Tasan neljä vuotta sitten, 11. toukokuuta tein ensimmäisen blogipostauksen. Kuluneiden vuosien aikana olen kertonut elämästä ja työstämme tällä pikkuisella kalastusaluksella. Olen kertonut hyvistä ja huonoista päivistä, tuhansista merellä vietetyistä tunneista. Kirjoittaminen on ollut hauskaa ja blogin lukijoilta saatu palaute on kannustanut jatkamaan. Luulen, että kirjoitustaitonikin on kohentunut vuosien saatossa. Linkki ensimmäiseen postaukseen
Olen toiminut kala-alalla täysipäiväisesti mitä erilaisimmissa tehtävissä vuodesta 1976 lähtien. Viime vuoden loppupuolella ajattelin vähän hellittää ja olenkin viettänyt paljon aikaa maissa. Koetin kirjoittaa tätä blogia etänä, mutta se ei tuntunut aidolta. Ja, kuten olette huomanneet, alkoivat postausten välit pidentymään. Se ei ole oikein. Ollakseen mielenkiintoinen tulee blogipostausten ilmestyä lähes päivittäin. Kevään kuluessa minulle on sitten kypsynyt ajatus blogin jäähyväisten jättämisestä. Se hetki on nyt käsillä.
Tulin pitkästä aikaa aamulla paatille. Ei tämä kyllä yhtään hullumalta tunnu. Kerrotaan nyt vielä kerran yhdestä päivästä pienellä kalastualuksella. Siihen on hyvä lopettaa.
Viime päivinä silakat on viety Taivassalon Tuomaraisiin. Huovari on aika pieni avomeritroolareihin verrattuna. Täältä lähdettiin aamulla. (kuva Jussi Järvinen)
Troolari "SILVERFORS" FIN-1146-T höyrysi kohti satamaa aamulla meidän ajaessa apajille.
Ajettiin Ykskarin luoteispuolella ja kas, Rockallin laskiessa troolia sieltä löytyi nippu irtonaisia langanpätkiä. Kamppeet kasaan ja takaisin maihin.
Haettiin Jussin kanssa Transu ja vedettiin trooli Hakkenpään laiturille.
Aivo ja Jussi solmivat harvojen liinojen lankoja yhteen ja risat silmät saatiin taas kuntoon.
Eikä siinä kauan nokka tuhissut, vaan pikavauhtia Transulla takaisin Tuomaraisiin ja paatti irti rannasta. Puoliltapäivin saatiin veto päälle. Vedettiin Perkalan selälle ja katsottiin mitä saatiin.
Näin komeasssa kelissä saatiin tänään kurvailla.
Rokkialli kelaa troolia paattiin.
Jokunen pussi saatiin kalojakin, mutta kyllä seniorikippari hävisi taas nuoremmille oikein reippaasti. parempi vaan pysyä maissa.
Sää suosi meitä tänään. Alla olevista Jussin aikaisemmin ottamista kuvista voi katsella miltä poikkeuksellinen toukokuun sää on näyttänyt kuluneella viikolla.
Lunta satoi ja näkyvyys oli kerrassaan kehno.
Pyörivä lasi oli tarpeen toukokuisessa lumituiskussa.
Saarten puut olivat saaneet lunta oksilleen.
Illansuussa saavuttiin takaisin satamaan päivän saalista lossaamaan. Siitä vielä muutama kuva.
Kevätilta on kauneimmillaan.
Silakat siirtyvät vauhdilla pyttyihin.
Siinä päivän saalis., vähän vaille 17 tonnia.
Vaikka blogin pitäminen loppuu tähän, kalastus jatkuu entiseen tapaan. Paatti jatkaa kulkuaan.
Nyt on aika kiittää kaikkia blogin seuraajia. Tähän päivään mennessä olette klikanneet sivujamme yli 421.000 kertaa. KIITOS!
Erityiskiitos kuuluu paatin bloginaikaisille kärsivällisille miehistön jäsenille, Anatolille, Jussille ja Joukolle unohtamatta Rokkiallin miehistöä Aivoa ja Kimmoa. Olette olleet jakamassa omaa työtänne kaikkien nähtäväksi.
Huovarin ja Rokkiallin miehistöt painavat pitkää päivää saaristossa. Lopultakin saalista on alkanut löytymään. Huovarilla miehistönä ovat Jussi ja Jokke. Siinä varmaan yksi syy hyviin saaliisiin. Paatin vanhempi kippari on ymmärtänyt pysyä maissa ja poissa jaloista.
Kimmon ottamassa kuvassa Huovari on matkalla satamaan. Paatin asennosta voi päätellä, että kelpo saalis on taas kyydissä.
Säät ovat olleet enimmäkseen tällaisia harmaita. Kauniit lämpimät kevätpäivät antavat odottaa.
Muutamana edellisenä vuotena maaliskuu on ollut sesongin paras kuukausi. Nyt se oli totaalinen fiasko. Ei auta kuin toivoa, että jäljellä oleva sesonki paikkaisi edes jollain tavalla helmi- ja maaliskuun seisokin menetyksiä.
Useaan otteeseen olemme täällä blogissa todenneet, että edelleenkin kalaa pyydetään, sitä ei noin vain oteta merestä. Luonnonvaraelinkeinon luonteeseen kuuluvat suuret vaihtelut ja niiden kanssa täytyy vain pärjätä.
Ja taas on Jussin kuvassa täkkilasti matkalla maihin. Tällä kertaa päämäärän on Tuomaraisten satama Taivassalossa.
Jokke lossaa paattia iltahämärissä.
Mukavahan täältä kirjoitupöydän takaa on tällaisia puntarin näyttöjä lukea. Hyvää työtä teette siellä merellä.
Tänään otettiin harppaus kohti kesää. Valo voittaa pimeyden ja se tuntuu pitkän synkän talven jälkeen lohdulliselta. Muuta lohtua ei sitten olekaan tarjolla, tai meri ei sitä ainakaan
meille tarjoile. Silakat on edelleen hukassa. Eilen lähdettiin intoa
puhkuen liikkeelle ja aikamoinen pettymys saatiin kokea.
Muutama tonni saatiin kaloja ruumaan. Ei edes viety niitä maihin, vaan ajateltiin täyttää ruuma tänään ja viedä kunnollinen saalis maihin. Kaloja ei oteta merestä, niitä pyydetään vielä nykyäänkin. Tämänpäiväinen saalis jäi vielä eilistäkin huonommaksi, se siitä.
Yöllä oli jonkinlainen pakkanen ja vielä aamullakin juuri ennen auringonnousua mittari näytti Hankassa liki kuutta pakkasastetta. Yön aikana Ominaisten aukolle ja eteläiselle Airistolle oli kasvanut toista senttiä paksu jääpeite. Merivesi on edelleen todella kylmää.
Alla videoklipissä ajetaa aamulla Hankan pikkusatamasta ulos kohti Ominaisten aukkoa. Samaan aikaan matkustajalaivat ovat matkalla Turkuun. Aurinko on juuri nousemassa. Troolia saatiin vetää melkein koko päivä jääriitteen joukossa.
Vietiin päivän päätteeksi "suuri" saalis Käldingeen ja ajettiin illaksi pitkästä aikaa Särkänsalmen satamaan. Tankataan huomenna polttoainetta. Taitaa käydä niin, että jäädään maihin muutamaksi päiväksi. Säätiedottajat lupailevat loppuviikolle lämpöaaltoa. Uskotaan, että se saa silakat uimaan meidän apajille.
Edellisestä postauksesta on kulunut kauan. On pidetty tämän blogin lyhyen historian pisintä taukoa. Aluperinhän, helmikuun alussa tauolle jäätyä, kuviteltiin päästävän takaisin vesille viimevuoden tapaan nopeasti. Toisin kävi. Näin jälkiviisaasti voidaan nyt sanoa, että olisi pitänyt lähteä avomerelle silakanpyyntiin, tai etelään turskia jahtaamaan. Ei lähdetty.
Luonto on arvaamaton yhteistyökumppani. Se tuli tämän talven aikana taas kerran opittua. Tiedettiin, että lämpimästä syksystä ja alkutalvesta huolimatta Saaristomeren vesi oli todella kylmää. Viimeisiä kertoja kalassa ollessa nähtiin miten veden pinta meni tyvenessä riitteeseen, vaikka ilman lämpötila oli plussan puolella. Taukomme alussa apajavedet jäätyivät kauttaaltaan nopeasti. Jäätä ei tullut paljon, sellaiset vajaat parikymmentä senttiä. Kuviteltiin vielä silloin, että aika pian päästään takaisin vesille.
Kipparin kaveri Hannu lähetti helmikuun 11. päivänä kuvan Rymättylän länsipuolelta. Taustalla näkyy Taipaluksen saari ja meidän kalastusapajia. Jää ja keli oli retkiluistelijoille mitä mainioin. Viikkoa ikaisemmin tuossa oli vielä vedetty troolia ja nyt jäätä oli viitisentoista senttiä.
Edellisenä talvena jäätä muodostui tammikuun lopulla hetkessä samanverran kuin nytkin. Vesi oli silloin kuitenkin lämmintä mikä sulatti jäätä altapäin. Näin ei ole käynyt kuluvana talvena. Suojaisten vesien jää on pysynyt kovana.
Käytiin maanantaina katsomassa apajia. Airistolla ei paljon jäitä näkynyt. Ei kyllä näkynyt kalojakaan. Osassa apajia jäät olivat mm laivaliikenteen ansiosta jo hajoneet. Jäiden alla nähtiin merkkejä silakoista. Uskotaan, että siellä ne suuret parvet lymyilevät.
Nyt toivotaan, että viimepäivien lämmin ja tuulinen sää saisi aikaan jotakin muutosta tilanteeseen. Sunnuntaina ollaan taas lähdösssä kokeilemaan.
Jussin on pitkään tehnyt mieli päästä suurten troolareiden mukaan tutustumaan avomeren silakanpyyntiin. Eilen nuorelta mieheltä tuli tällainen kuva tekstillä: Eka veto päällä. Jussi on parhaillaan Rosalaan rekisteröidyn troolari Windön matkassa.
Päätettiin pitää vähän aikaa taukoa. Muutamaksi päiväksi on luvattu pakkasia ja selät jäätyvät vauhdilla. Pintavesi on kylmää, Tuulen tyyntyessä jäätä alkaa muodostumaan välittömästi. Vielä siitä ei ole ollut pahemmin haittaa. Saamme sitten viikonlopun jälkeen nähdä mitä Saariston kalastusalueilla on tapahtunut.
Pikku troolarit on ajettu Naantalin satamaan, Sinne on paljon liikennettä. Väylä pysyy pienillekin paateille kulkukelpoisena pitkään.
Meren jäätyminen ei ole syynä tämänkertaiseen taukoon. Kalantulo meni erinomaisen heikoksi. Joskus vain käy niin ja nyt odotellaan hetki. Kyllä ne silakat taas löytävät tiensä meidänkin apajille.
Siihen uskotaan ja sitä odotettaessa mennään Jussin kanssa ruotsinlaivalle risteilemään. Eihän sitä malta maissa pysyä. Tulee sinne laivalle muitakin kalastajia kymmenittäin. Taitaa olla baarin edusta torstaiaamuna suomuja täynnä.
Blogimme postauksissa yleensä kerrotaan otsikon mukaisesti elämästä pienellä kalastusaluksella. Saalista tulee ja saalista menee. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, mitä esimerkiksi silakoille tapahtuu sen jälkeen, kun saalis on siirretty maihin.
Mehän myymme saaliimme, byrokratian termein, ensikäden ostajalle. Silakat toimitetaan rantaan ja kalan ostaja huolehtii niistä sen jälkeen. Me emme myy emmekä kuljeta kalaa minnekkään. Varsinaisen kalakaupan hoitavat siis kalanjalostajat ja kalatukkuliikkeet. Valoitetaan tämänkertaisella postauksella hieman tuota silakan tien alkupäätä.
Troolari Huovari on onnistunut saamaan kaverinsa Rockallin kanssa parikymmentä tonnia silakoita. Saaliin koostumusta arvioidaan paatilla: Silakan laatu ja kalan koko näyttävät hyviltä. Päätetään viedä saalis Pikku Nauvon Käldingeen. Siellä toimii Nauvo Fish Oy niminen yritys, jonka pomona on monessa kalabisneksessä mukana oleva Jörgen.
Ajetaan paati Käldingen kalasataman laituriin kiinni. Laitetaan silakkaimurin putki ruumaan, vettä perään ja kalat alkavat siirtymään sataman lajittelukeskukseen.
Huovari on kiinnittynyt Käldingen rantaan. Tästä alkaa silakan tie kuluttajille .
Siinä on pytyllinen, viidensadan kilon tukkupakkaus, herkkua valmiiksi lajiteltuna
Ensin rannassa tietenkin tarkistetaan kalan laatu. Sen suhteen meillä ei ole ongelmia. Kalat on nostettu merestä pari tuntia aikaisemmin. Laadun tarkastuksen jälkeen kala lajitellaan kokoluokkiin. Jokaisella koolla on käyttäjänsä. Suurempia savustetaan ja fileoidaan. Vähän pienemmistä saa hyviä paistinkaljoa ja kaikkein pienimmät päätyvät kettu- ja minkkiturkkien raaka-aineeksi.
Alla oleva viedonpätkä näyttää miten silakoita lajitellaan koon mukaan. Kalat siirretään paatista pumpulla laittelukseskuksen sisälle missä ne hygieenisesti käsin koskematta siirtyvät eteenpäin prosessissa.
Lajittelukoneen "pöytä" on rakennettu niin, että silakat pöydällä eteenpäin kulkiessaan putoavat harvenevien rimavälien takia pois pöydätä. Ensin putovat pienet ja suurimmat, mm fileointiin ja savusukseen sopivat, putoavat pöydän läpi viimeisinä.
Suurin osa elintarvikekalaksi lajitellusta silakasta meni jokunen vuosi sitten Venäjälle säilyketeollisuuden raaka-aineeksi. Nykyisin elintarvikesilakkkaa viedään vähemmän, eikä sitä niin kauheasti kotimaassakaan käytetä. Merkittävä osa silakoista kuitenkin viedään edelleen esimerkiksi Tanskaan missä sitä käytetään minkin- tai lohenrehujen valmistukseeen. Elintarvikesilakkaa viedään mm Viroon,Ukrainaan, Valko-Venäjälle ja taitaa sitä mennä vähän Ruotsiinkin.
Loppuun vielä silakkapropagandaa.
Kysykää kaupan tiskiltä silakkaa ja silakkatuotteita, niistä saa monenlaista hyvää ruokaa. Kysyntä luo tarjontaa ja troolari Huovarin mieheistö tykkää luoda sitä tarjontaa.
