Vähän turskan kalastuksesta

Itäisen turskakannan kalastus avattiin kesärauhoituksen jälkeen. Nyt vähän näyttää siltä, että tämän syksyn turskanpyynti jää meiltä väliin. Tämänkertainen blogipäivitys kertoo kuitenkin hieman tästä pyyntimuodosta.

Turska Itämeressä
Turska on yksi maailman tärkeimmistä talouskaloista. Sitä ja sen sukulaisia, seitiä, valkoturskaa, koljaa ym, ym kalastetaan valtavia määriä eri puolilla maailmaa. Turska on suolaisen veden valtamerikala. Itämeressä se elää elinmahdollisuuksiensa äärirajoilla. Turska kutee väliveteen ja hedelmöitynyt mäti jää ajelehtimaan virtojen mukana. Jos mäti painuu pohjaan se tuhoutuu. Veden on oltava riittävän suolapitoista jotta mäti kelluisi ja tässä onkin yksi syy miksi turskan kannnat vaihtelevat hyvin voimakkaasti Itämeressä.

Itämeri on maailman suurin murtovesiallas. Makeaa jokivettä virtaa mereen lukemattomista joista ja puroista. Suolaista "oikeaa" merivettä tulvii tänne Tanskan salmien kautta ns. suolapulsseina silloin tällöin voimakkaiden länsimyrskyjen ajamana.  Suuri suolapulssi on kuitenkin poikkeusilmiö, joka vaatii tapahtuakseen tietynlaisia sääolosuhteita. Niinpä näitä pulsseja esiintyy epäsäännöllisesti, keskimäärin muutaman kerran kymmenessä vuodessa. Viimeksi erityisen suuria pulsseja on tullut vuosina 1951, 1975 ja 1993. Viimeinen huomattava pulssi tuli vuonna 2003. Suurten suolapulssien jälkeen turskakanta voimistuu nopeasti. Varsinainen turskaeldorado koettiin Itämerellä 1980 luvulla jolloin edellisen vuosikymmenen lopulla hyvin lisääntyneet turskan vuosiluokat tulivat pyynnin kohteeksi.Viimeisen kymmenen vuoden aikana suuria suolapulsseja ei ole tullut laisinkaan ja turskan kannat ovat pienentyneet aivan viime vuosiin saakka.

Itämeressä katsotaan olevan kaksi erillistä turskakantaa, itäinen ja läntinen. Näiden esiintymisalueiden rajalle on veteen piirretty viiva Etelä-Ruotsin Sandhammerin niemestä Tanskaan kuuluvan Bornholmin saaren Hammerodd niemen kärkeen ja Bornholmin eteläkärjestä Puolan rannikolle.

Turskakantojen raja kulkee alueiden 24 ja 25 välissä

Tämän rajan avulla kalastusta säädellään ja kummallakin kalakannalla on omat kiintiönsä. Suomen osuus läntisestä turskakiintiöstä on 172 tonnia ja itäisestä 1251 tonnia. Suomalaisia turskapaatteja lienee kalastusaikaan vesillä kymmenkunta ja aika paljon kiintiöistä on vielä näin alkusyksystä pyytämättä. Ammattikalastuksen kiintiöitä voi katsoa Suomen Ammattikalastajaliiton sivuilta kohdasta kiintiöt: http://www.sakl.fi

Troolari Huovarin turskan kalastus

Huovari pitää talvisin "kotisatamanaan" Simrishamnia. Se on sopivasti lähellä kiintiöalueiden rajaa jolloin on kohtalaisen helppoa hyödyntää molempia kiintiöitä. Kahtena edellisenä sesonkina turskaa saatiin kohtalaisesti. Viime vuoden syksy ja tämän vuoden alkutalvi olivat säiden ja saaliiden puolesta vaikeita ja turskankalastuksen kannattavuus vähän niin ja näin. On niitä turskia kuitenkin jonkinverran saatu.

Troolin perä on vedetty paatin sivulle

Turskasaalista nostetaan paattiin

Hessu "ajaa" perkauskonetta

Joskus saaliiseen voi olla tyytyväinen niinkuin Sonne tässä. Kuva otettiin kun suuria kaloja (eivät mene perkauskoneesta läpi) oli liki kolme tonnia ja koneella perattaviakin saman verran.

Syyskuun alussa päättyi itäisen turskakannan kesärauhoitus ja kalastus siis avattiin. Huovarin kippari käveleskeli pitkin rantoja ja kuulosteli alkupäivien tunnelmia. Saaliit olivat ainakin Simrishamnin lähivesillä pyytävillä huonoja. Kesällä auki olleen läntisen kannankin saaliit olivat olleet kehnon puoleisia. Turskanpyytäjien mieliala oli matalalla ja lopettamisiakin on jo tapahtunut. Kukaan ei oikein osaa sanoa miksi saalista tulee huonosti. Tutkijoiden mukaan kalakannat ovat kasvaneet tiukan säätelyn ansiosta hyvin, mutta kiinni kaloja ei saada. 

Talvipäivä Huovarilla

Pari vuotta sitten kippari kuvasi ensimmäistä kertaa elämässään videokameralla tarkoituksenaan tallentaa turskan kalastustamme. Jungmannin kanssa sitä editoitiin ja jonkinlainen kuvatus saatiin aikaiseksi.

Troolarit lähtevät ennen auringon nousua merelle ja trooli lasketaan auringon noustessa niin että veto voi alkaa juuri kun tulee valoisaa. Turska laskeutuu pohjaan päiväksi. Troolia vedetään muutama tunti jonka jälkeen se nostetaan ja tyhjennetään. Yleensä troolaus aloitetaan uudelleen samantien. Toisen vedon aikana aikaisemmin saaliiksi saadut kalat perataan lajitellaan laatikoihin ja jäitetään kalaruumaan.
Kalastuksen päätyttyä ajetaan illansuussa maihin ja kalat lossataan satamassa. Jossakin välissä koitetaan vähän syödäkin.

Turskanpyynnin aikaan meitä on paatilla usein kolmekin kalastajaa. Kipparin mentori turskan kalastuksen saralla on ollut simrishamnilainen Sonne Andersson. Videota kuvattaessa hän oli paatin ohjaksissa ja vaki-kippari piteli videokameraa.

Videon kuva ei tosiaankaan ole mitään hyvää, mutta asiasta kiinnostuneelle siinä saattaa olla jotain nähtävää.