perjantai 8. elokuuta 2014

yrittäjän arkipäivää

Pienyrittäjän pitäisi pitää huoli kunnostaan ja terveydestään. Huovarin kippari ei ole päästänyt itseään ihan rappiolle ja harrastaa jopa joskus vähän liikuntaakin. Sauvakävelyä, ensialkuun pimeällä; mutta nyt kehtaa jo päivälläkin. Painoa on hieman liikaa, mikä lienee aika yleistä yli kuusikymppisillä. Ei kuitenkaan kohtuuttomasti: painoideksi on 27,5. Ruokakin sisältää vihanneksia ja tietenkin kalaa. Telakassa olessa kalaruuat on jääneet kuitenkin vähän vähemmälle
Paatilla on edelleen ollut menneillään kiilojen hakaaminen ja kölin kuidutus, missä on pitänyt kiipeillä telakkavaunun tukien yli päivät pitkät ja olemme telanneet suunnileen 140 neliömetriä lasikuitumattoa köliin. Telaa käsitellään tietysti oikealla kädellä niinkuin vasaraakin. Kiilaminen on tapahtunut vielä suuremmaksi osaksi selkä kaarella ylöspäin. Toissapäivänä kroppa antoi jo pieniä merkkejä ja sitten eilen iltapäivällä alkoi koko ukko hyytyä. Iskiashan se. Tänään ei enää päässyt kunnolla liikkeelle. Ei vaikka kuinka yritti. Vasen jalka ei meinaa ottaa millään alle ja kipuakin on silleen, sanoisinko vaikuttavasti.

Onni onnettomuudessa. Kömmin kaikesta huolimatta aamulla työmaalle. Ajattelin, että jospa tuo antaisi periksi. Aika surkeaa laahustamista. Seppä Ragnar tekee keikkaa telakalla ja naureskeli meikäläisen laahustamista. Ei tämä iskias mikään naurun paikka ole, etkö ole itse kokenut? Ei ollut, mutta hänen vaimonsa on hieroja ja osaa hoitaa tuollaisia vaivoja. Soitettiin samantien Brittille. Ensimmäinen asiakas oli tulossa reilun tunnin päästä. Ragnar lainasi autoaan ja hampaat irvessä ajelin vastaanotolle samantien. Aika pahasti oli kaikki paikat selässä jumissa ja iskiashan se pahin vaiva. Seuraavan kerran saan hoitoa sunnuntaina ja tänään sain ohjeeksi hankkia selän tukivyön. Makaamaan ei saa jäädä, istuminenkin on pahasta. Pieni liikunta tekee hyvää. Tätäkin kirjoittelen seisoaltaan.

Telakassa olevan troolari Lagunan kippari kertoi, että heidän paatissa jokaisella on paikallisesta urheiluliikkeestä hankitut selkätuet. Ei kun pyörän selkään ja kohti keskustaa. Siitä ei tullutkaan mitään. Vasen jalka ei tykännyt pyörällä polkemisesta yhtään. Meinasin kurvata suoraan satama-altaaseen, kun oikein vihloi. No, sen jälkeen sai pyörä toimia rollaattorina ja lähdin laahustamaan kohti keskustaa. Apu oli kuitenkin taas lähellä. Troolari "LINZY":n (SIN 37) kippari Stig oli paatillaan satamassa ja kysyi, mihinkäs Suomipoika kiiruhtaa? Kerroin asiani ja hän heitti minut ystävällisesti kaupungille ja niin sain tukivyön. Kiittelin Stigiä ja tämä nauroi päälle: Ei kestä, on ilo nähdä joskus joku, joka on vielä huonommassa kunnossa kuin itse olen. Heko heko.

Jussi joutuu nyt tekemään kaikk työt ja kippari senkuin pomottaa. Ei ole helppoa kenelläkään.


2 kommenttia:

  1. Ikävä kuulla. Toivottavasti selkä rauhoittuu eikä tarvita mitään leikkauksia tms. Itsellä selän välilevyt alkoi kränätä jo 40-kymppisenä. Selän rajoitusten ehdoilla on sen jälkeen edetty mutta mökkisaaressa puutkin kaatuu ja karsitaan selän kesto huomioiden.
    Tervehtymisiin,
    Latosaaren Affena.

    VastaaPoista
  2. Eiköhän tuo tokene. Nyt näyttää ja tuntuu aika hyvältä. Oli onni, että pääsin eilen heti aamusta hoitoon ja että laiva-apteekissa on senverran kunnollisia troppeja joiden avulla sai lihakset rentoutumaan. Selkätuki oli ehdoton ja jää jatkuvaan käyttöön.Tänään pääsee jo liikkeelle ihan hyvin. Pitänee kuitenkin malttaa ja ottaa vähän rauhallisesti. Kiitos kannustuksesta.

    VastaaPoista