Remontin loppu häämöttää, jossakin vielä kaukana edessä tosin

Ensimmäinen kuukausi on takana. Kotoa lähdettäessä sanoin, että vähintään puolitoista kuukautta siinä tulee menemään. Voi olla, että aika lähelle arvasin.

Lasikuidun leipomista on jäljellä vielä muutama päivä. Suuret pinnat tulevat toivottavasti valmiiksi jo perjantaina. Sen jälkeen on vielä laitettava kaikuluotainantureiden, sonarin ja vesiputkien läpivientejä, sellaista pientä aikaa vievää puuhastelua. Ensi viikolla päästään jo toivottavasti maalaushommiin, säävarauksella tämä kaikki tietenkin ja meidän remonttimiestenkin pitäisi pysyä kasassa ja kunnossa.

Näitä maisemia on nyt katseltu kuukauden verran ja kiipeilytelineillä on keikuttu. Hyvää voimistelua; kipparin vyö menee kiinni kolme reikää lyhyempänä kuin tänne tullessa.

Huovarin alapuolella telakassa jatkuu entinen trafiikki. Lagunan kimpussa on edelleen parikymmentä puolalaista ja ties kuinka monta ruotsalaista telakkaduunaria sen oman miehistön lisäksi. Tekevät melkoista remonttia siihenkin. Kaiken näköistä paattia käy slipissä kääntymässä. Kaikkia ei edes kerkeä kuvaamaan.

Tässä nousee "SOUND ENTERPRISE" niminen katamaraani potkureiden vaihtoon.

Sound Enterprise huoltaa työkseen suuren Öresundissa sijaitsevan  Lillgrundin tuulivoimapuiston liki viittäkymmentä myllyä.

Iso katmaraani on huiman näköinen ilmestys telakassa.

Taitaa osa tuulimyllyistä olla aika matalassa. Potkuri on saanut pohjakosketuksen.

Pikkuinen SIN 33 verkkopaatti on pohjan pesussa ja maalauksessa

Telakan kotisivujen aktuellt osiossa kerrotaan mitä siellä, tai oikeammin täällä, tapahtuu. Linkki: Simrishamnvarv Ab Aktuellt

Telakkatyö on aika raskasta. Sen tuntee tämmöinen lähes kypsään ikään tullut joka ilta kropassaan. Mutta nuo puolalaiset rautakourat on kyllä tosi miehiä. Ne on painaneet Lagunan kimpussa jo pari kuukautta. Viikot tekevä 12 tuntista päivää kahdessa vuorossa. Viikonloppuisin työpäivä on "vain" kahdeksan  tunnin mittainen. Aika äijiä ovat.

Töistä suoraan kämpille ja suihkuun. Kevyttä iltapalaa ja katse ulos ikkunasta. Siinä illan ilot ja unilääkkeeksi muutama sivu tai luku jotakin kirjaa. Jussi taitaa enemmän seurata noita sähköisiä viestimiä ja niiden tarjontaa. Niin, ja tulehaan tätä blogia sentään joskus päivitettyä.

Voimisteleva variksenpelätin

Lasikuitua, lasikuitua, sitä me pojat kaiket päivät väännetään ja käännetään, revitään, telataan, ilmataan ja illalla korvista rapsitaan ja aamulla ensimmäiseksi hanskoista kaavitaan.

Säät ei oikein ole meitä suosineet, on satanut ja tuultakin on puuskissa ollut yli 18 m/s. Säistä huolimatta ollaan pysytty melkein aikataulussa. Nyt on paatin pohja kokonaan kuidun peitossa ja naulattuna. Suurta osaa peittää jo yhdeksän tai kuusi mattokerrosta.

Kuitukerros alkaa peittämään jo duunareitakin. Lasikuitua kertyy väkisin vaatteisiin ja joka paikkaan missä vain on tippakin kovettuvaa muovia. Kippari on tämän urakan jälkeen valmis vaikka variksenpelättimeksi, tai ainakin kovettuneista vaatteista sellaisen saa helposti pystyyn nostetuksi. Jos joku tarvii hyviä peltäintarvikkeita ensi kesäksi niin täältä saa.

Hymyä huuleen työpäivän päätteksi ja pieni iltavoimistelu.

Tässä variksenpelättimen mallia.

Pelättimen housut, kovat ja karvaiset

ja hanskat kippuraiset lähikuvassa

Kuiduttajien verstas on hyvässä järjestyksessä päivän päätteksi

Telat on siististi pytyssä, tosin ne on kivikovat jo parin tunnin päästä. Koko päivän niitä pystyy kuitenkin pitämään "hengissä"

Tuollaiset melko vahvat kumihanskat ja hartsipytyt saa aamulla aika vaivattomasti liki puhtaiksi repimällä kovettuneen kuidun irti. Sehän ei taru tuollaiseen muoviin tai kumiin kiinni.

Kalastus on työtä luonnon ehdoilla

Mutta, eihän me nyt kalasteta. Paatti on tukevasti maalla.

Niin se vaan on, että lasikuitutöitä ei voi kaatosateella ja navakassa tuulessa tehdä. Eilen saatiin pohja kuitenkin spaklatuksi. Illan suussa alkoi sitten satamaan ja sadetta ukkosineen onkin jatkunut koko yön ja vielä tämänkin päivän. Otettiin sitten vapaata eilinen loppupäivä, eli tehtiin vain sellainen kuusituntinen sunnuntai. Huilattiin oikein pari tuntia ylimääräistä, eka kerran sen jälkeen kun kolme viikkoa sitten aloitettiin.

Etelä-Norjaan on jämähtänyt matalapaineen keskus ja se syötää sateita Pohjanmereltä Tanskan ylitse oikein kunnolla. Rytmi on sellainen, että puolisen tuntia sataa ja puolisen tuntia on poutaa ja jopa aurinkokin välillä paistelee. Optimistisesti ajateltiin vielä aamulla, että päästään kuiduttamaan. Ei siitä mitään tullut. Tuultakin on riittämiin, puuskissa 19 m/s ja keskituulikin pitkälti toistakymmentä metriä. Kuling heter det på svenska.

Tanskalaisten sadetutkakuvaa puoli kolmelta.  Saderintamia ja kuuroja riittää.

Saatiin tänään sentään eiliset spaklaukset hiotuksi ja jonkinverran kuituakin naulatuksi. Tuuli pääsi meidän sääsuojaa sen verran repimään ja muutenkin vettä lennättämään, että lasikuitutyöt saivat siis jäädä. Tähän saakka ollaankin saatu pitää ihan kelpo kelejä. Kyllähän kesään kaatosateetkin kuuluvat ja ohihan nuo menevät. Ennen muinoin Virolahdella oli Harjussa kalastajakoulu ja siellä legendaarinen kalastuksen opettaja, nyt jo pois nukkunut, Viljo Arasto. Aloittelin kalahommia hänen opastuksellaan -70 luvulla. Yksi opetus jäi mieleen: Koita tulla toimeen säiden ja itsesi kanssa, silloin pääsee jo aika helpolla. No, säiden kanssa olen jo oppinut pärjäämään, itseni kanssa pärjäämistä pitää opetella vielä joka päivä.

Sadetta pidetään työmaakontissa.

Ja kurkitaan lounaaseen ja länteen. Jokos kohta taas tulisi se poutahetki.

Välillä paistaa aurinko. Lähes kaikki kalapaatit on tuulen takia satamassa.

Ja välillä sataa. Kuvat on otettu muutaman minuutin välein kämpän ikkunasta. On muuten merinäköala.

Homma etenee, taakka kevenee, sanoi Jussi

Tänään saatiin taas yksi, niin sanottu, etappi selvitettyä. Nyt on paatin pohjan lankut kokonaan kiilattu. Pohja on hiottu ja pintaan on vedetty primeri. Spaklaus vielä ja sen jälkeen onkin jäljellä pelkkää raakaa kuidutustyötä.

Alla olevista Jussin ottamista kuvista voi saada käsityksen kuiduttamisen työvaiheista. Se on oikeastaan aika ihottavaa puuhaa. Muovi ja kuidut tarttuvat vaatteisiin, käsineisiin ja välillä vähän työntekijöihinkin, eikä näin lämpimillä keleillä oikein umpinaisia vaatteitakaan jaksa pitää.

Lasikuitumatto on revitty reilun neliömetrin kokoisiksi arkeiksi. Käytämme 450 gramman mattoa, eli neliömetri painaa 450 grammaa. Ja se on tosiaan lasia. Aikaisemmin Ahlström Oy valmisti tälläistä mattoa Karhulassa. Nykyisin ne tulevat Kiinasta, tietenkin. Matto telataan polyesterihartsilla läpimäräksi. Me laitamme kolme mattokerrosta laminaattiin kerralla. Muovi kovettuu nopeasti ja työaikaa yhdellä alueella on reilut 15 minuuttia.

Sen jälkeen, kun lasikuitumatot on laminoitu toisiinsa kiinni ja ne ovat vielä märkiä, laminaatti ilmataan sitä varten tehdyllä ilmaustelalla. Per työskentelee pienen ilmaustelan kanssa ja apupoika koettaa löytää kuvauksellista ilmettä. Tämä maton ilmaus on yksi laminoinnin tärkeimpiä työvaiheita. Runsaasti ilmakuplia sisältävä laminaattikerros vetää aikaa myöten itseensä vettä ja heikkenee. Iloiset töyhtöhyypiöt veneen alla.

Esimmäisten kolmen kerroksen jälkeen laminaatti vielä naulataan runkolankkuihin kiinni. Käytämme 50 mm haponkestäviä kampanauloja jotka isketään naulaimella kiinni. Sen verran kovaa on lasikuidun ja tammilankun yhdistelmä, että tarvitaan normaalia korkeammalla ilmanpaineella toimiva naulain. Käytössä on noin 17 barin paine.

Naulat on naputeltu. Vielä kaksi laminoinitikertaa jäljellä. Sen jälkeen on pohjassa 9 kerrosta ja kölin laidoilla 24 kerrosta. Yksi kerros on noin millin paksuinen.

Meidän paatti sekuin nököttää telakassa. Alapuolellamme sen sijaan on jatkuvaa liikettä. Erikokoisia paatteja tulee ja menee.

Tässä nousee simrishamnilainen "KUNGSÖ" SIN 59 pohjan maalaukseen ja sinkien vaihtoon.

Telakan toisen laivapuusepän Mats-Ollen Tess on pojan pesussa.

Me ei Jussin kanssa muusta liikenteestä välitetä. Painetaan vaan töitä. Ei tänne olla maisemia katsomaan tultu. Pohja on nyt hiottu ja pölyä on korvissa, kurkussa ja silmissä. Hiuksista sojottaa eriskummallisia piikkejä. Päähän on tippunut polyesteriä ja se on laminoinut hiukset tikuiksi. Sakset esiin ja laikku päähän.

Kiilat on kilkuteltu paikoilleen ihan tuosta noin, parissa viikossa muiden töiden ohella.

Pohjan hioja taitaa olla kahvi-, tai kuvaustauolla.

Pohja on saanut primerin pintaan.

Me käytämme styreenillä ohennettua polyesterihartsia primerina. Se tunkeutuu jonkin verran puun sisään jolloin laminoitavat kerrokset liimautuvat lujasti pohjaan kiinni.

Parisen viikkoa vielä, niin eiköhän tästä jo sen jälkeen päästä vesille, toivottavasti. Täytyypä alkaa selvittelemään kalojen markkinatilanteita. Minne mennään ja mitä aletaan kalastamaan, sitten syksymmällä, kun illat pimenee ja säät kylmenee.

Telakointityöt etenee, hitaaasti, mutta varmasti. Sakta, men säkert.

Maanantaina saatiin vahvistusta joukkoomme. Puuseppä Per tuli viikon lomalta, ja pääsi aloittamaan paatin kimpussa. Omalla porukalla on väkerretty pitkää päivää ja pikkuhiljaa aletaan pääsemään selllaisiin työvaiheisiin käsiksi missä työn tuloksetkin alkavat näkyä.

Tässä Per heiluttaa lekaa ja paattia kiilataan uusien pohjaklossien päälle. Tämän jälkeen päästään kuiduttamaan niiden klossien paikat joiden päällä paatti aikaisemmin makasi. Uusien klossien kohdalle on laitettu valmiiksi topcoat, eli muovin pintakerros. Painoa on sellaiset rapiat 60 tonnia, mutta kiiloilla on uskomaton voima.

Nyt paatti makaa uusien klossien päällä ja kolojen kuidutuskin on päässyt alkuun. Kolmen mattokerroksen jälkeen laminaatti naulataan 50 millin haponkestävillä kampanauloilla kiinni runkoon. Naulat näkyvät pisteinä laminaatissa. Näin tullaan tekemään koko rungon osalta. Onneksi on keksitty naulapyssyt.

Ahteritievikin on saanut kuitu- ja naulakerrokset päällensä. Aikamoista näperteltyä ja maton taivuttamista saa harrastaa ennenkuin riittävä määrä kerroksia on saatu laminoitua mutkien päälle.

Keulatievi onkin jo valmis. Tosin pohjaan vedettävät matot aloitetaan tievin sivuilta jolloin se vahvistuu entisestään.

Muutama pätkä huonoa pohjalankkua jouduttiin poistamaan ja nyt ne on korvattu uudella tammilankulla. Runko alkaa olemaan jo kokonaan kiilattukin.

Rungon epätasaisuuksia tasoitetaan spaklaamalla ja hiomalla. Sapkkeli valmistetaan sekoittamalla kipsijauhoa ja polyesterimuovia, eli samaa muovia mitä laminaattikin sisältää. Kovettajan lisäämisen jälkeen siitä tulee kivikovaa.

Kölin yläpuolinen osa odottaa ensimmäisiä laminaattikerroksia. Huomenna olisi tarkoitus aloittaa.

Ja pitihän sitä pari selfietä ottaa todisteeksi, että töitäkin on selkävaivoista huolimatta tehty. Spakkelia on hiottu,

Ja kahvia juotu.

Kuinkahan kauan tuota mäkeä vielä joutuu joka aamu ylös kiipeämään?

Lauantain askareita

Kippari on vielä puoliksi liikuntakyvytön. Ainakin sen verran, että rankemmat työt saivat jäädä tältä päivältä. Jussi sen sijaan painaa paatin kimpussa täyttä häkää. Nyt hän hioo viime kesänä kuidutettua pintaa auki parinkymmenen sentin verran.  Aukaistun pinnan päälle aletaan laminoimaan uutta lasikuitumattoa  lomittain siten, että saumasta ja laminaatista tulee tasaisen vahva.

Kasvihuoneessa on kuuma ja pirun pölyistä

Onneksi mereltä tulee edes vähän. Hiomapölystä osa sentään lentää tuulen mukana, vaikka aikailla sitä jää hiojankin päälle

Paatin runkolinjat näkyvät selvästi. Tummempi alue on ollut pellitettynä. Samalle alueelle leivotaan paksumpi laminaatti, jonka pitäisi sietää jäitä paremmin.

Sillä aikaa, kun Jussi hioo paattia on kippari valmistanut vähän syötävää, huoltanut työkaluja ja huininut pitkin rantoja. Eilisen ohjeen mukaan liikkua pitäisi, vaikka vähän varovasti. Tuli tehtyä pieni laituri- ja allonmurtajakierros

Simrishamnin keskustaa ulomman aallonmurtajan harjalta katsottua. Näkymä länteen.

Majakka, näkymä kohti etelää

Sataman sisääntulo ei ole, etenkään pimeällä ja kovalla itätuulella, mitenkään kovin leveä. Näkymä pohjoiseen, idässä on vain avomerta.

Ulomman ja sisemmän aallonmurtajan välistä pääsee huvivenesatamaan.

Aallonmurtajan suojiin on viime syksynä rakennettu sievä katos lintumiehille. Ei vissiin pyssy- vaan kiikarisellaisille

Mikäs tuolta on lintuja tiiraillessa.

Lokki näkyvissä

Pikkulinnutkin on keväällä käyttäneet suojaa hyväkseen.

Sillä aikaa, kun kippari haaveilee lintujen bongaamisesta työt jatkuvat keskeytyksettä telakalla.

Lagunan kimpussa painetaan edelleen kahdessa vuorossa

Ja Huovarillakin työt jatkuvat. Toivottavasti jo huomenna päästäisiin täydellä kahden hengen miehityksellä töihin käsiksi.

yrittäjän arkipäivää

Pienyrittäjän pitäisi pitää huoli kunnostaan ja terveydestään. Huovarin kippari ei ole päästänyt itseään ihan rappiolle ja harrastaa jopa joskus vähän liikuntaakin. Sauvakävelyä, ensialkuun pimeällä; mutta nyt kehtaa jo päivälläkin. Painoa on hieman liikaa, mikä lienee aika yleistä yli kuusikymppisillä. Ei kuitenkaan kohtuuttomasti: painoideksi on 27,5. Ruokakin sisältää vihanneksia ja tietenkin kalaa. Telakassa olessa kalaruuat on jääneet kuitenkin vähän vähemmälle
Paatilla on edelleen ollut menneillään kiilojen hakaaminen ja kölin kuidutus, missä on pitänyt kiipeillä telakkavaunun tukien yli päivät pitkät ja olemme telanneet suunnileen 140 neliömetriä lasikuitumattoa köliin. Telaa käsitellään tietysti oikealla kädellä niinkuin vasaraakin. Kiilaminen on tapahtunut vielä suuremmaksi osaksi selkä kaarella ylöspäin. Toissapäivänä kroppa antoi jo pieniä merkkejä ja sitten eilen iltapäivällä alkoi koko ukko hyytyä. Iskiashan se. Tänään ei enää päässyt kunnolla liikkeelle. Ei vaikka kuinka yritti. Vasen jalka ei meinaa ottaa millään alle ja kipuakin on silleen, sanoisinko vaikuttavasti.

Onni onnettomuudessa. Kömmin kaikesta huolimatta aamulla työmaalle. Ajattelin, että jospa tuo antaisi periksi. Aika surkeaa laahustamista. Seppä Ragnar tekee keikkaa telakalla ja naureskeli meikäläisen laahustamista. Ei tämä iskias mikään naurun paikka ole, etkö ole itse kokenut? Ei ollut, mutta hänen vaimonsa on hieroja ja osaa hoitaa tuollaisia vaivoja. Soitettiin samantien Brittille. Ensimmäinen asiakas oli tulossa reilun tunnin päästä. Ragnar lainasi autoaan ja hampaat irvessä ajelin vastaanotolle samantien. Aika pahasti oli kaikki paikat selässä jumissa ja iskiashan se pahin vaiva. Seuraavan kerran saan hoitoa sunnuntaina ja tänään sain ohjeeksi hankkia selän tukivyön. Makaamaan ei saa jäädä, istuminenkin on pahasta. Pieni liikunta tekee hyvää. Tätäkin kirjoittelen seisoaltaan.

Telakassa olevan troolari Lagunan kippari kertoi, että heidän paatissa jokaisella on paikallisesta urheiluliikkeestä hankitut selkätuet. Ei kun pyörän selkään ja kohti keskustaa. Siitä ei tullutkaan mitään. Vasen jalka ei tykännyt pyörällä polkemisesta yhtään. Meinasin kurvata suoraan satama-altaaseen, kun oikein vihloi. No, sen jälkeen sai pyörä toimia rollaattorina ja lähdin laahustamaan kohti keskustaa. Apu oli kuitenkin taas lähellä. Troolari "LINZY":n (SIN 37) kippari Stig oli paatillaan satamassa ja kysyi, mihinkäs Suomipoika kiiruhtaa? Kerroin asiani ja hän heitti minut ystävällisesti kaupungille ja niin sain tukivyön. Kiittelin Stigiä ja tämä nauroi päälle: Ei kestä, on ilo nähdä joskus joku, joka on vielä huonommassa kunnossa kuin itse olen. Heko heko.

Jussi joutuu nyt tekemään kaikk työt ja kippari senkuin pomottaa. Ei ole helppoa kenelläkään.