Silakan Päivä - Sillens Dag

Eilen jo vähän ajateltiin, että jos vaikka vähän käytäisiin Simrishamnin silakkapäivän tapahtumia katsomassa. Tehtiinkin aamulla vain muutama tunti töitä ja sitten silli vei miehet kaupungille.

Aloitettiin silakkaan tutustuminen ihan ketjun alkupäästä. Kuvassa paikallisen kalanjalostamon silakanlajittelulaitoksen näytösajoa.  Silakkasaaliit tuodaan laitokselle satamasta muutaman sadan metrin päästä tankeissa, joihin troolarit ne pumppaavat. Laitos pystyy lajittelemaan noin 200 tonnia silakkaa vuorokaudessa.

Lajittelun jälkeen sopivan kokoiset silakat fileoidaan kuudella fileointikoneella. Yhden päivän aikana valmista filettä syntyy vajaat 15 tonnia. Valtaosa tuoreista fileistä päätyy Tukholman seudulle.

Silakkalaitoksen jälkeen tutustuimme kalasatamaan. (He, He, joka päivä sitä katsellaan.) Paljon paatteja oli laiturissa. Täällä on vähän sellainen tapa, että perjantaina ja lauantaina pienemmät paatit on maissa ja sunnuntaina ennen auringon nousua kaikki jälleen suuntaavat keulan merelle. Perjantaina yleensä paatteja huolletaan ja tankkiauto ajaa pitkin laitureita kyselemässä kuinka paljon dieseliä kukakin tarvii ja samantien tankataan.

Kaiken kokoista ja näköistä purtta kelluu satamassa.

Sinisen ja punaisen eri sävyt ja valkoinen, siinä yleisimmät ruotsalaisten kalapaattien värit.

Tyhjät kalalaatikot odottavat saalista.

Eletään epävarmoja aikoja. Näitä Till Salu lappuja on kovasti liikkeellä.

Sen jälkeen, kun silakan fileeraus ja satama on nähty suunnattiin kaupungille valmiita tuotteita maistamaan ja pientä markkinahumua katsomaan. Aika paljon väkeä oli liikkeellä pienessä kaupungissa lomakauden kuitenkin jo loputtua.

Tuotteet esillä: sillmacka med stekt eller rökt sill  och sill med mos, Jussin kanssa syötiin silakkaleipä paistetuilla silakoilla ja tietenkin puolukkahillon kera. Sitähän Ruotsissa laitetaan joka ruokaan lisukkeeksi.

Leivän jälkeen maistelttiin suussa sulavia böcklinkejä. Ankeriastakin on jo saatavilla.

Sataman laitureilla soitteli bändi ja kaikenlaista kotikutoista oli kaupan. Vanhat seilipaatit veivät halukkaita pienille seilituureille ulos merelle.

Sataman "pop up-kauppatori"

Bändi soittelee vanhoja rokkibiisejä auton lavalla ja seilipaatit vaihtavat matkustajia.

Lentävä hollantilainen, hinaaja huvipaattina. Taustalla Hoppet af Brantevik ja Klara Marie Skillingestä.

Linkit purjepaattienkotisivuille: Klara Marie     Hoppet af Brantevik

En tiedä miten veteraaniautot liittyvät silakkaan, mutta mukavahan niitäkin oli katsella. Voihan se olla niinkin, että silakan kalastajat ovat tuoneet harrastuksiiaan näytille. Jaguarit on aina hienoja.

Jaguarit on aina hienoja

G-Mies Jerry Cottonin moni varmaan muistaa tulipunaisesta Jaguarista.

Oikea E-Type V12

Autot olivat paikallisen automuseon kokoelmista. Linkki sinne Autoseum Simrishamn

Meripelastajat esittelivät veneitään ja päivän päätteeksi he pitivät pelastusnäytöksen missä mukana oli aivan tuliterä Ruotsin merenkulkuviranomaisen pelastushelikopteri.

Suuremmasta pienempään, monenlaista meripelastajaa

Kaksi miestä oli joutunut veden varaan optimistijollan kaaduttua. Pintapelastajaa lasketaan veteen.

Pelastajaa ja pelastettavaa vinssataan kopteriin.

Näytöksen jälkeen kopteri laskeutui hotelli Svean eteen ja siihen pääsi tutustumaan tarkemmin.

Hulppea peräsin

Aika linjakkaan näköinen peli

Hienoa, että näitä on.  Kunhan ei koskaan tarvitsisi. Kippari on kerran joutunut lähettämään sairaskohtauksen saaneen kopterilla sairaalahoitoon.

Pilotti kertoilee ylpeänä uudesta koneestaan.

 Niin, ja lopuksi vielä, ei niitä harja-pohjakaisia vielä olla pidetty. Ne pidetään tulevan viikon torstaina hotelli Svean illallispöytien äärellä. Siitä siis myöhemmin, ei olla napsuja eikä viskejä vielä, mutta pullakahvit kyllä Jussin kanssa juotiin.

Nyt se on tehty!

Paatti on nyt kuidutettu valmiiksi ympäriinsä. Rungossa on 9 kerrosta lasikuitua joka puolella ja vesilinja sai keulasta keskilaivaan asti reilun metrin leveydeltä 12 kerrosta kuitua. Kölin ympäri on vedetty 15 kerrosta ja kölin sivuilla on kaikkiaan 24 kerrosta. Lasikuitumattoa ja polyesteriä  on levitetty yhteensä noin 1800 kiloa telaamalla paatin pohjaan. Lasikuitumattoa on kaikki kerrokset mukaan lukien noin 1250 neliötä.

Jussi ja Per telaavat viimeistä mattoa paikoilleen, Tuo on rankkaa työtä.

Huolellinen muovin levitys ja viimeisen vuodan ilmaus vielä jäljellä. Kiitos kaverit, kun jaksoitte.

Per aloitti samantien pohjan tasoittamisen. Pienet epätasaisuuudet hiotaan ja ensi viikolla aloitetaan maalaustyöt.

Jussin kanssa päästiin jo asentamaan kaiukuluotainten anturilaatikkoa paikoilleen.

Sonarin läpivientikin on muovitöiden osalta valmis.

Säiden haltija on yhtä sadeviikkoa lukuunottamatta ollut meille armelias. Nyt on luvassa taas vähän epävakaisempaa. Se ei meitä kuitenkaan enää paljoa voi häiritä. Huomenna, jos sataa, niin sitten mennään kaupungille viettämään Silakkapäivää, Sillen Dag.    ks linkistä lisää Sillens Dag,
Ja jos sadetta ei tule, tehdään töitä ja ehkä sitten kuitenkin vähän käydään silakkapäivän ohjelmaa katsomassa.

Tässä voisi vaikka jonkinlaiset harjakaiset pitää?

Remontin loppu häämöttää, jossakin vielä kaukana edessä tosin

Ensimmäinen kuukausi on takana. Kotoa lähdettäessä sanoin, että vähintään puolitoista kuukautta siinä tulee menemään. Voi olla, että aika lähelle arvasin.

Lasikuidun leipomista on jäljellä vielä muutama päivä. Suuret pinnat tulevat toivottavasti valmiiksi jo perjantaina. Sen jälkeen on vielä laitettava kaikuluotainantureiden, sonarin ja vesiputkien läpivientejä, sellaista pientä aikaa vievää puuhastelua. Ensi viikolla päästään jo toivottavasti maalaushommiin, säävarauksella tämä kaikki tietenkin ja meidän remonttimiestenkin pitäisi pysyä kasassa ja kunnossa.

Näitä maisemia on nyt katseltu kuukauden verran ja kiipeilytelineillä on keikuttu. Hyvää voimistelua; kipparin vyö menee kiinni kolme reikää lyhyempänä kuin tänne tullessa.

Huovarin alapuolella telakassa jatkuu entinen trafiikki. Lagunan kimpussa on edelleen parikymmentä puolalaista ja ties kuinka monta ruotsalaista telakkaduunaria sen oman miehistön lisäksi. Tekevät melkoista remonttia siihenkin. Kaiken näköistä paattia käy slipissä kääntymässä. Kaikkia ei edes kerkeä kuvaamaan.

Tässä nousee "SOUND ENTERPRISE" niminen katamaraani potkureiden vaihtoon.

Sound Enterprise huoltaa työkseen suuren Öresundissa sijaitsevan  Lillgrundin tuulivoimapuiston liki viittäkymmentä myllyä.

Iso katmaraani on huiman näköinen ilmestys telakassa.

Taitaa osa tuulimyllyistä olla aika matalassa. Potkuri on saanut pohjakosketuksen.

Pikkuinen SIN 33 verkkopaatti on pohjan pesussa ja maalauksessa

Telakan kotisivujen aktuellt osiossa kerrotaan mitä siellä, tai oikeammin täällä, tapahtuu. Linkki: Simrishamnvarv Ab Aktuellt

Telakkatyö on aika raskasta. Sen tuntee tämmöinen lähes kypsään ikään tullut joka ilta kropassaan. Mutta nuo puolalaiset rautakourat on kyllä tosi miehiä. Ne on painaneet Lagunan kimpussa jo pari kuukautta. Viikot tekevä 12 tuntista päivää kahdessa vuorossa. Viikonloppuisin työpäivä on "vain" kahdeksan  tunnin mittainen. Aika äijiä ovat.

Töistä suoraan kämpille ja suihkuun. Kevyttä iltapalaa ja katse ulos ikkunasta. Siinä illan ilot ja unilääkkeeksi muutama sivu tai luku jotakin kirjaa. Jussi taitaa enemmän seurata noita sähköisiä viestimiä ja niiden tarjontaa. Niin, ja tulehaan tätä blogia sentään joskus päivitettyä.

Voimisteleva variksenpelätin

Lasikuitua, lasikuitua, sitä me pojat kaiket päivät väännetään ja käännetään, revitään, telataan, ilmataan ja illalla korvista rapsitaan ja aamulla ensimmäiseksi hanskoista kaavitaan.

Säät ei oikein ole meitä suosineet, on satanut ja tuultakin on puuskissa ollut yli 18 m/s. Säistä huolimatta ollaan pysytty melkein aikataulussa. Nyt on paatin pohja kokonaan kuidun peitossa ja naulattuna. Suurta osaa peittää jo yhdeksän tai kuusi mattokerrosta.

Kuitukerros alkaa peittämään jo duunareitakin. Lasikuitua kertyy väkisin vaatteisiin ja joka paikkaan missä vain on tippakin kovettuvaa muovia. Kippari on tämän urakan jälkeen valmis vaikka variksenpelättimeksi, tai ainakin kovettuneista vaatteista sellaisen saa helposti pystyyn nostetuksi. Jos joku tarvii hyviä peltäintarvikkeita ensi kesäksi niin täältä saa.

Hymyä huuleen työpäivän päätteksi ja pieni iltavoimistelu.

Tässä variksenpelättimen mallia.

Pelättimen housut, kovat ja karvaiset

ja hanskat kippuraiset lähikuvassa

Kuiduttajien verstas on hyvässä järjestyksessä päivän päätteksi

Telat on siististi pytyssä, tosin ne on kivikovat jo parin tunnin päästä. Koko päivän niitä pystyy kuitenkin pitämään "hengissä"

Tuollaiset melko vahvat kumihanskat ja hartsipytyt saa aamulla aika vaivattomasti liki puhtaiksi repimällä kovettuneen kuidun irti. Sehän ei taru tuollaiseen muoviin tai kumiin kiinni.

Kalastus on työtä luonnon ehdoilla

Mutta, eihän me nyt kalasteta. Paatti on tukevasti maalla.

Niin se vaan on, että lasikuitutöitä ei voi kaatosateella ja navakassa tuulessa tehdä. Eilen saatiin pohja kuitenkin spaklatuksi. Illan suussa alkoi sitten satamaan ja sadetta ukkosineen onkin jatkunut koko yön ja vielä tämänkin päivän. Otettiin sitten vapaata eilinen loppupäivä, eli tehtiin vain sellainen kuusituntinen sunnuntai. Huilattiin oikein pari tuntia ylimääräistä, eka kerran sen jälkeen kun kolme viikkoa sitten aloitettiin.

Etelä-Norjaan on jämähtänyt matalapaineen keskus ja se syötää sateita Pohjanmereltä Tanskan ylitse oikein kunnolla. Rytmi on sellainen, että puolisen tuntia sataa ja puolisen tuntia on poutaa ja jopa aurinkokin välillä paistelee. Optimistisesti ajateltiin vielä aamulla, että päästään kuiduttamaan. Ei siitä mitään tullut. Tuultakin on riittämiin, puuskissa 19 m/s ja keskituulikin pitkälti toistakymmentä metriä. Kuling heter det på svenska.

Tanskalaisten sadetutkakuvaa puoli kolmelta.  Saderintamia ja kuuroja riittää.

Saatiin tänään sentään eiliset spaklaukset hiotuksi ja jonkinverran kuituakin naulatuksi. Tuuli pääsi meidän sääsuojaa sen verran repimään ja muutenkin vettä lennättämään, että lasikuitutyöt saivat siis jäädä. Tähän saakka ollaankin saatu pitää ihan kelpo kelejä. Kyllähän kesään kaatosateetkin kuuluvat ja ohihan nuo menevät. Ennen muinoin Virolahdella oli Harjussa kalastajakoulu ja siellä legendaarinen kalastuksen opettaja, nyt jo pois nukkunut, Viljo Arasto. Aloittelin kalahommia hänen opastuksellaan -70 luvulla. Yksi opetus jäi mieleen: Koita tulla toimeen säiden ja itsesi kanssa, silloin pääsee jo aika helpolla. No, säiden kanssa olen jo oppinut pärjäämään, itseni kanssa pärjäämistä pitää opetella vielä joka päivä.

Sadetta pidetään työmaakontissa.

Ja kurkitaan lounaaseen ja länteen. Jokos kohta taas tulisi se poutahetki.

Välillä paistaa aurinko. Lähes kaikki kalapaatit on tuulen takia satamassa.

Ja välillä sataa. Kuvat on otettu muutaman minuutin välein kämpän ikkunasta. On muuten merinäköala.

Homma etenee, taakka kevenee, sanoi Jussi

Tänään saatiin taas yksi, niin sanottu, etappi selvitettyä. Nyt on paatin pohjan lankut kokonaan kiilattu. Pohja on hiottu ja pintaan on vedetty primeri. Spaklaus vielä ja sen jälkeen onkin jäljellä pelkkää raakaa kuidutustyötä.

Alla olevista Jussin ottamista kuvista voi saada käsityksen kuiduttamisen työvaiheista. Se on oikeastaan aika ihottavaa puuhaa. Muovi ja kuidut tarttuvat vaatteisiin, käsineisiin ja välillä vähän työntekijöihinkin, eikä näin lämpimillä keleillä oikein umpinaisia vaatteitakaan jaksa pitää.

Lasikuitumatto on revitty reilun neliömetrin kokoisiksi arkeiksi. Käytämme 450 gramman mattoa, eli neliömetri painaa 450 grammaa. Ja se on tosiaan lasia. Aikaisemmin Ahlström Oy valmisti tälläistä mattoa Karhulassa. Nykyisin ne tulevat Kiinasta, tietenkin. Matto telataan polyesterihartsilla läpimäräksi. Me laitamme kolme mattokerrosta laminaattiin kerralla. Muovi kovettuu nopeasti ja työaikaa yhdellä alueella on reilut 15 minuuttia.

Sen jälkeen, kun lasikuitumatot on laminoitu toisiinsa kiinni ja ne ovat vielä märkiä, laminaatti ilmataan sitä varten tehdyllä ilmaustelalla. Per työskentelee pienen ilmaustelan kanssa ja apupoika koettaa löytää kuvauksellista ilmettä. Tämä maton ilmaus on yksi laminoinnin tärkeimpiä työvaiheita. Runsaasti ilmakuplia sisältävä laminaattikerros vetää aikaa myöten itseensä vettä ja heikkenee. Iloiset töyhtöhyypiöt veneen alla.

Esimmäisten kolmen kerroksen jälkeen laminaatti vielä naulataan runkolankkuihin kiinni. Käytämme 50 mm haponkestäviä kampanauloja jotka isketään naulaimella kiinni. Sen verran kovaa on lasikuidun ja tammilankun yhdistelmä, että tarvitaan normaalia korkeammalla ilmanpaineella toimiva naulain. Käytössä on noin 17 barin paine.

Naulat on naputeltu. Vielä kaksi laminoinitikertaa jäljellä. Sen jälkeen on pohjassa 9 kerrosta ja kölin laidoilla 24 kerrosta. Yksi kerros on noin millin paksuinen.

Meidän paatti sekuin nököttää telakassa. Alapuolellamme sen sijaan on jatkuvaa liikettä. Erikokoisia paatteja tulee ja menee.

Tässä nousee simrishamnilainen "KUNGSÖ" SIN 59 pohjan maalaukseen ja sinkien vaihtoon.

Telakan toisen laivapuusepän Mats-Ollen Tess on pojan pesussa.

Me ei Jussin kanssa muusta liikenteestä välitetä. Painetaan vaan töitä. Ei tänne olla maisemia katsomaan tultu. Pohja on nyt hiottu ja pölyä on korvissa, kurkussa ja silmissä. Hiuksista sojottaa eriskummallisia piikkejä. Päähän on tippunut polyesteriä ja se on laminoinut hiukset tikuiksi. Sakset esiin ja laikku päähän.

Kiilat on kilkuteltu paikoilleen ihan tuosta noin, parissa viikossa muiden töiden ohella.

Pohjan hioja taitaa olla kahvi-, tai kuvaustauolla.

Pohja on saanut primerin pintaan.

Me käytämme styreenillä ohennettua polyesterihartsia primerina. Se tunkeutuu jonkin verran puun sisään jolloin laminoitavat kerrokset liimautuvat lujasti pohjaan kiinni.

Parisen viikkoa vielä, niin eiköhän tästä jo sen jälkeen päästä vesille, toivottavasti. Täytyypä alkaa selvittelemään kalojen markkinatilanteita. Minne mennään ja mitä aletaan kalastamaan, sitten syksymmällä, kun illat pimenee ja säät kylmenee.