitähän me ollaan totuttu keräilemään. Irrottelin verkkonaruja troolin propuistra ja sain ne lopulta irti. Oltiin siinä Bärbelin kanssa ihan rinnakkain, niikuin kuuluu ollakkin. Saattoköysi oli jo heitetty Bärbeliin. Aivo kysyy ollaanko valmiina irrottamaan. Ollaan vastasin ja samalla Aivon kometo: IRTI VAAN!. Lyötiin pelikaanikoukut auki ja veto siirtyi Bärbelin troolirummulle. Paitsi, että siinä verkkoa irottaessani en ollutkaan kiinnittänyt saattoköyttä proppuun. Sinne meni yksi troolin siipi pitkin ja poikin troolirummulle.

Nyt Aivo ja Kimmo ovat selvitelleet tuota aiheuttamaani sotkua kolmisen tuntia ja trooli on saatu lopulta oikeaan järjestykseen. Arvatkaa nolottaako? Onneksi kaikki on ehjänä ja kalatkin saatiin talteen. Tämä päivä nyt menee vähän haaskuuseen. Pyydysten sotkeutumiset tietysti kuuluvat tämän työn luonteeseen, mutta parempi noilta mokilta olisi välttyä. Vahinkoja sattuu, mutta itse aiheutetut harmittavat eniten.

Voi Hirvitys- Pohjakosketus

Varsinainen aamu, vieläkin tuskanhiki helmeilee otsalla. Ajettiin illalla lossauksen jälkeen vielä Rymättylän Röölään. Otettiin heti aamulla ennen seitsemää polttoainetta ja lähdettiin sen jälkeen Bärbelin kanssa kalaan.

Ensimmäinen troolinlasku Kruununmaassa meni pipariksi. Ei saatu troolisondiin kuvaa, eli troolin yläpaulassa oli jotain sotkua. Trooli ylös ja Bärbel alkoi laskemaan sitä uudelleen. Meillä on tapana aina sopivan tilaisuuden tullen luodata apajia ja niiden reunoja. Meren pohjassa on kaikenlaisia yllätyskiviä ja matalia joiden sijainnista on hyvä olla selvillä. Merikorttien tiedot eivät ole tarpeeksi tarkkoja meidän tarpeisiin.

Kruunumaan pohjoispuolella on Nurmon saari. Sen kaakkoiskulman matalaan on ajettu kerran troolikin pohjaan ja ihan risaksihan se silloin meni. Lähdin luotaamaan tuota kulmaa. Jo kerran aikaisemmin olin havainnut, että siinä on todella matalaa noin 300 metriä rannasta. Merikorteissa ei ole mitään kiveä merkittynä. Hivuttauduin hiljaa matalan päälle ja kivihän sieltä löytyi. Voin kertoa, että tunne kivelle ajettaessa on TODELLA EPÄMUKAVA! Mielessä käy kaikenlaista: Miten potkuri, entä peräsin? Taitaa tulla telakkareissu kesken kalastuskauden. Siinä kiven päällä paatti muljahteli pari kertaa ja taas oltiin 4,5 metrin vedessä. Onneksi potkurissa ei ollut vetoa ja vauhtiakin vain reilu solmu. Silti sydämmen tykytyksiä riitti.

Nyt on kivi merkitty ja muistikuva piirretty plotterin lisäksi selkäytimeen. Keltainen kiemurainen track, eli jälki, Nurmon itäpuolella on meidän viimetalvinen jälki siitä, kun trooli takertui tuohon kulmaan. Silloin joudutaan pika-pikaa kelaamaan vetovaijerit sisälle. Kaikenlaista muutakin puuhaa riittää tuollaisessa tilanteessa joksikin aikaa.

Taas on sukeltajalla töitä. Kölin kunto on pakko tarkistaa. Onneksi kuidutettiin se kesällä todella vahvaksi. Paatti ei ainakaan alkanut vuotamaan, eikä mitään osunut potkuriin, peräsimeen tai kaikuluotainanturoihin. Ei siinä mitään, kaikki toimii ja nyt on jo uusi veto päällä, puurot syöty ja kuppi höyryävää kahvia kourassa. Koitetaan saada silakoita kiinni, sitä vartenhan täällä ollaan.

Talvisota

Seitsemänkymmentäviisi vuotta sitten Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Alkoi 105 päivää kestänyt Talvisota. Huovarin miehistö muistaa ja kunnioittaa sotiemme veteraaneja, kotirintaman arjen sankareita ja heitä jotka joutuivat jättämään kotinsa sodan vuoksi.