Simrishamn

Matkamme tänne Skånen kaakkoiskärkeen sujui ihan mukiinmenevästi. Ensimmäisen matkavuorokauden aikana tuuli kävi sen verran kovana, että avomereen totuttautuminen vei ruokahalut mennessään. Etenkin turistina mukaan tulleella Heikillä meni paljon aikaa täkillä merta katsellessa. Heti Visbyn eli puolimatkan jälkeen tuulet tyyntyivät ja loppumatka menikin leppoisasti.

Aurinko on laskemassa. Tumma viiva horisontissa on Öölanti.

Miehistön matka meni ruorivahdissa ja nukkuessa. Loppumatkalla kahvikin alkoi taas maistumaan. Topattiin hetkeksi vähän Simrishamnin ulkopuolella ja pilkittiin muutama päivällisturska. Syyllistyttiin varmaan johonkin kauheaan kalastusrikkomukseen, kun ei niitä viittä kalaa ilmoitettu mihinkään. No, nyt on todisteetkin jo syöty.

Jussi on meidän pillkimestari. Muutama veto ja viisi turskaa saaliina. Vähän piti paikkaa ja sopivaa syvyyttä hakea ennenkuin parvi löytyi.

Onnellinen onkimies

Pikkimisen jälkeen kurvattiin satamaan. Ei päästy suoraan telakkaan, joten aloitettiin muiden huoltohommien valmistelu jättämällä leijat maihin. Seppä Ragnarin kanssa on sovittu erilaisten pikkutöiden tekemisestä.

Huovari on päässyt vakiopaikalleen Turistbyrån ja Cafe Kajenin eteen. Aamukahvi on viiden metrin päässä paatista; käytännöllistä.

Eilisistä turskista on valmistettu kalapannua välimeren tapaan. Tämä on kipparin vakioresepti.

Tämän päivän aamu, aina puolille päiville saakka, meni Ragnarin apupoikana puuhatessa. Sitten säätila muuttui ja ukkosta raekuuroineen on piisannut monta tuntia. Heikki lähti kotimatkalle ja vakiomiehistö odottelee sään paranemista. Vaikuttaas siltä, että meidät nostetaan ylös telakkaan aikaisintaan sunnuntaina, todennäköisimmin kuitenkin vasta maanantaina. Kaupungissa on tivoli ja muuta melskettä viikonloppuna. Ei me ikävystymään päästä.

Vettä ja rakeita tulee alas oikein kunnon voimalla.

Asiakaskatoa Cafe Kajenin terassilla.

Tämän joukon höyhenet ei vettä pelkää. Ainoat sadesäällä liikkeellä olevat jalankulkijat tutustuvat paattiimme.