Kaikki ottaa aikansa, sattuu ja tapahtuu

Tiistaina saatiin se apukone hilatuksi paikoilleen. Sen jälkeen koneelle on vedetty vesi- ja polttoainelinjat. Jäähdytysvesi tulee ja menee, samoin tekee polttoainekin ja pakoputkikin on saatu valmiiksi.

Pakoputklinjan päälle on ensin vedetty metalliverkolla päällystetty vuorivillan tapainen paloeriste. Sen päälle tulee vielä palokangas, joka samalla estää eristeiden pöllyämisen konehuoneeseen.

Jussi on kiilannut itsensä putkiviidakkoon ja asentaa palokangasta putkilinjaan. Mieheltä menikin aika monta tuntia saksien, neulan ja langan kanssa ennenkuin eristeet olivat valmiit.

Sähköasentajat kävivät tänään asentamassa ja uusimassa sähkölaitteita ja johtoja. Nyt meillä on kolme valovirtalähdettä: Maasähköä otetaan silloin kun ollaan maissa kiinni. Valovirran tarpeen ollessa pieni ja Scanian käydessä otetaan akuista invertterin kautta valovirtaa. Mikäli sähköä tarvitaan enemmän tai esimerkiksi maasähköä ei ole saatavilla laitetaan apukone sähköä tuottamaan. Jussi tuumasi, että ensimmäiseksi hankkitaan mikrolaaltouuni ja aletaan syömään pitsaa. Eli tarpeeseen tuli tämä investointi. Einespitsan myyjät kiittää ja kansantuote kasvaa taas kohisten.

Vihreä valo uuden sähkökaapin seinässä kertoo, että ollaan maasähkössä.

Muuten ihan hyvä, mutta uusia merivesiputkia asennettaessa saatiin apukoneen merivesilauhduttimen tiivisteet vuotamaan. uudet piti tulla eiliseksi, vaan ovat edelleen matkalla. Siispä niitä odotellessa pidetään tuulta ja luetaan ja sen sellaista. Meidän paatin kokoiset pikkutroolarit pääsivät viikon aikana kalaan vain yhdeksi kokonaiseksi päiväksi. Toisena ne joutuivat tulemaan maihin jo heti puolenpäivän jälkeen. Siinä mielessä ei niin kauheasti olla ainkaan saalista menetetty. Itse asiassa ollaan jo päätetty lähteä takaisin kotivesiä kohti. Nyt vain odotellaan niitä viimeisiä tiivisteitä ja sen jälkeen lähdetään heti, sään salliessa tietenkin.

Elokuun loppupuolella käytiin paikallisessa viinipakkaamossa. Silloin kerrotiin, että sieltä saa ostaa tyhjiä viinitynnyreitä. Ja some todisti jälleen ihmeellisyytensä. Linkki elokuun 26. päivän postaukseen

Saimme ystäviltämme toiveen tuoda neljä tynnyriä kotimatkalla Suomeen. Lainattiin telakan lavapakua ja siinä ne ovat.

Tynnyrit on pakattu kansilastiksi. Ne ovat siis tyhjiä, vaikka kyllä täydetkin olisivat kelvanneet.

Lopuksi kolmosen uutisten loppukevennys.

Kippari luki viime yönä tapansa mukaan kirjaa. Menossa oli Lars Keplerin (kirjailijaparikunnan Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril) Hypnotisoija. Kirja ei päästänyt otteestaan ja aamuyön tunteina piti nousta ottamaan yöpalaa. Liekkö hypnoosi vai mikä. Skanssista messiin noustessa lukijan nokka osui voimalla portaisiin ja nyt miehellä on komea laastari ruhjotun nenän päällä. Tuota ei oikein työtapaturmaksikaan voi sanoa. Sähkömiehiltä sai kyllä aika monta mehevää kommenttia heti aamutuimaan. Jaha, missäs suomalaiset on olleet, onkos PEKKA käynyt pubissa?

Laastariselfie