Ammattikalastuksen reunaehtoja

Nyt kun talvi on pistänyt kalastuksen sanamukaisesti jäihin, voi kippari käyttää aikaansa vaikkapa kuvailemalla yhteiskunnan aktiivista osallistumista ammattikalastajan jokapäiväiseen elämään. Koetan kuvailla paria keskeistä merikalastuksen säätelyyn vaikuttavaa asiaa. Aika puisevia ovat, mutta mm näillä ehdoilla koitetaan pärjätä.

Nykyään ei riitä, että saalista tulee. Pitää vielä olla perillä kymmenistä, ellei peräti sadoista erilaisista säännöistä ja määräyksistä ettei saisi vääränlaista saalista väärään aikaan tai väärästä paikasta tai vääränlaisilla välineillä.

 KALASTUSKAPASITEETTI

Ammattikalastajaksi ryhtyminen ei ole mitenkään helppoa. Voidakseen harjoittaa ammattikalastusta pitää kalastajalla olla kalastusalusrekisteriin merkitty alus tai vene. EU-termein puhutaan silloin kalastuskapasiteetista. Kalastuskapasiteettia mitataan alusten koneteholla (yksikkönä on kW) sekä bruttovetoisuudella (yksikkönä Lontoon alusmittaus-sopimuksen bruttotonni BT)

Jokaiselle EU-maalle on säädetty  kalastuskapasiteetin katto, jota jäsenvaltiot eivät saa ylittää. Alla olevissa kuvissa on  esitys Suomen kalastuskapasiteetin kehityksestä vuodesta 2003 lähtien. Tuolloin jäsenvaltioiden kapasiteetikattoa on viimeksi tarkistettu. Sen jälkeen kalastuskapasiteettia on vähennetty romuttamalla kalastusaluksia. Erityisellä romutustuella rekisteristä poistettu alus on samalla alentanut jäsenmaan katon tasoa

Viranomaiset meinaavat, että tämä on hyvä keino säädellä kalastuksen tehokkuutta.

Suomen kalastuskapasiteetin konetehon kehitys, punainen viiva on katto jota ei saa ylittää

Finland : Power of the fleet compared to its power ceiling.
Evolution between 1-1-2003 and 1-12-2013.

 Suomen kalastuskapasiteetin alusten vetoisuuden kehitys eli bruttotonnien kehitys, punainen viiva on katto

Finland : Tonnage of the fleet compared to its tonnage ceiling.
Evolution between 1-1-2003 and 1-12-2013.

Viime aikoina kalatalousviranomaisten mukaan Suomen rekisteritilat ovat olleet täynnä, eli EU.n sallima katto on saavutettu. Näin ollen uusia kalastusaluksia ei ole voinut saada rekisteriin  ilman, että aluksen konetehoa ja bruttotonneja vastaavaa määrää ei samalla ole poistettu rekisteristä ja siirretty uuteen rekisteröitävään alukseen.

Tämä tarkoittaa selkokielellä sitä, että uutta alusta rekisteröidessään on itsellä oltava vastaava määrä kalastuskapasiteettia  (BT ja kW) jossakin aluksessa rekisteröitynä. Ellei sitä satu omistamaan, se on ostettava kollegalta jolla on sopiva määrä valmiiksi aluksiin rekisteröitynä. Tämä on johtanut siihen, että Suomeen on syntynyt epämääräiset "tonnimarkkinat" silloin kun aluksia on uudistettu tai uusia yrittäjiä on pyrkinyt alalle. Yhtä uutta isoa troolaria varten on voitu ostaa useita pieniä rekisteröityjä paatteja ja saatu näin kapasiteetti haltuun. Ylimääräiset paatit on sitten myyty työveneinä pois, usein vielä entisille omistajilleen.

Ostettu kapasiteetti osuu harvoin niin hyvin kohdalle että kaikki tonnit, entiset omat ja ostetut menisivät tasan uuteen paattiin. Ylijääneitä ei sitten saa minnekkään myydyksi kun ne pitäisi olla rekisteröitynä alukseen. Huovarinkin hankinnan yhteydessä muutama BT ja parisenstaa kW tä katosi viranomaisen hallintaan ilman minkäänlaista korvausta. Kuitenkin nekin oli rahalla ostettu, kun omia ei silloin ollut riittävästi. Missä se Suomen perustuslain takaama omaisuuden suoja luurasi. Muissa maissa ylijäämä BT:n ja ylijäämä kW:t voi myydä edelleen vaikka kuinka pieninä osina. Näin kansalaisen omaisuus- ja oikeusturva on taattu.

Kuvitellaanpa, että joku nuori innokas haluaisi tulla alalle ja rahaakin olisi aluksen ostoon. Tämä ei riitäkkään, vaan hänen täytyy vielä jostakin saada hankituksi sitä kalastuskapasiteettia. Olen kuullut puhuttavan jopa 2000,00 euron hintaisista bruttotonneista. Huovari on 47 bruttotonnin kokoinen (noin 0,25% Suomen kalastuslaivastosta). Siis pelkästään sen kalastuskapasiteetista pitäisi markkinahinnan mukaan maksaa lähes satatuhatta euroa. Paattia voi tarjota pankille vakuudeksi, mutta tuo sadallatuhannella hankittu kalastuskapasiteetti on tällä hetkellä vailla minkäänlaista omaisuuden suojaa. Sitä ei yksikään pankki hyväksy lainan vakuudeksi. Toisaalta moni nuori varmaan löytäisi ominpäin hankitulle sadalle tonnille parempaakin käyttöä.

Se, että EU.n tilasto näyttää Suomella olevan vapaata rekisteröimätöntä kapasiteetia hämmästyttää hieman kipparia, mutta viranomaista on uskottava. Uusia aluksia ei ole pitkään aikaan saanut ilman tonnikauppoja rekisteriin, koska rekisteritila on täynnä?? Viranomaisen harkintavaltaa vai mitä? Joku tietää, vaan ei kerro.

Linkistä löytyy EU:n kalastuksen Fleetregisterin tilasto: Fleet Register: Suomen kalastuskapasiteetin kehitys

Fleet Registeriin voi klikata muutenkin, jos vaikka haluaa syvällisemmin tutustua EU:n kalastusaluksiin ja niiden rekisteröintien historiaan. Linkki: Fleet Register 

KALASTUSKIINTIÖT

Yllä kuvatun kalastuskapasiteetin säätelyn lisäksi merellä tapahtuvaa ammattikalastusta säädellään saalis- eli kalastuskiintiöiden avulla. Suomalaisten pyytämiä kiintiöityjä kalalajeja ovat silakka, kilohaili, turska, punakampela ja lohi. Vesillämme  elävien makeanveden lajien, kuten ahven, hauki, kuha, siika jne kalastusta ei säädellä EU tasolla vaan kansallisin päätöksin, eikä niillä ole saaliskiintiöitä.

Euroopan Unionin jäsenvaltioiden kalastettavat kiintiöt määritellään uusiksi vuosittain pitkässä prosessissa jonka vaiheita ovat:

1. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES kerää tietoa kansallisilta tutkimuslaitoksilta ja tekee lajien kalakanta-arvion sekä antaa tieteellisen kiintiösuosituksen asiakkaansa, eli Euroopan komission pyynnöstä. 

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) on yksi tietoja antava kansallinen tutkimuslaitos.

ICESin sisäistä työtä tekevät:

Asiantuntijaryhmä, Itämerellä on oma ryhmä. (Expert Group),

Tarkasteluryhmä (Reviev Group)

Suositusta valmisteleva ryhmä (Advice Drafting Group)

Suosituksen hyväksyvä komiteta (Advisory Commitee (ACOM))

Noiden ryhmien työn tuloksena kiintiösuositukset valmistuvat yleensä toukokuussa.

2. EU komission oma tieteellis-teknis- taloudellinen kalastuskomitea (STECF) antaa oman neuvonsa kiintiöiksi kesäkuussa

3. EU komissio kuulee Itämeren neuvoa-antavaa toimikuntaa (BS RAC). BS RAC antaa oman suosituksensa kesäkuussa. BS RAC:n jäseninä on rantavaltioiden kalastaja- ja ympäristöjärjestöjä. Suomesta mm Suomen Ammattikalastjaliitto on BS RACin jäsen. Kipparikin on nuorempana kulkenut muutamissa BS RAC:n kokouksissa.

4. EU komissio antaa ehdotuksensa seuraavan vuoden kiintiöiksi yleensä elokuussa. Myös EU parlamentti antaa lausuntonsa ehdotuksesta.

5. Kiintiöehdotuksen käsittely jäsenmaissa alkaa
Suomessa asia etenee suunnilleen näin-
- Maa-ja metsätalousministeriö (MMM) lähettää lausuntopyynnön komission kiintiöehdotuksesta erilaisille sidosryhmille. Suomen Ammattikalastajaliitto (SAKL) antaa oman lausuntonsa ja näkemyksensä esityksestä.
- MMM antaa oman ehdotuksensa kiintiöiksi tieteellisen neuvonannon, saatujen lausuntojen ja mahdolisen muun tiedon perusteella.
- MMM ehdotus käsitellään viranomaisista ja sidosryhmistä koostuvassa Valtioneuvoston alaisessa EU-17 jaostossa. Jaosto valmistelee Suomen kannan kiintiöehdotukseen.  SAKL on mukana EU-17 jaostossa.
- Eduskunta saa EU-17 jaoston ehdotuksen Suomen kannasta valtioneuvoston E-kirjeenä.
- Eduskunnan maa-ja metsätalousvaliokunta sekä ympäristövaliokunta antavat lausuntonsa asiasta suurelle valiokunnalle. Valiokunnat kuulevat elinkeinoa (SAKL) ja eräitä muita sidosryhmiä.
Eduskunnan suuri valiokunta määrittelee Suomen kannan ja antaa neuvotteluvaltuudet maa- ja metsätalousministerille. Nämä vaiheet tapahtuvat syys-lokakuussa

6. EU:n maatalous- ja kalastusneuvosto (jäsenmaiden kalastuksesta vastaavat ministerit) pyrkii saavuttamaan poliittisen yhteisymmärryksen seuraavan vuoden kalastusmahdollisuuksista lokakuussa Itämeren osalta. Sitä edeltävät jäsenmaiden kalastusviranomaisten keskustelut HELCOMIN alaisessa BALTFISH:ssa yhteisen näkemyksen löytämiseksi.

7. Kalastuskiintiöiden lopullinen hyväksyntä tapahtuu loppuvuoden aikana jossakin Euroopan neuvoston kokouksessa ja julkaistaan Euroopan Union virallisessa lehdessä, jotta säädös voisi astua voimaan seuraavan vuoden alusta.

Aikamoinen, vuoden kestävä ruljanssi, jonka tuloksena Suomikin saa lopulta omat kalastettavat kiintiönsä ja troolari Huovarikin töitä seuraavalle vuodelle

Linkki SAKL:in kiintiöseurantasivulle SAKL kiintiöseuranta

TEKNISET SÄÄNNÖT

Itämeren kalastusta säädellään kapasiteetin ja kiintiöiden rajoittamisen lisäksi monella muulla tavalla.  Pyydyksien ominaisuuksia määritellään, aikaansidottuja kalastuskieltoja annetaan, rauhoitusalueita luodaaan jne jne. Erilaisia asetuksia ja määräyksiä on kymmenittäin  Kalapaatin kipparin tulisi tuntea ne kaikki.

SUOMEN OMAT SÄÄDÖKSET
Meillähän on kalastuslaki ja sen nojalla annetut kansalliset säädökset. Kalastuslain uudistus on menneillään, enkä siihen lakiviidakkoon puutu nyt mitenkään.

Merikalastuksen säätelystä

Viime vuosina tapana on ollut mm jakaa silakan ja kilohailin kiintiöt siten että kalastettavaa riittäisi kaikenkokoiseille alusryhmille mahdollisimman tasapuolisesti. Tällaiset kansalliset säätelytoimet toteutetaan MMM asetuksilla. Siten voidaan suhteellisen nopeasti reagoida muuttuviin olosuhteisiin. Tästä esimerkkinä olkoon juuri viikonloppuna ( 26.1.2014) voimaan astunut asetus. Sillä kiellettiin yli 24 metrin pituisten alusten silakan ja kilohailin kalastus Suomenlahdella ja Itämerellä. Kalaa on tullut hyvin tammikuun aikana ja troolarit ovat saaneet oman osansa kiintiöstä pyydetyksi. Nämä paatit joutuvat nyt menemään Pohjanlahdelle missä kiintiöitä riittää

Silakkaa ja kilohailia tulee saaliiksi sekaisin varsinkin Itämerellä kalastettaessa. Tämä on ongelmallista. Itämeren kilohailikiintiöt ovat tällä hetkellä pieniä ja lisäksi kilohailikiintiö on astettu koko Itämeren alueelle. Silakka on taas jaettu kahteen alueelliseen kiintiöön. Saaristomeri, Ahvenanmeri, Suomenlahti ja Varsinainen Itämeri muodostavat yhden kiintiöalueen. Pohjanlahdella on oma kiintiönsä.

Nyt jos kävisi niin hullusti, että kilohailit kalastetaisiin loppuun Itämerellä jouduttaisiin kaikki muukin silakan kalastus kieltämään, koska kilohailia on aina jonkinverran sivusaaliina, eikä sitä saisi enää pyytää. Näin on muuten joskus päässyt käymäänkin. Kaikki suomalaiset silakkapaatit seisoivat kuukauden verran satamissa.

Toissa vuonna kävi niin, että valvontaviranomainen ei muistanut kirjata saaliita alkuvuodesta riittävän ajoissa. Siitä seurasi, että suuret alukset ehtivät kalastamaan yli näille asetuksella osoitun saaliskiintiön osan jolloin pienetkin paatit, Huovari muiden mukana, joutuivat lopettamaan kalastuksen toukokuun lopussa. Silakoita löytyi sitten jostain lisää ja kalastus avattiin Saaritomerelläkin reiluksi kymmeneksi päiväksi joulukuussa ja kiellettiin taas. Siinä ei muuta voinut tehdä kuin kiristellä hampaita.

Suomen kiintiöitä ja sitä kuinka paljon niitä on kalastettu voi seurata Suomen Ammattikalastajaliiton sivuilta kohdasta kiintiöt. Linkki: SAKL

Turskankalastusta säädellään vielä maakohtaisten kiintiöiden ja kalastuskapasiteetin lisäksi erityisillä turskankalastusluvilla. Turskankalastuskapasiteettia on jaettu jäsenvaltioille konetehon mukaan suurin sallittu määrä. Suomessa on parikymmentä kalastusalusta joilla on erityinen turskankalastuslupa. Näistä paateista löytyy ajantasainen lista MMM:n sivuilta kalastuksenvalvonnan alta Lista turskanpyynti paateista ks exel taulukkoa

Alus- tai kalastajakohtaiset kiintiöt

Monissa maissa kalastuskiintiöt, eli kalavarat on annettu kalastajien hallintaan. Maakohtaiset kalastuskiintiöt on jaettu esimerkiksi kalastushistorian perusteella elinkeinon harjoittajille. Tapoja on ollut monia, mutta aika yleisesti kiintiöitä on ensimmäisen jaon jälkeen voinut ostaa ja myydä, vaihtaa tai lainata. Niistä on tullut monessa maassa kalastajien tärkeintä omaisuutta. Tämä on myös johtanut kalastajien ja alusten määrän vähenemiseen. Joku sanoo, että kalantuotanto on tehostunut. Esimerkiksi Tanskassa silakka- ja kilohailisaaliit pyydetään nykyisin parillakymmenellä isolla aluksella entisen sadan sijaan.

Meillä ei vielä olla menty tähän, mutta ilmeisesti moni hyvän kalastushistorian haltija toivoo saavansa kiintiösosuuden itselleen. Prosessi lienee juridisesti aika vaikea. Tanska ja Ruotsi Pohjoismaina ovat lainsäädännöllisesti aika lähellä meitä suomalaisia ja molemmissa maissa alus- tai kalastajakohtaisten kiintiöjärjestelmien luominen kesti kymmenkunta vuotta. Yksi perustuslaillinen ongelma lienee siinä, että valtion yhteistä omaisuutta yht´äkkiä annettaisiinkin jonkun yksityisen omistukseen. Toisaalta kyllä muutama sata hehtaaria valtion metsääkin voitaisiin jakaa samaan aikaan kalastuskiintiöiden kanssa jokaiselle kalastajalle. Tietenkin tarpeeseen eli mastopuiden kasvattamista varten.
 
Mitenkäs se nuori sitten pääsee kalastamaan, kun hän kalastuskapasiteetin lisäksi joutuisi maksamaan vielä pyytämättömistä kaloistakin? Vai onko niin, että todellisuudessa kukaan ei uusia kalastajia edes halua tänne viranomaisten vaivoiksi?

KALASTUKSEN VALVONTA

Jäsenvaltiot on velvoitettu valvomaan meitä ammattikalastajia ja maihin tuomiamme saaliita. Näin mm varmistetaan se, että sallittuja kalastuskiintiöitä ei ylitetä.

Valvontaa tapahtuu merellä: Kalastuksen valvojat nousevat paatteihin, tarkastavat päiväkirjat, kalastusluvat, erikoislisenssit, saaliin koostumuksen, pyydysten laillisuuden. Mukavia kavereita ovat olleet ja Huovarilla aina asiat kunnossa.

Ruotsalainen ja virolainen kalastuksenvalvoja suorittavat yhdesä Huovarin asiakirjojen tarkistusta Hanön lahdella eteläisellä Itämerellä.

Satamissa valvotaan saaliin maihinsiirtoa. Esimerkiksi Ruotsiin saalista vietäessä on ilmottauduttava valvontaviranomaiselle 2 tuntia ennen satamaan saapumista. Valvonnasta saa tarkistuskoodin, eikä ilmoitettua maihinsaapumisaikaa aikaisemmin voi ottaa paattia kiinni laituriin. Tämä siksi, että saaliin määrä voidaan tarkistaa valvotusti. Suomessakin on määritelty ne satamat joihin silakka- ja turskasaaliita saa tuoda jne jne. Paateissa meillä on VMS laitteet, joiden avulla valvontaviranomainen voi kaiken aikaa seurata paatin liikkeitä satelliitin välityksellä. ISOVELI valvoo siis meitä kaiken aikaa. Tanskassa kuulemma voi saada paatilleen suuremman kiintiön, kun ottaa reaaliaikaisen kameravalvonnan pyyntiä ja saalista kuvaamaan.

Kuva kertoo miten se isoveljen valvonta tapahtuu

Säätelyä ja valvontaa riittää. Saalispäiväkirjat lähetetään viranomaisille tarkistuksia varten pika pikaa saaliin maihinsiirron jälkeen.

Suomessa ei sitten kyllä harjoiteta minkäänkaista laitonta kalastusta eikä meille osoitettuja kiintiöitä ylitetä. Laitonta, ilmoittamatonta ja säätelemätöntä ns LIS-kalastusta tapahtunee jossakin valtamerien kaukaisilla ulapoilla. Sen vuoksi kuitenkin ollaan Suomeenkin laatimassa ja ottamassa käyttöön raskaita ja kalliita uusia valvontamenetelmiä. Tasapuolisuuden vuoksi tietenkin kaikkiin jäsenvaltioihin samanlaiset systeemit.

Kaikki kalastukseen liittyvä tuntuu herättävän voimakkaita tunteita.

Mutta, mutta, kaikista yhteiskunnan säätely- ja valvontatomista huolimatta, joistakin kalalajeista on tullut poliittisia eläimiä. Väitetään, että ammattikalastajan saaliit ovat milloin uhkana luonnon monimuotoisuudelle ja milloin kansakunnan virkistysmahdollisuuksille. Kalastuksesta keskustelemalla etsitään valtaa ja loistoa sekä näkyvyyttä mediassa. Ammatikalastajan saaliin kimpussa ovat kaikenlaiset julkisuuden ja vallan kipeät. Harmittaa kyllä lohenkalastajien puolesta.Troolari Huovarillakin oli tarkoitus pyytää lohia silloin kun se hankittiin, mutta ei onnistu enää. Lohen avomerikalastus on kielletty. Nyt yritetään kieltää lohen rannikkokalastuskin, tai oikeastaan on jo kielletty, ainakin Pohjanlahdella siihen aikaan kun lohta uisi pyydyksiin. Suomalaisten pyytämä merilohi taitaa olla kaupoista kadonnut herkku.

Voi, voi, näistä aiheista riittäisi kertomista ainakin yhden pienen novellin verran. Allaolevista linkeistä voi hakea lisävalaistusta,  siis sellainen, joka sitä kaipaa. Blogin päivitystä voi ja saa vapaasti kommentoida, jos olen jotakin kertonut väärin tai muutenkin.

Kansainvälinen merentutkimus neuvosto ICES
Riista-ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL kalavarat
Komission tieteellis teknis taloudellinen kalastuskomitea STECF
Itämeren neuvoa antava tomikunta BS RAC
HELCOM BALTFISH
MMM elinkeinokalatalous
Euroopan Unioni meri- ja kalastusasiat
EU lainsäädäntö kalastusasiat yli 1200 asiakirjaa
Suomen Ammattikalastajaliitto

Älkää pitkästykö, kyllä tästä vielä kalaankin päästään. Sitten keväämmällä!