Silakankalastajan lounas

Kuvassa merten hopeaa pannulla paistettuna. Paistetut hailit, niinkuin synnyinseudulla sanottaisiin. Pyyntituoretta voisi sanoa. Troolin nostosta muutama tunti.

Pikaruokaa parhaimmillaan

Rehellisyyden nimissä täytyy kertoa, että useimmiten syömme silakat vähintään päivän vanhoina. Silloin niistä saa paistettaessa kunnollisen rapsakoita, Aivan pyyntituoreet jäävät pehmeiksi ja ruotokin on kova.

 Virolahden murteesta vielä sen verran, että siellä silakka on haili, kunnes se suolataan. Vasta sen jälkeen silakka muuttu silakaksi. Ennen vanhaan kuulemma suolattu siikakin oli siian silakkaa. Savusilakka on aina savuhailia ja takavuosina Virolahden Klamilassa järjestettiin hailikisat nimiset hiihto- ja mäkikisat. Palkintona oli mm savuhailia. Virolahtelaisella haililla ei siis ole mitään tekemistä kilohailin kanssa.