Muisteloita

Alkaa pikkuhiljaa melkein masentamaan tämä paikallaan olo. Ei suosi säät eikä merellä käyneet kollegat ole hekään oikein kaloja löytäneet. Ollaan maattu maissa. Alkuviikosta pikkuisen taas laitettiin Kustavissa paattia, oli sitä tutuksi tulluta pikkuista laittoa. Vahvistettiin kannella olevia kalaholleja. Uskotaan, että kyllä sitä kansilastakin vielä saadaan.

Olemme muutaman vuoden ajan tehneet pikkuisen painoksen Troolari Huovari kalentereita. Kalenteriin on painettu kausikuvia edelliseltä vuodelta. Kun ei parempaakaan tekemistä ole, niin näytetään nyt vuoden 2013 kalenterissa olleet kuvat.

Huovari Simrishamnissa. Kalenterin kansikuva. Kuva M.Remes

Tammikuussa ollaan Airistolla

Helmikuussa Simrishamn

Maaliskuussa turskanpyynnissä Sonnen kanssa. Suuret kalat piti perata käsin. Eivät mahtuneet perkauskoneesta läpi.

Huhtikuussa aloitettiin silakanpyynti.

Toukouussa jatkettiin silakanpyyntiä.

Kesäkuinen silakkasaalis.

Paatti on maalattu heinäkuun aikana Merimaskussa.

Elokuussa käytiin Pohjanlahdella Bergön satamassa, missä kuvattiin styyrhyttiä.

Syyskuussa palattiin Simrishamniin.

Jari ja turska lokakuussa

Syksyllä 2011 Suomenlahdella, kun kalastettiin kilohaileja Viroon, meidän masto katkesi. Lossattiin saalis sitten Nauvossa. Onneksi henkilövahinkoja ei sattunut.

Joulumyrskyä vuodelta 2011 Merimaskun kalasatamasssa. Saappaanvarret ei riittäneet paatille mennessä.

 Jos sää sallii, niin mennään kalaan ensi sunnuntaina. Toivottavasti saadaan vähän tuoreempia kuvia ja postauksia aikaiseksi ja kyllä jonkinlainen saaliskin kelpaisi.

Miestenpäivää

Troolari Huovarin suuren suuri miehistö toivottaa kaikille kansalaisille rauhallista miestenpäivän iltaa:

Miestenpäivän juhlinnan tavoitteena on kiinnittää huomiota miesten ja poikien terveyteen, sukupuolten välisten suhteiden parantamiseen, sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja myönteisten miesroolimallien korostamiseen vastapainoksi tiedotusvälineiden tarjoamille usein kielteisille mieskuville, jotka saattavat lannistaa poikia ja miehiä tuottamasta positiivista panosta läheisiin ja yhteiskuntaan

Miestenmallia kalapaatilta

Leppoisia Saariston syyspäiviä

Vietetään leppoisia syyspäiviä säiden puolesta. Ei paljon ole töistäkään haittaa, sillä kalat on menneet meiltä piiloon.

Että, siihen se leppoisuus sitten päättyykin. Minkäs teet, ei auta muu kuin yrittää. Maissa makaamalla ei ainakaan kaloja löydy.

Troolari Falkenin kippari Tomi tuumasi tänään iltapäivällä maihin ajaessaan, että onneksi on edes kaunis sää. Kommentista voi vissiin päätellä, että ei taida Iniön aukonkaan saaliit niin kovin kehuttavia ole.

Merimaisemaa "Perkalan suoralta": lounaassa Limskär ja Timskär

Katsellaan maisemia ja kuunnellaan dieselin jyrinää. Vaihdetaan kuulumisia radiopuhelimella, juodaan kahvia ja syödäänkin välillä. Siinä se päivä menee. Ajankuluksi käytetään kännykkää vaikka videoiden tekemiseen.

Video on kuvattu Kirppukarin aukolla. Paatit on menossa kohti kaakkoa. Tausalla näkyy mm Pähkinäisten saarta ja Kirppukaria.

Laskusuhdanne jatkuu

Maailmalta kuuluu karmaisevia uutisia. Lentokoneita räjäytellään ja viattomia ihmisiä murhataan keskellä suurkaupunkeja. Sanattomaksi vie ja aika tavalla turhilta tuntuvat nämä meidän pikku murheet.

Silakat piileskelevät edelleen, vaikka pientä, pientä merkkiä saaliiden paranemisesta on jo ilmassa, tai oikeammin vedessä. Kahden päivän, yhteensä noin kahdentoista tunnin, vedon jälkeen saatiin paatin ruumaan viitisentoista tonnia silakoita. Ei yhtään kilohailia, mutta yksi pulska turska potki siellä silakoiden joukossa. Ei muistu yht´äkkiä mielleen milloin täältä turskia olisi saaliiksi saatu. Onkohan sillä kuuluisalla suolapulssilla osansa turskan löytymiseen näiltä vesiltä.

Turska Gadus Morhua

Kymmenisen päivää sitten ihmettelimme suuria kilohailisaaliita ja pelkäsimme troolikalastuksen loppumista tykkänään kilohailikiintiön loppumisen vuoksi. Kalastusviranomaiset toimivat ripeästi ja kielsivät kalastuksen niiltä alueilta mistä suurimmat kilohailisaaliit oli pyydetty ja ainakin vielä silakan kalastus voi jatkua.

Eilisen illan saalistilastoa Maa-ja metsätalousministeriön sivulla. Parisataa tonnia kilohailia on vielä jäljellä. Kuinkahan loppuvuodesta oikein käy?

Linkki ministeriön kiintiöseurantaan

Ja tänne loppuun vielä videopätkä luu hampaissa kohti Laupusta höyryävästä Rokkiallista. Maa kiertää radallaan ja pikkuiset troolarit reiteillään.

Niin ja pitäähän silakoistakin olla todiste. On ainakin syömäkalat saatu.

Troolari Huovarin kuidutus - kolmen vuoden duuni

Olemme tehneet aikamoisen urakan Huovarin kunnostamisessa nykyiseen muotoonsa.  Töitähän riittää, kun niitä oikein hakemalla hakee. Kolmen vuoden aikana saatiin aluksen runko päällystetyksi lasikuidulla. Ennen meitä sen kansi, reelingit ja rungon yläosaa oli jo kuidutettu.

Syntyi ajatus tehdä kuvakeromus koko projektista, kun ei oikein kalojakaan olla löydetty.  Se on nyt nähtävissä tämänkertaisessa postauksessa. Lukijoita varoitetaan, sillä nyt seuraa puuduttava kuvakertomus satojen tuntien työstä.

Tältä paatti näytti ennen

Huovarin runko on rakennettu 2,5 tuuman tammilankusta vuonna 1979. Ikää paatilla alkaa jo olemaan. Hankintahetkellä rungon vesilinja oli päällystetty rosteripellillä. Pelti suojasi runkoa pieniltä kolhuilta ja jääriitteeltä. Puurungon huoltoon kuuluu vuosittainen riveäminen. Riveäminen tarkoittaa sitä, että lankkujen saumojen "raot" täytetään hamppuriveellä ja pietään.

Tällainen tuli hankituksi. Paatti ostohetkellä Herrvikin telakassa Gotlannissa. Keskilaivaan saakka vesilinja on päällystetty rosteripellillä ja siitä peräänpäin on kuparipeltiä aivan ahteria lukuunottamatta.

Huovari on saatu kalastusalusrekisteriin ja odottaa töihin pääsyä Merimaskussa

Jari kiilaa hamppurivettä pohjan saumaan. Tätä työtä riitti joka telakoimiselle.

Piki pitää riveen paikoillaan saumassa. Lopuksi pohja maalataan antifouling maalilla.

Puupaatit tuppaa aina vähän vuotamaan säännöllisestä riveämisestä huolimatta. Lankutkin pehmenenvät ja niitä joudutaan uusimaan kaiken aikaa. Suomessa ja Ruotsissa on ollut tapana päällystää  puutroolarit lasikuidulla. Näin aluksen kunnospaito muuttuu vaivattomammaksi ja vanhalle alukselle saadaan paljon lisää käyttöikää.

Vuosi 2013

Talven kuluessa ajatus paatin kuiduttamisesta kypsyi lopulta teoiksi. Ajettiin Simrishamniin ja aloitettiin työt.

Mats-Olle poistaa pellitystä

Kirvesmie Per löysi styyrpuurin laidalta pehmenneitä lankkuja. Kaikki vähänkin huonot poistetaan, oli tuomio.

Raakalankkua tammesta.

Laidan aukot umpeutuvat pikkuhiljaa. Muotoonsa veistetyt lankut kiinnitetään kaariin pultein ja nauloin.

Galvanoitu laivanaula. Niitä saa lyödä oikein olantakaa tammilankkuun.

Laita on paikattu ja kuin uusi

Kaikki riveet poistettiin rungosta ja korvattiin kiiloilla. Riveen tehtävänä on tiivistämisen lisäksi jäykistää runko muotoonsa. Nyt se tehtiin kiilaamalla. Kiilat olivat 3-4 cm levysiä ja hieman eri paksuisia aina paikan mukaan. Kiilaamista riitti päiväkausiksi.

Laita on hiottu ja odottaa primeria.

Primerina käytettiin ohennettua muovihartsia jolloin se tunkeutui syvälle puun huokosiin ja tuleva lasikuitulaminaatti kiinnittyy siihen lujasti.

Lasikuitumatto revitään sopiviksi paloiksi. Revitty reuna ei jätä saumoja näkyviin valmiiseen laminaattiin..

Anatoli rullaa hartsia telalla.

Hartsin imeytyksen jälkeen laminaatti ilmataan ilmaustelalla. Ellei näin tehtäisi huokoset täyttyisivät ajan mittaan vedellä ja koko laminaatti alkaisi purkautumaan.

Kolmen laminaattikerroksen jälkeen kuidutus naulataan vielä rungossa pysymisen varmistamiseksi.

Ensimmäisen kuidutuksen päätteeksi vesilinjaan jätetty pellitys saumataan vielä kuidutuksen päälle.

Pohja rivetään viimeistä kertaa.

Kuidutuksen ensimmäine vaihe on valmis.

Telakoinnin yhteydessä mitattiin myös perälaakerin väljyys, joka oli hieman säädettyä suurempi.

Akseli on vedetty ulos ja lähetetään valmistajalle pinnoitettavaksi

Peräsinlaakeria porataan muotoon.

Vuosi 2014

Talvi kalastettiin ja kesäksi palattiin taas Simrishamniin. Nyt poistettiin loput pellit ja vesilinjan alapuolinen osa sai päälleen lasikuituvaipan. Runkoa piti kuivattaa kuukauden verran telakassa ennen töiden alkua.

Riivettä poisteaan ja saumoja kiilataan samaan aikaan.

Riveenpoistotyökalu. Se isketään moskalla saumaan ja rivettä väännetään irti.

Kiilaamista kiilaamista, siinä sai taas nakutella oikein tosissaan.

Pohja oli hyvässä kunnossa. Kolme pientä lankunpätkää vaihdettiin.

Mats-Olle mittaa.

Viimeistä  reikää viedään.

Pohja on kiilattu, paikattu ja saanut kerroksen primeria.

Ensimmäisiä laminaattikerroksia laitetaan paikoilleen. Työssä kippari ja Per.

Laminaattia naulataan kiinni runkoon.

Kölin ympärille tuli 25 kerrosta, runkoon yhdeksän ja vesilinjaan noin metrin leveydeltä 12 kerrosta. Yksi kerros on noin millin vahvuinen.

Per ja Jussi kiinnittävät viimeisiä mattoja paikoilleen.

Pintaa viimeistellään hiomalla. Per on pukeutunut oikeaoppisesti pölyävään työhön.

Sonarin putkirunko on kuidutettu reunoistaan laminaatin sisään. Sauman suojaksi kiinnitettiin vielä rosterisuikaleet.

Luotainantureiden boksia mitataan paikoilleen.

Jussi päällystää laminaattia topcoatilla. Pintaan vedettiin yksi kerros gelcoatia ja toinen topcoatia.

Keulatievi on lopullisessa muodossaan

Per rakentaa muotoon leikattua keularautaa.

Maalarimestari Tony sekoituspuuhissa

Jussi valmistelee vesilinjaa.

Keularautaa kiinnitetään paikoilleen

Pohja on saanut topcoatin jälkeen kolme kerrosta Internationalin maaleja. Intergard 263 light, Intershield 300 silver ja Intersield 300 bronze

Snobilinja on maalattu, pohjaan on vedetty kaksi kerrosta mustaa Interspeed 5617 antifouling maalia. Valmista tuli.

Vuosi 2015
Jostain syystä, liekö laiskuus vai väsymys, mutta pieni pätkä keulatieviä jäi edellisenä kesänä kuiduttamatta. Tietenkin siitä tihkui silloin tällöin vettä keularuumaan. Pitihän sekin laittaa kuntoon. Tämän jälkeen voi hyvällä omallatunnolla sanoa, että tämä paatti ei vuoda.

Jussi avaa ja hioo tieviä.

Ummessa, nyt on lasikuitutyöt tehty

Janne hitsaa uutta keularaudanpätkää paikoilleen.

Tämän näköinen siitä tuli. Huovari Airistolla heinäkuussa 2015 Rauno Kalevin kuvaamana, juuri ennen viimeistä telakointia. Viimeinen telakointi ei vaikuttanut ulkonäköön mitenkään.

Töitä siis riitti, pientä laittoa, niinkuin meillä on ollut tapana sanoa. Mitähän seuraavaksi? Ainahan sitä pientä laittoa riittää.