Kevättä rinnassa ja savuhaileja uunissa.

Vietettiin vaihteeksi (Itse asiassa näyttää tulleen tavaksi.) pitkä viikonloppu maissa. Rokkiallia vähän huollettiin, minkä takia ei päästy kalaan. Huoltotöitä tai pientä laittoa näissä paateissa riittää juuri niin paljon kuin jaksaa tehdä. Kaikkia huoltotöitä ei pysty siirtämään kesään, seuraavaan vuoteen tai hamaan tulevaisuuteen. Ne on vain tehtävä pois päiväjärjestyksestä. Huovarillakin on pitkä huoltolista mikä päivittyy kaiken aikaa. Pakolliset menee aina listan kärkeen ja siellä listan loppupäässä on odottamassa monenlaista pientä, ei niin välttämätöntä, toimenpidettä.

Viikonloppuharrastus

Kippari hankki pari vuotta sitten nestekaasulla toimivan savustusuunin. Jostain kumman syystä sitä ei oikein ole ehditty edes kokeilemaan kunnolla. Muutaman kerran sillä on savustettu Oulun Rikun tekemiä lohifileitä. Täytyy tunnustaa, että Hätälän savustusmestarit osaavat homman paljon paremmin.

Viikonloppuna tuli kokeiltua silakan savustamista, eli virolahtelaisittain savuhailin valmistamista. Tätä taitolajia kokeilleet tietävät sen aika haastavaksi harrastuksesksi.

Salon uuden suursavustamon tehouuni. Kalansavustajat vaviskaa. Uuniin menee viitisenkymmentä hailia.

Mikä upea näky odottikaan uunin luukun aukaisijaa.  Tuoksuvat savuhailit odottavaat syöjäänsä.

Perinteinen suolaus. Karkeaa merisuolaa ripotellaan savustettujen hailien joukkoon.

Ensikokeilun jälkeen voimme todeta, että hailit eivät pudonneet uunin pohjalle, eivätkä muutamaa lukuunottamatta haljenneet. Kypsyys ja väri olivat kohdallaan. Mutta, mutta maku, se tärkein jäi vielä puuttumaan. Maistuivat suunnilleen keitetyiltä silakoilta. Kyllä Pakinaisten Helgen savustamissa oli sentään mukana maku. Täytyy jatkaa opettelua. Harjoitus tekee mestarin, tai sitten täytyy nöyrtyä ja hommata savuhailit oikeilta osaavilta tekijöiltä.

Hyytävä majoitus.

Tultiin Jussin kanssa jo eilen illalla rantaan. Sähköt olivat katkeneet hyvän aikaa sitten ja paatti kylmillään. Aika rapasakka nukkumaan meno. Skanssin lämpötila oli viitisen astetta. Onneksi saatiin lämpö päälle ja hyvinhän sitä viileässä nukkutti. Aamulla viiden jälkeen herättiin jo ihan lämpimässä paatissa.

Aamulla etsitiin kaloja.  Kuvassa näyttää siltä, että Osmeruksen miehistö oli jo löytänyt kalapaikan. Laskevat troolia Taipaluksen pohjoispuolella. Jätettiin apaja heille ja jatketiin etsimistä muualta.

Varmana kevään merkkinä voidaan pitää sitä, että Laupusten niemen rannoille on ilmestynyt merkkejä silakkarysistä. Ja valoa riittä pitkälle iltaan. Se tuntuu hyvältä pitkän pimeän talven jälkeen.

Virolahdella savusilakkaa sanotaan savuhailiksi. Tämä tiedoksi. Haililla ei ole mitään tekemistä kilohailin eli vassbuukin kanssa.