Vaihteeksi huonoa tuuria ja parvellinen merikotkia.

Herättiin aamulla oikein kunnon talvikeliin. Rapia pakkanen meren äärellä oli rakennellut tuuman paksut jäät Laupusten rantaan. Talven merkkejä alkaa siis näkymään toden teolla. Onneksi ennusteet lupailevat lauhtuvaa.

Nurmon aukolla meri savuaa niin, että taivaskin pimenee.

Aamun valjetessa alettiin Bärbelin kanssa troolaamaan. Tultiin Kruununmaan selälle, Jussi oli täkillä perkaamassa silakoita ja sisään hyttiin tullessaan kysyi: Mikä täällä oikein käryää? Ennen joulunpyhiä, huoltopäivänä vaihdettiin yksi hydraulipumppu uuteen ja nyt se uusi oli kuumentunut ja kärysi. Magneettiventtillin puolan johtokin oli melkein poikki sulanut. Ei auttanut muu kuin ruveta kelaamaan vaijereita sisään ja aloittaa troolin nosto.

Troolia tyhjennettäessä meiltä pääsi vähän silakoita karkuun ja silloin ne jäävät pinnalle kellumaan. Heti paikalle saapuu ahnas lokkiparvi maistiaisia hakemaan. Lokit käyttäytyivät jotenkin omituisesti ja samassa huomattiin merikotka, joka nappasi silakan kynsiinsä ihan paatin vierestä. Kohta näkyi toinen kotka ja lopulta niitä pyöri kahdeksan komeaa lintua valtavan lokkiparven keskellä helppoa silakkasaalista keräilemässä. Ei tuo iiponen kameran objektiivi ole lintukuvaukseen tehty, mutta niin lähellä kotkat pyörivät, että kuvata täytyi. Mustat läiskät alla olevissa kuvissa ovat siis merikotkia.

Nyt viedään silakat Laupusiin. Lossauksen jälkeen ajetaan Merimaskun kalasatamaan remonttia tekemään. Huomenna haetaan osia Helsingistä ja toivotaan, että saadaan paatti kuntoon. Pääsisimme aloittamaan uuden vuoden vähän paremmissa merkeissä, kuin tämä vanha päättyy. No, ei tässä jäänyt kuin yksi päivä, toivon mukaan, kalastamatta. Nuo Laupusten kalanostajat on pakkasukko-porukkaa ja heidän juhlansahan alkaakin Uuden Vuoden aattona. Maissa olisimme olleet joka tapauksessa pari päivää.