Silakat vielä kateissa, mutta siika on käynyt pyydyksiin

Pitkästä aikaa vietettiin viikonloppua kotona. Viime viikolla, saavuttuamme Merimaskuun, lähti Anatoli samantien kotiin Saarenmaalle omenoita ja perunoita ottamaan talteen ja kipparikin sai olla pitkän viikonlopun kotimaisemissa.

Jungmannilla on tämä viikko syyslomaa koulusta ja nuorimies jouti hyvin töihin. Paattia on varusteltu kahteen pekkaan silakanpyyntikuntoon. Troolaaminen saa kuitenkin vielä odottaa, sillä silakoita ei ole oikein näkynyt meidän vesillä. Parivetokaverimme troolari Bärbel on niitä käynyt luotailemassa. Silakkaruoat on toistaiseksi syömättä, vaikka mieli jo tekisi. Saariston kalastajien rysiin ja verkkoihin on kuitenkin uinut muuta kalaa, kuten esimerkiksi siikaa ja sitä on hopeakoukulla ongittu, ettei nyt ihan sentään kasvisruokaan tarvitse siirtyä.

Sahlstenin veljesten pyytämää siikaa savustettuna ja graavattuna. Niin komean kokoinen oli tuo savustettava siika, ettei se mahtunut kokonaisena vaatimattomaan savustimeeni.

Tänään kaksi tyylikästä leidiä salolaisesta paikallislehdestä kävi paatilla haastattelemassa kipparia ja jungmannia. Toimittajat olivat tekemässä kalaruokajuttua silakoista ja melko pitkän ja ympäriinsä polveilevan keskustelurupeaman saimme aikaiseksi. Huovarin messissä oli tarjolla graavisiikaa ja kotona leivottua leipää. Oikeiden silakoitten puuttuessa silakkaruoka korvattiin kahvin kanssa nautituilla Kultasuklaan käsintehdyillä suklaasilakoilla.