Jättisilakan metsästystä ja lipun nosto

Uskomattoman kauniita kevättalven päiviä merellä. Tänäänkin tyyntä ja aurinkoista, ja lämmintäkin, vaikka vesi on vielä kylmää.

Kuvassa Bärbelin edessä näkyvät valkoiset täplät on joutsenia. Ne uivat meidän kanssa kilpaa, kunnes kyllästyivät ja lensivät pois. Miltei kaikki vesilinnut on jo saapuneet saaristoon, merimetsot mukaanlukien. Kaikenlaisia soidinpörhistelyjä näkee siellä täällä.

Silakat on edelleen lymyilleet pitkin pohjia, mistä niitä on koitettu narrata trooliin vaihtelevalla menestyksellä. Kaikenlaista muutakin sieltä löytyy.

Bärbel nostaa troolia ja saaliina on melkoisesti rakkolevää ja tietysti aina jokunen silakkakin.

Tänään merestä nostettiin lippu. Kuka tunnistaa: Mikä Suomenlippu tuo on, ruorin keskellä leijonavaakuna?

Jättisilakanmetsästyksessä saatiin taas uusi ennätys. Pituutta järkäleellä 34,5 senttiä ja leveyttä sytkärin verran. Pitäisköhän hommata vaaka, että saatais painokin. Meillähän on täällä kyllä puntari, enpäs muistanutkaan. Siis jatkossa saadaan painotkin kirjatuksi.

Viikon jätti. Tyttö oli, eli mätisilakka. Tuo verrokki on sellainen sopivankokoinen paistinhaili.

Kalaruumassa paistinhailit  muhivat kylmässä vedessä. Sinisellä letkulla niitä siirretään maihin. Kaikki käy hygieenisesti käsin koskematta. Mahtais olla suuri saalis jos nuo kaikki  olis jättisilakan kokoisia. Siinä olis juhannussilliä kerrrakseen.