Kalakauppaa

Muutama sana siitä minne meidän pyytämät kalat päätyvät ja kuinka niitä jatkokäsitellään.

Olemme alkutuottajia. Pyydämme merestä nopeasti uudistuvia luonnonvaroja, luonnontuotteita. Sinänsä hassua, että luomuksi ne eivät Suomessa kelpaa: Silakoita kun ei ole kasvatettu. Luonnonkalat eivät vaadi lannotteita tai muitakaan keinotekoisia konsteja kasvaakseen. Meressä tapahtuu kasvun ihme ja siitä me saamme elantomme. Vedestä nostettava saalis on palkkaa tekemästämme työstä. Mistään muualta troolikastaja ei ansiotaan saa.

Sen jälkeen kun saalis on saatu paattiin se viedään maihin kalanostajalle. Merellä silakkasaalis on lastattu aluksen ruumaan irtonaisena. Satamaan tultua se pumpataan kalapumpulla runsaan veden avulla maihin. Tämän jälkeen silakat lajitellaan. Lajittelun jälkeen saaliimme pakastetaan ja lopulta se päätyy Venäjälle, Ukrainaan tai Valkovenäjälle kalasäilyketeollisuuteen. Pieni osa menee kotimaisen turkistarhauksen raaka-aineeksi. Me siis olemme vientiteollisuuden alihankkijoita ja omalta pieneltä osaltamme parannamme Suomen kauppatasetta.

Silakat paatin ruumassa. Ne imetään hellävaraisesti kalapumpun sinisellä letkulla ylös.

Kustavin kunta on hankkinut satamassa käytettävän kalapumpun kalastajien käyttöön.

Tanskalainen kalapumppu on aika massiivinen laite.

Anatoli "letkuttaa" ja vahtii saaliin lossausta silmä kovana

Vahtiminen kannattaa. Silloin tällöin saadaan sivusaalista ja se yleensä pistetään paatin ruokalistalle.

Saalis pumpataan vedenerottelijan kautta pieneen säiliöön mistä se lasketaan muovisiin pyttyihin. Tämän jälkeen silakat lajitellaan koon mukaan ja pakastetaan.  Meidän osa tuotantoketjusta päättyy tuohon pytyttämiseen.