Näyttäisi siltä, että ainakin vielä kalastuskiintiöitä on jäljellä. Meidän pitäisi pystyä päättämään minne mennä ja mitä pyytää. Onneksi meillä on vaihtoehtoja. Tosin ne kaikki näyttävät aika huonoilta. Pitääkö kehitellä jotain uutta?
Täällä Etelä-itämerellä on reilusti pyydettävää sekä itäisen että läntisen turskakiintiön alueilla. Ongelmana ovat olleet huonot saaliit ja vielä sitäkin suurempana ongelmana aivan pohjalukemiin painunut turskan hinta. Huonon hinnan takia suomalaiset, me mukaan lukien, eivät ole kuluvan vuoden aikana kalastaneet turskaa oikeastaan yhtään.
Turskanpyyntiä:Anatoli harrastaa turskavoimailua toissa talvena Hanön lahdella |
Ukrainan sota ja kauppasota Venäjän kanssa sekoittaa varmasti silakkamarkkinoita. Mitä tekee turkistalous? Keväällähän meiltä loppui silakan menekki kesken pyyntikauden. Mihinkään ei saatu kaloja kaupaksi. Miten mahtavat markkinat vetää tulevana talvena. Sen tietää vasta ensi keväänä kuinka äijien kävi. Iso remontti on takana ja kalaa pitäisi saada ja saada niitä vielä myydyksikin, kovaan hintaan tietysti.
Silakanpyyntiä: Kimmo mittailee silakkaa Saaristomerellä |
Eli summa summarum silakkaa vai turskaa seuraavaksi? Kahden miehen organisaation yksimielinen päätös: Käydään vähän lomalla ja sitten aloitetaan turskanpyynti täältä Simrishamnista. Silakat myöhemmin.
Olen aikaisemmin kirjoittanut blogiin siitä, miten kalastuskiintiöt syntyvät ja vähän muistakin meidän ammatin reunaehdoista. Niitä voi lukea linkistä: Ammattikalastuksen reunaehtoja
Loppuvuoden aikana saamme tietää kuinka suuret kiintiöt meillä on ensi vuonna pyydettävissä. Komission on antanut antanut oman ehdotuksensa 3. syyskuuta. Ammattikalastajaliiton sivuilla voi tutustua sekä komission esitykseen että kuluvan vuoden kiintiöihin.
komission esitys vuoden 2015 kiintiöiksi
vuoden 2014 kiintiöt ja saalistilasto
Maa-ja metsätalousministeriön, MMM (tuttavalllisemmin kolmen ämmän tai mömmölän) nettisivulta näkee hyvin kiintiöalueet: MMM:kiintiötilanne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti