Simrishamn ei päästä otteestaan

Kyllä tekis mieli jo päästä liikkeelle, vaan vielä taitaa mennä jokunen päivä. Paatti on seissyt vedessä muutaman päivän, konekin on ollut käynnissä hyvän aikaa. Pienen tärinän pitäisi auttaa runkoa asettumaan paikoilleen ja huomenna kone linjataan eli riktataaan akselin kanssa oikeaan asentoon.

Anatolikin on saapunut paatille ja keskittyi alkuunsa siivoushommiin. Sitten on puuhailtu kaikenlaista pientä ja tarpeellista.

Vaijerivinssin paapuurin puoleiselle rummulle on asennettu "pikajarru". Paritroolauksessa paapuurin vaijerin päässä on kettinkipaino ja sen avulla säädellään troolin syvyyttä. Nyt säätelyn voi hoitaa hytistä kuvan keskellä olevalla kahvalla eikä enää tarvitse hyppiä täkille jarruja käyttämään. Anatoli kiittää...

Vaijerivinssin jarruhihnat on uusittu. Pikajarrun pää näkyy jarruhihnan vasemmalla puolella.

Eilen rakenneltiin Anatolin kanssa keulapakan alle tuulensuoja laipiota. Saadaan sen taakse vähän paremmin suojassa olevia varastotiloja.

Ei pääse tuuli ja vesi enää suoraan tuiskuamaan pakan alle. Maalia vielä pintaan niin hyvä tulee.

Yksi hyllykin saatiin jo tehdyksi.

Eilen illalla kippari ryhtyi graafikoksi. Paatin nimi oli maalattu ahterista yli ja kyllähän siellä nimi ja kotipaikka täytyy näkyä.

Nimisabluuna on piirretty vanhan merikortin kääntöpuolelle.

Siinä valmis sabluuna lattialla ihailtavana

Sabluuna paikoillaan ja maalia on töpytetty pienellä superlonpalasella. (Leikkasin palasen patjasta kun en muualta löytänyt.)

Valmista tuli. Mikähän lienee fontti. Olisko Huovarfontti?

Ankeriasta päivälliseksi

Ankerias Ulf on paikallinen ankeriaan pyytäjä. Nyt on ankeriaan pyyntisesonki menneillään ja saalistakin tulee. Niitä pyydetään suurilla rysillä ja pyyntimuodolla on vuosisataiset perinteet täällä Skånen itärannikolla, jota myös "Ålakusteniksi" nimitetään.  Ankeriaat uivat rysiin vain silloin kun kuu on pienimmillään. Rysät laksetaan mereen elokuussa ja niitä pidetään vedessä syksyn ajan marraskuun lopulle, aina siihen saakka milloin viimeinen "Ålamörket"  http://visitahus.com/allt-om-al/ sattuu kalenteriin. 

Saimme Ulfilta hienon ankeriaan ja sitä on tänään illalliseksi. Skånelaiseen joulupöytään ankerias kuuluu ehdottomasti. Paikallisen Svea hotellin seisovassa joulupöydässä on perinteisesti yli kolmeakymmentä erilaista kalaruokaa ja ankeriasta ainakin viitenä ruokalajina. Savustettuna se on mitä hienonta.

Pikkupoikana Virolahdella ankeriaita pyydettiin pitkällä siimalla. Niitä savustettiin ja paistettiin. Muistan kuinka isoäitini paistoi nyljettyjä ankeriaita isolla pannulla. Kun tuore ankerias alkaa kuumenenmaan sen lihasjännitykset saavat aikaan sen, että se kiemurtelee panulla aivan kuin olisi elävä. Mummini laittoi aina ankeriaspannulle kannen ja kannen päälle tiiliskiven. Saa nähdä miten Anatolin käy, tuleeko ankerias ulos pannusta?