Telakassa päivä 19.

Yksi remontin välietappi on saavutettu

Paapuurin laita on kuidutettu ja styyrpuuristakin puuttuu enää välispaklaus ja kaksi viimeistä laminaattikerrosta.

Eilinen päivä meni ruotsalaisen huippulogistiikan takia taas vähän förbii. Lasikuitumattoa piti tulla lisää jo alkuviikosta. Juuri ne rahtikollit olivat kuitenkin eksyneet nykymaailman hienon logistiikan syövereihin. Kuljetustunnuksen mukaan niiden piti olla perillä, vaan eivät olleet ja sehän ei meinannut logistiikkahenkilöille kelvata. Perillä ovat, jos kerran tietokone niin näyttää... Ja, kas kummaa, ne pari jo perille tullutta mattorullaa ilmestyivät tänään ihan omalla kuljetuksella telakan portille. Tarina ei kerro mitä logistiikafirman tietokone silloin näytti.

Telakan väkikin sai lopulta potkuriakselin vedetyksi ulos ja vähän muutakin pientä sentään tapahtui.

Tuollainen muutaman metrin mittainen jötikkä on Huovarin potkuriakseli. Potkurin halkaisija on 140 cm.

Otettiin Anatolin kanssa oikein kaverikuva sen jälkeen kun paapuuri oli kuidutettu. Kyllä poikien kelpaa....

RTV:n mannekiinit työnsä ääressä.

Tänään syödään taas turskaa. Sitä muuten syötiin eilenkin. Se on vaan niin, että kalaruokaan ei meikäläiset kyllästy.

Uunipellillä kypsytettyjä juureksia. Karkealla ruisjauholla ja kananmunalla leivitettyä turskan seläkettä, hienosti sanottuna loinseja, tai jotain sinnepäin ja lasillinen mineraalivettä. Tuolla kyllä huomiseen asti pärjää, ja aamullahan me pojat pistellään kaurapuuroa poskeen.

Telakassa: päivä 17.

Tänään vaihteeksi laminoitiin paatin kylkiä. Nyt alkaa jo loppu tässä hommassa häämöttää. Alla kuvia erilaisista työvaiheista ja meidän käyttämistä menetelmistä. Kuidutus on pääasiassa Anatolin ja kipparin hommia.

Anatoli levittää laidalle nostetulle lasikuitumatolle hartsia tavallisella halpistelalla. Kertalaminoinnissa käytämme kolmea päällekkäistä mattoa jotka asetellaan hieman limittäin.

Tuollaisella pikkuisella metallirullalla hartsilla käsitellyt mattokerrokset ilmataan. Telaa rullaamalla ilma saadaan poistumaan laminaatista. Tämä on tärkeimpiä työvaiheita laminoinnissaa. Laminaattiin jäävät ilmakuplat heikentävät sitä. Ilmataskuihin kertyy myös kosteutta, joka pakkasella jäätyy ja voi vaurioittaa laminaattia.

Kuituhenkilön tärkeimmät työvälineet. Astia missä on kovettimella sekoitettua hartsia. Kahdenkokoiset maalaustelat ja ilmausrulla. Parinkymmenen asteen lämmössä hartsi kovettuu aika nopeasti, siksi sekoitamme kovettajaa kerralla noin 5 litran hartsimäärään. Työaikaa sillä on noin 15 minuuttia.

Eilen näytettiin miten mattoa revittiin. Pahvilapulla styyrpuurin laidan mattopiirustus repimistä varten.

Kovetinta lisätään hartsiin noin 1,5 %. Kuvan mukainen annostelupullo on kätevä. Pullon yläosassa on mitta-astia. Kovetinta puristetaan punaista tikkua myöten sopivaan määrään. Tikussa on reikä mistä mittaosa täytetään ja reijällä määritellään annosteltava määrä. Samasta reijästä ylimääräinen kovetin valuu takaisin pulloon. Mittaus on siis yksinkertaisesti pullon puristelemista.

Telakassa: päivä 16

Simrishamnin tokassa on vierähtänyt aikaa jo reilut pari viikkoa. Laakereilla ei olla lepäilty hetkeäkään, vaan 12-tuntisia työpäiviä on paiskittu arjet ja pyhät läpeensä.

En tiedä mikä lienee? Onkohan se tuon kuudenkymmenen ikävuoden rajapyykin ylittäminen, vai mikä, mutta kippari alkaa olemaan iltaisin aika valmista poikaa suoraan sänkyyn. Kunhan ensin saa itsensä pestyksi ja vatsansa täyteen hyvää ruokaa. (Eilen syötiin silakoita pitkästä aikaa.) Ei montaa sivua tarvitse kirjaa lukea kun silmät lupsahtaa kiinni.

Aikaansaannoksista voidaan mainita muutama edistysaskel. Paatin ahteri on kuidutettu valmiiksi. Paapuurin laita on tasoitettu ja odottaa paria viimeistä laminaattikerrosta. Styyrpuurissa on kolme laminaattikerrosta ja se on naulattu. Paatin vesilinjan alapuolella jäävä pellitys on kiinnitetty runkoon kunnolla. Peräsinkin on jo melkein irti ja potkuriakseli odottaa ulosvetämistä. Tässä kohtaa telakan aikataulu niin sanotusti kusee. Ollaan jo viikko myöhässä potkuriakaselin kanssa.

Tässä muotoillaan lasikuitumattoa. Meillä on sellainen systeemi, että matto vedetään rullalta kovalevyn päälle. Kovalevyssä on mitat 10 sentin välein. Maton päälle laitetaan lauta, jota vasten mattoa revitään sopivan kokoisiin paloihin. Lasikuitumattoa ei leikata. Revityn maton liitokset eivät näy valmiissa laminaatissa, vaan se tule paljon tasaisemmaksi kuin teräväksi leikattu matto tulisi.

Laminointimiehen työhousut alkavat muistuttaa jääkarhun turkkia. Aika jäykätkin ne jo on. Siinä vaiheessa kun laminointi on saatu loppuun on housutkin kuin panssaria.

Pari paattia on käväissyt telakassa meidän alapuolella, lähinnä pohjan maalauksessa ja sinkkianodien vaihdossa. Nyt on vuorossa raumlainen "TINTO" hinaaja. Sen potkuri on ollut huollossa.

Siinä kaksi suomalaista. Tinto on samanikäinen kipparin kanssa. Hyvää vuosikertaa 1953. Koskenkorvakin tuli 60 vuotta sitten myyntiin. Merkittävä vuosi.

internetin mystiikkaa

Edellinen blogipäivitys hävisi kybernettiin tai johonkin.... jos joku löytää sen sieltä niin pyydän palauttamaan.. Työt ovat edenneet kohtalaisesti. Nyt on paapurissa jo 8 kerrosta laminaattia. Ahterinkin ympäri on lujitemuovia laitettu. Tänään sadekuuron poikanen pysäytti työt illansuussa, eikä niitä enää jatkettu. Otettiin vapaata. Syötiin ja pyöräiltiin kylillä. Maakulkuneuvoina meillä on Anatolin kanssa kaksi divarifillaria.

Alla pari kuvaa Huovarin miehistön kämpältä.

Ikkunanäkymä kipparin kämpästä kalasatamaan. Aurinko on juuri laskemassa.

Viimeksi kippari nukkui hetekassa -50 luvulla, nyt alla Ikean moderni heteka. Kipparin boksi kuvassa

Pikkasen on Huovarin messiä suurempi tämä nykyinen olohuone. Telkkarissa satelliittikanavat: Puolalaista, venäläistä, Aljazeeraa ym ym löytyy kortilta. Anatoli tyytyväinen kippari vähemmän. Onneksi on ennen satelliitti-TV aikoja keksitty kirja. Niitä luen ja paljon. Juuri lopetin islantilaisen Arnaldur Indriasonin dekkarin "Räme" ja menossa klassikko: John Steinbeck  "Eedenistä itään".

Huovarin pääkokilla on kerrankin kunnon vermeet.

Telakassa, päivät 8. ja 9.

Eilinen päivä menikin sellaisessa tohinassa, ettei blogiakaan ehtinyt päivittämään. Paapuurin laita saatiin lopulta vedetyksi primerilla, jonka kovetuttua se vielä spaklattiinkin. Kuidutettava alusta, tässä tapauksessa Huovarin kupeet on tasoitettava. Lasikuitu saadaan kiinnittymäään tasaiselle pinnalle vaivattomasti eikä laidan ja tulevien laminaattikerrosten väliin jää ilmataskuja. Tänään kovettunut spakkeli vielä hiottiin tasaisemmaksi. Spakkeli valmistetaan sekoittamalla kuidutuksessa muutenkin käytettävään polyesterihartsiin talkkia. Hartsista ja talkista vaivataan sopivan sitkeä taikina. Ennen levittämistä siihen sekoitetaan vielä 1-2 % kovetinta ja minkä jälkeen, ei kun kuin spakkelia pintaan. Taikina kovettuu sitten itsestään.

Paatti vaihtaa väriä niinkuin hienojen neitojen kuuluu tehdä. Eilen harmaa ja tänään tummia raitoja. Spakkeli on saanut kupeet tummenemaan.

Anatoli saapui eilen illansuussa kesälomilta työmaalle. Hän on muiden töidensä ohella troolari Huovarin pääkokki. Ruokavarastot ammottivat tyhjyyttään majapaikassamme. Kippari ei laiskuuttaan ole oikein saanut pakastepitsaa ja ulkoruokintaa kummoisempaa menua itselleen aikaiseksi. Siis pikapikaa muonavarastoja täydentämään. Katsastusmieskin saapui eilen illalla kaupunkiin ja tapasimme hänet illalla.

Tänään paatti katsastettiin. Kyseessä oli virallisin termein uusintakatsastus. Huovarin kokoisille pienille paateille on tehty uusintakatsastus neljän vuoden välein. Jatkossa kuuluu tehdä uusintakatsastusten välissä välikatsastus. Pieniä puutteitakin löytyi, mutta ei mitään suurempaa. Pyrotekniikka, eli 6 kpl laskuvarjoraketteja, 6 kpl soihtuja ja kaksi merkinantosavua mm loistivat poissaolollaan. Paukut ovat odottaneet jo reilun viikon kuljetusta Malmöstä Simrishamniin. Nuo mokomat tarvitsevat Ruotsissa räjähde ja vaarallisten aineiden kuljetuksen??? Eniten töitä teettää potkuriakselin laakeri, se on uusittava. Siinä oli millin verran liikaa klappia. Nyt on kuukauden verran aikaa paikata puutelista.

Uusi kipparille ennen tuntematon varustevaatimus oli SART laite (Search and Rescue Transponder). Se on turvallisuusväline, joka lähettää tutkalle tai vaihtoehtoisesti AIS vastaanottimelle signaalia merihätään joutuneelta alukselta tai pelastuslautalta. Huovarin varusteisiin kuului jo ennestään EPIRB poiju (Emergency Position Indicating Radio Beacon). Se lähettää tarvittaessa hätäsignaalia satelliitin kautta tiettyyn hätäkeskukseen. SART signaalin pystyvät näkemään lähellä olevat alukset. Hyvä varuste, jota ei toivottavasti koskaan tarvitse käyttää.

Puuseppä on ahkeroinut reijän umpeen. Nyt lankut naulattu, pultitettu ja reijät propattu. Uusi lankutus vielä rivetään, jolloin laitaan saadaan lankkujen kesken oikea jännite. Sitä tarvitaan, ettei lasikuitu myöhemmin irtoaisi uusienkaan lankkujen päältä.

Sääli on piilottaa hienoa uutta tammilaitaa kuidutuksen alle. Ehdotin, että tehtäisiin uusien lankkujen kohdalle epoksilla läpinäkyvä pinta niinkuin italialaisissa klassissa Riva veneissä ( http://www.riva-yacht.com ) Ei menyt läpi...

Parisenkymmentä metriä uutta tammilankkua koristaa paatin kylkeä. Mukava sitä on ohikulkiessa silitellä.

Telakassa, päivä 7

Näin pyhäpäivän kunnioitukseksi paatilla tehdäänkin lyhyt työpäivä. Muitahan ei töissä kipparin lisäksi olekkaan. Hiio'ohoi hioo, hioo. Hiomisen merkeissä meni tämä sunnuntai ja nyt kaipaan suihkua. Lasikuitupölyä on joka paikassa, silmissä, kengissä ja hiuksissakin tuntuu olevan ja se on ilkeän tuntuista.

Styyrpuurin puolen keulaa hiottuna

On neidolla kauniin pyöreä ahteri. Ja aika sileäkin vielä, kun ottaa iän huomioon.

Viikon pöllyyttämisen ja paukuttamisen jälkeen on pyykkiäkin kertynyt mittava kasa. Onneksi majapaikassa on pesukone. Tosin raivostuttavan hidas; on ihan uusi ja niin ekologinen, niin ekologinen. Puuvillaohjelma kestää 4 tuntia. Mitähän siinä säästyy?? kun kone purskuttaa tuon ajan.

Työmatka ei ole pituudella pilattu. Majapaikka sijaitsee tuossa keltatiilisessä talossa, missä yläkerran ikkuna on auki.

Telakassa, päivä 6

Kaunis lauantaipäivä. Vasaran heilutusta on riittänyt. Eilen lyötiin nauloja ja tänään naulanreijät propattiin. Styyrpuurin laidotuskin tuli kiilatuksi: PANG, PANG ja KLANG.

Tämä blogihan alkaa kohta kelpaamaan tammirunkoisen paatin korjausoppaaksi. Taidankin koostaa sen myöhemmin oikein oppikirjaksi.

Styyrpuurin keulaa kiilattuna. Yön yli se saa tekeytyä ja sitten vielä pientä naputtelua ja sen jälkeen hionta.

 Primerin laittaminen jää tältä  viikonlopulta. Hartsin ohennin on jäänyt matkalle vaikka muut tarveaineet saapuivat perille. Ei pelaa logistiikka Sveamamman valtiossakaan. Ei huolta, kyllä työlistassa tekemistä riittää.

Nyt voi lähteä lauantai-illan viettoon. Näin tyytyväiseltä näyttää puusepän apupoika työpäivän jälkeen.