Mistä troolari Huovari on saanut nimensä?

 Kiitokset blogin seuraajille

Ensimmäiseksi, hieman yllättyneenä, esitän nöyrät kiitokseni blogini seuraajille. Troolari Huovarin blogia on katseltu jo yli kymmenentuhatta kertaa
Paatti on edelleen "lomilla" vielä ensi viikon. Sen jälkeen alkavat työt telakassa oikein kunnolla. Miehistö puuhailee kuka missäkin ja kipparikin on päässyt lomailemaan, mitä nyt kotitöiltään on ehtinyt.

Otsikon aiheeseen: Mistä paatti on saanut nimensä? Laivojen ja veneiden nimeämisellä on ikivanhat perinteet. Minun mielestäni paatilla kuuluu ehdottomasti aina olla nimi. Autoa en osaisi nimetä...

Useimmiten suomalaiset troolarit ovat Huovarin tapaan tuontitavaraa ja niiden nimet ovat periytyneet paatin aikaisemmilta omistajilta. Monet troolarit on hankittu aikoinaan Ruotsista. Siellä troolarit on aika yleisesti nimetty jonkin paikan esim saaren mukaan. Tällaisia suomalaisten troolareiden nimiä ovat mm Hemland, Helgoland ja Rossvik. Ruotsalaisia paikan mukaan nimettyjä kalastusaluksia ovat mm Lövön, Torland ja Torön. Huovarin entisiä nimiä ovat olleet  "Scanö", "Tellus av Bua" ja "Boköland"

Troolari Huovari on rekisteröity kipparin entiseen kotipitäjään Virolahteen. Paatti sai nimensä virolahtelaisen, Suomen itäisimmän ulkoluodon Huovarin mukaan. Huovarin luoto on 1960-luvulle asti ollut virolahtelaisille kalastajille tärkeä talvikalastustukikohta. http://fi.wikipedia.org/wiki/Huovari

Huovari muutaman mailin päässä sijaitsevalta Suur-Pisin saarelta kuvattuna. (kuva Anssi Partanen)

Huovarin historiaa

Saari on mainittu kalastustukikohtana jo 1500- ja 1600-luvuilla. 1800-luvulla Itäisellä Suomenlahdella yleistyi jään päältä tapahtuva silakan verkkokalastus. Huovari oli virolahtelaisten kalastajien tärkeimpiä tukikohtia. Talvikalastusta harjoitettiin Virolahden lisäksi kaikissa toisessa maailmansodassa Neuvostoliitolle menetetyissä rannikkopitäjissä. Suomenlahden Itäosa sai jääpeitteen lähes jokaisena talvena. Jäällä oli parhaimmillaan tuhansia suomalaisia kalastajia. Joskus tuulet irrottivat kiintojäästä suuria lauttoja ja pahimmillaan ajelehtimaan joutui satoja kalastajia. Jäänmurtajat Jäämies ja Tarmo pelastivat kuutisensataa miestä ja kymmeniä hevosia jään reunasta talvella 1932. Alla Pyötsaaren maaosakaskunnan kotisivuilta napatuja1920-luvun valokuvia Huovarin talvikalastuksesta.

Jäällä asuttiin 2-3 miehen pienissä mökeissä "putkissa"

Talvisodan aikaan Huovarin tienoot olivat kovien taistelujen näyttämönä. Neuvostoliittolaiset yrittivät hyökätä suomalaisten selustaan jäätä myöten. Yksi hyökkäyksen pääsuunta oli Haapasaaren saaristo ja toinen Virolahden saaristo. Huovarilla oli etuvartioasema ja se joutui hetkeksi jopa vihollisarmeijan haltuun. Tarkalla tykistötulella hyökkäykset saatiin torjutttua ja vainolainen karkoitettua lähes kailta sen valloittamilta saarilta. Vihollinen menetti jäälle tykkitulessa tuhansia sotilaitaan. Hyökkäykset tapahtuivat maaliskuussa ja loppuivat vasta rauhan tekoon.

Jatkosodan jälkeen suomalaiset menettivät lähes kaikki talviapajansa ja kalastajatkin olivat evakkoina kuka missäkin. Huovarin merkitys kasvoi entisestään. Parhaat pyyntialueet olivat sielläkin jääneet rajan taakse. Kalastajien edusmiehen A.F. Aalbergin johdolla saatiin 1950 luvulla silloinen valtionpäämies Urho Kekkonen asialle ja Suomen onnistuikin vuonna 1959 vuokrata Neuvostoliitolta suurehkoja pyyntialueita Huovarin vesiltä. Kotkan seudun kalastajille saatiin Suursaaren itäinen ja läntinen vuokra-alue. Vuokrasopimuksia jatkettiin aina Neuvostoliiton hajoamiseen saakka. Miksi niistä sen jälkeen luovuttiin on jäänyt minulle arvoitukseksi. Viimeksi kun luodolla kävin oli sen kalajamajan seinällä kopio kalastajien presidentti Kekkoselle lähettämästä kiitoskirjeestä. Muistaaksen sieltä lähetettiin talvisin silakoitakin, siis Huovarin hailia, kalaruoan ystävänä tunnetulle presidentille.

Nykyisin luoto kuuluu Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon. Kalaputkia, yleinen kalakämppä ja meripelastusasema ainakin ovat jäljellä. Raja on muutaman sadan metrin päässä ja alue on rajavyöhykettä.

Google Panoramio

Google Panoramio

Pari vuotta sitten Huovari päätyi otsikoihin kun trombi viskeli saaren kalaputkia ympäriinsä.

Kuva Rajavartiolaitos

Poikasena kävin Huovarilla isäni kanssa silakka- ja siikaverkoilla. Silloin sain ensikosketuksen avomereen. Pienellä veneellä kun ajettiin, niin matala luoto hävisi aina aallon pohjalla näkyvistä. Se oli pienestä pojasta jännittävää. Juhannuksen alla pyydettiin isoa vaellussiikaa ja syksyisin karisiikaa matalikoilta.

Neuvostoliittolaisia troolareita kalasti noihin aikoihin paljon Huovarin lähivesillä. Kerrankin laskin illalla yli kolmekymmentä mastovaloa mereltä. Pakastuslaiva, jota ånkariksi kutsuttiin oli ankkurissa Suur-kalastajan lähellä ja sinne ne veivät saaliinsa jalostettavaksi. Tuntui siltä kuin merellä olisi ollut kaupunki, ja vähän pelottavaltakin se tuntui. Jos eivät sittenkään ole kalastuslaivoja..

Blogin päivitykset paatilta jatkuvat elokuussa.