Keskitalvi koettelee

Edellisestä blogipäivityksestä on jo aikaa. Ei tässä kuitenkaan ihan toimettomana olla oltu ja kohta alkaa taas toivottavasti tapahtumaan.

Ei tullut talvea, ei. Paatti jäi kuitenkin Laupusiin jonkinlaisten jäiden taakse. Airistolta alkaen Saaristo on kuitenkin pysynyt jäättömänä ja kyllä on myssy pyörinyt kipparin päässä moneen kertaan, kun on kuullut ja AIS- seurannasta nähnyt miten kollegat on päässeet kalaan kaiken aikaa.

Piti oikein muistin virkistämiseksi kaivaa viimetalvisia kuvia katseltavaksi, että vähän rauhottuisi. Puupaatti ja jäissä kulkeminen ei ole ihan yksinkertaista.

Tämmönen reissu siitä viime talvena syntyi kun jäät pääsivät yllättämään. Paatti Bornholmin Tejnissä telakassa.

Potkurin lavat oliva kippurassa ja tärinä sen mukainen. Onneksi ammattimiehet saivat lavat oikaistuksi niitä irrottamatta.

Ensin lavat on kuumennettu ja sitten ne oikaistaan lyömällä. Siinä pitää olla kokemusta ja näkemystä, kun silmällä katsotaan oikea muoto potkurin lapaan.

Valmista tuli

Muitakin vaurioita jäät saivat aikaan. Paatin pohjassa on kolme kaikuluotain anturia. Kaksi niistä oli kiinni alumiinisessa laatikossa. Kohtaus ahtojäiden kanssa Naantalin väylällä jätti vain johdonpätkät jäljelle.

Uudet anturit uudessa loodassa. Etummainen neliön muotoisen anturin lähetystaajuus on 28 kHz ja sillä näkee hyvin pohjan koostumuksen ja pohjassa makaavat kalat. Takimmaisen  pyöreän anturin taajuus on 200 kHz. Tuolla taajuudella löytyy silakoita ja kilohaileja välivedestä. Kaikuluotainanturi lähettää ääniaaltoja, jotka kohteesta heijastuvat takaisin anturiin ja luotain muodostaa niistä kuvan. Väkivallan tarpeeseen se on aikoinaan keksitty:  Ensimmäisillä laitteilla etsittiin mm sukellusveneitä. Onneksi rauhanomaista käyttöäkin on löytynyt.

Paatti makaa jäissä, elämä jatkuu

On tässä kalastustauonkin aikana kaikenlaista pientä puuhaa riittänyt. Tälläisellä matkatyön tekijällä odottaa aina vinha pino papereita kotitoimiston pöydällä. Niitä on järjestelty kirjanpitäjän kanssa. Vuoden vaihtuessa tuppaa kertymään kaikenlaista raportoitavaa  ja tiedonkerääjää mm vakuutusyhtiöistä ja vaikka mistä.

Sosiaalista elämääkin on pitänyt viettää. Pitkästä aikaa on voinut tavata pari kertaa ystäviäkin ja perheen kanssakin on voinut viettää aikaa.

Saaristomeren Ammattikalastajat ja Paraisten kalakoulu (siis, joku ammattiopisto Livia. Kuka näitä Itelloja, Destioita ja Livioita oikein keksii?) järjestivät Viking Amorellalla viime viikolla kalastajille suunnatun tiedotus/koulutus risteilyn jo ties kuinka monetta kertaa ja sinnekin päästiin osallistumaan. Laivalle oli saapunut kymmenittäin kalastajia, jotka saivat vaihtaa kuulumisia keskenään ja mielipiteitä paikalla olleiden muutamien virkamiesten ja tutkijoiden kanssa.

Paatilla riittäisi tietysti aina tekemistä. Jussin kanssa on sielläkin vietetty aikaa huoltohommissa.

Yleensä Huovaria pidetään jonkinlaisessa järjestyksessä, mutta huoltojen aikaan se kyllä muuttuu äkkiä kaoottisen näköiseksi.

Johtoa ja piuhaa ja elektroniikan komponentteja. Mitähän tuostakin seuraa?

Jussin nappaamassa kuvassa iloinen remonttireiska rakentaa konehuoneessa hyllyä työkaluja varten.

Merelle ja kalaan tekee mieli

Ei auta vanhoja muistella. Nyt on tilattu polttoainetta tankin täydeltä ja jos säiden haltija suo niin lauantaina lähdetään koittamaan löydettäisiinkö mekin jostain muutama silakka.