Voihan SPRATTUS SPRATTUS

Jotenkin on mennyt tämä maailman meno niin vaikeaksi ymmärtää. Kalastajan elämän ja kalastuksen pitäisi olla helppoa ja yksinkertaista: Meressä on kalaa ja jos onnistut saamaan niitä saaliksi, siitä voi saada elannon. Meressä vapaana kasvanut kala muuttuu meidän käsiemme ja paattien kautta maihin kulkiessaan palkaksi suomalaisesta työstä. Helppoa ja yksinkertaista, niinkuin alkutuotanto yleensä on.  Niinhän sitä luulisi.

Elämässä pitää olla jännitystä ja haasteita.

Selkämereltä on kuulunut tietoja, joiden mukaan Ahvenanmaan pohjoispuolen ja Isokarin väliselle merialueelle olisi tullut suuri parvi kilohailia. Selkämerellä kalastaneet paatit ovat saaneet hyviä saaliita. Sehän on tietysti hyvä asia. Jännittäväksi tämän tekee kalastuspolitiikka kiintiöineen.

Ammattikalastajaliiton sivulta kaapattu tämänhetkinen kiintiötilanne. Tämän vuoden kilohailikiintiöstä on vielä pyytämättä 755 tonnia. Silakkaa on vaikka millä mitalla.

Silakkakiintiöt ovat alueellisia. Bornholmin länsipuolella on yksi kiintiöalue, ns. eteläinen kanta. Riianlahdella on oma kiintiö. Edellä mainittuja eivät suomalaiset voi kalastaa. Saaristomerellä, Suomenlahdella ja Itämeren pääaltaalla on yksi yhteinen kiintiö. Pohjanlahdella on oma kiintiö, joka on kaikista suurin ja suomalaisten silakoista suurin osa pyydetään sieltä.

Kilohailille on määritelty vain yksi koko Itämeren kattava kiintiö, joka on paljon silakkakiintiöitä pienempi.

Linkistä voi käydä lukemassa miten kiintiöistä päätetään

Silakkaa ja kilohailia on yleensä troolareiden saaliissa sekaisin. Selkämerellä ja Saaristomerellä kilohailin osuus on vähäinen ja usein ihan olematon. Kalastusta ei voida oikeastaan kohdentaa jompaan kumpaan lajiin. Siksi puhutaan silakan ja kilohailin sekakalastuskesta. Liekö keväinen suolapulssi muuttanut tilannetta niin, että silakkaa suolaisemmassa vedessä viihtyvä kilohaili on uinut suolapulssiveden mukana Selkämerellekin planktonia syömään?

Silakoita ja kilohaileja Huovarin täkillä

No, mitäs jännittävää tässä? Toiset saavat kalaa, toiset eivät ja silakkaa riittää kaikille. Tässä kohtaa astuu kuvaan se kalastupolitiikka ja kiintiöiden tarkoitus. Maakohtaista kiintiötä ei saa ylittää. Jäsenvaltion on keskeytettävä kalastus kiintiön täyttyessä. Eli, kilohailia on tällä hetkellä jäljellä 755 tonnia. Selkämerellä tällä viikolla saaduissa vedoissa sitä kuulemma saattaa olla jopa neljäkymmentä prosenttia.

Viime vuonna Selkämereltä saatiin silakkaa marraskuussa noin 6 700 tonnia, keskimäärin 225 tonnia päivässä. Jos tänä vuonna saadaan saman verran ja kilohailia olisi vaikka 30 prosenttia joukossa se tekisi noin 65 tonnia päivässä. Tästähän onkin sitten helppoa laskea, että kilohailikiintiö on kalastettu loppuun 11 päivän kuluttua. Huovarin miehistön kannalta surulliseksi tämän tekee se, että kaikki silakanpyynti myös Saaristomerellä pitää lopettaa tuon kilohailikiintiön loppumisen vuoksi. On näin käynyt ennenkin ja yhtenäkin vuotena kaikki troolarit olivat pari kuukautta loppuvuodesta pestit kiinni rannassa. Pari vuotta sitten kalastus oli kiellettyä koko syksyn  ja avattiin sitten muutamaksi päiväksi joulukuun alussa ja jouduttiin taas keskeyttämään loppuvuodeksi. Tänä vuonna Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden troolikalastus kiellettiin jo alkutalvesta.

Jännittäväähän tämä ja haasteellistakin. Tee siinä sitten hienoja laskelmia ja kehityssuunnitelmia. Luonto yllättää ja kalastuspolitiikka hoitaa loput arpajaisista.

Huovarilla on varauduttu syksyisen pyynnin loppumiseen hankkimalla hopekoukulla suklaasilakoita.

Loppuun vielä LUKE:n tilastoja viime vuosilta. Onhan niitäkin hauska lueskella. Revitään niistä huumoria.