Nyt ollaan valmita jättämään Simrishamn

Huh, huh, kyllä meni pitkäksi tämäkin viikko. Nyt on kone, akselit ja hydrauliikkapumput linjassa. Lämpö on paatissa päällä ja kaikki laitteet koekäytetty. Tämmöistä, ei enää niin nuorta, kun laittaa niin kummasti aina jotain lisätyötä tuppaa löytymään.

Sitten kun kaikki lisätyötkin oli saatu tehdyksi, päätti kippari vielä vähän parannella paattia. Ja eikun seppähitsari Ragnar töihin.

Ragnar hitsaa troolirumpuun hieman korotusta,

Korotuksen ansiosta rummulle mahtuu vaikkapa vähän suurempi trooli, mikäli tarvetta ilmenee.

Troolari VINGARÖ SIN 18 projektikalastaa
Suunnilleen Huovarin kokoinen pikkutroolari majailee viereisessä kaijassa. Heillä on meneillään mertakalastuskokeilu. Jostain syystä turskia on ollut tänä vuonna vaikea saada trooliin ja paikalliset kalastajat kokeilevat uusia kalastusmuotoja.

VINGARÖ SIN 18

Vingarön miehistöllä on mereen laskettuna kuvan mukaisia mertoja kymmenittäin.

Vingarön täkkäri valmistelee uusia mertoja laskukuntoon. Yhtenä talvena hän oli Huovarinkin päällä muutaman viikon.

Mertakokeilu ei ainkaan vielä näytä kovin lupaavalta, mutta kyllä he jonkinverran kalaa ovat saaneet.

Lisää ankerista
Nykyihmiset ovat usein unohtaneet sen, että luonnossa ja luontaiselinkeinoissa kuten kalastuksessa eletään erilaisten sesonkien mukaan. Ja, kuten aikaisemmissa päivityksissä olen kertonut, niin nyt on ankeriaan aika. Ja mehän on sitä Anatolin kanssa syöty.

Pari päivää sitten meillä oli tuollainen leveän pöydän mittainen savuankerias eväänä.

Tänään illalliseksi taas ankerias Ulfin tuoretta saalista paistettuna. Kotivesille kun päästään, niin toivottavasti sieltä saadaan äkkiä silakoita pöytään. Näin ruokavalioon saadaan vaihtelua, sesonkien mukaan.

Tänään tuulee kovaa ja niin tekee vielä huomennakin. Sunnuntaina olisi tarkoitus startata. Suoraan kotiin ei vielä päästä lähtemään, vaan piipahdamme pikaisesti Bornholmin Tejnin satamassa. Sinne on vain reilun kolmen tunnin matka.

Anatolin ankeriaspannu

Nyljetään yksi ankerias ja paloitellaan se

Suolaa, pippuria ja kurkumaa

Lisukkeeksi lohkoperunoita, sipulia ja parsakaalia uunipellillä

Paistetaan ankerias pinnalta rapeaksi ja astellaan pellille lisukkeiden kera

Simrishamn ei päästä otteestaan

Kyllä tekis mieli jo päästä liikkeelle, vaan vielä taitaa mennä jokunen päivä. Paatti on seissyt vedessä muutaman päivän, konekin on ollut käynnissä hyvän aikaa. Pienen tärinän pitäisi auttaa runkoa asettumaan paikoilleen ja huomenna kone linjataan eli riktataaan akselin kanssa oikeaan asentoon.

Anatolikin on saapunut paatille ja keskittyi alkuunsa siivoushommiin. Sitten on puuhailtu kaikenlaista pientä ja tarpeellista.

Vaijerivinssin paapuurin puoleiselle rummulle on asennettu "pikajarru". Paritroolauksessa paapuurin vaijerin päässä on kettinkipaino ja sen avulla säädellään troolin syvyyttä. Nyt säätelyn voi hoitaa hytistä kuvan keskellä olevalla kahvalla eikä enää tarvitse hyppiä täkille jarruja käyttämään. Anatoli kiittää...

Vaijerivinssin jarruhihnat on uusittu. Pikajarrun pää näkyy jarruhihnan vasemmalla puolella.

Eilen rakenneltiin Anatolin kanssa keulapakan alle tuulensuoja laipiota. Saadaan sen taakse vähän paremmin suojassa olevia varastotiloja.

Ei pääse tuuli ja vesi enää suoraan tuiskuamaan pakan alle. Maalia vielä pintaan niin hyvä tulee.

Yksi hyllykin saatiin jo tehdyksi.

Eilen illalla kippari ryhtyi graafikoksi. Paatin nimi oli maalattu ahterista yli ja kyllähän siellä nimi ja kotipaikka täytyy näkyä.

Nimisabluuna on piirretty vanhan merikortin kääntöpuolelle.

Siinä valmis sabluuna lattialla ihailtavana

Sabluuna paikoillaan ja maalia on töpytetty pienellä superlonpalasella. (Leikkasin palasen patjasta kun en muualta löytänyt.)

Valmista tuli. Mikähän lienee fontti. Olisko Huovarfontti?

Ankeriasta päivälliseksi

Ankerias Ulf on paikallinen ankeriaan pyytäjä. Nyt on ankeriaan pyyntisesonki menneillään ja saalistakin tulee. Niitä pyydetään suurilla rysillä ja pyyntimuodolla on vuosisataiset perinteet täällä Skånen itärannikolla, jota myös "Ålakusteniksi" nimitetään.  Ankeriaat uivat rysiin vain silloin kun kuu on pienimmillään. Rysät laksetaan mereen elokuussa ja niitä pidetään vedessä syksyn ajan marraskuun lopulle, aina siihen saakka milloin viimeinen "Ålamörket"  http://visitahus.com/allt-om-al/ sattuu kalenteriin. 

Saimme Ulfilta hienon ankeriaan ja sitä on tänään illalliseksi. Skånelaiseen joulupöytään ankerias kuuluu ehdottomasti. Paikallisen Svea hotellin seisovassa joulupöydässä on perinteisesti yli kolmeakymmentä erilaista kalaruokaa ja ankeriasta ainakin viitenä ruokalajina. Savustettuna se on mitä hienonta.

Pikkupoikana Virolahdella ankeriaita pyydettiin pitkällä siimalla. Niitä savustettiin ja paistettiin. Muistan kuinka isoäitini paistoi nyljettyjä ankeriaita isolla pannulla. Kun tuore ankerias alkaa kuumenenmaan sen lihasjännitykset saavat aikaan sen, että se kiemurtelee panulla aivan kuin olisi elävä. Mummini laittoi aina ankeriaspannulle kannen ja kannen päälle tiiliskiven. Saa nähdä miten Anatolin käy, tuleeko ankerias ulos pannusta?

Huovari on vihdoin päässyt vesille

Kärsivällisyys palkitaan, kai... Muutakaan ei ole voinut tehdä, kuin olla kärsivällinen. Reilut pari viikkoa meni melkein lomaillessa. Tulin maanatai aamuna takaisin Simrishamniin. Troolari Scanö oli saatu Huovarin edestä veteen perjantai iltana.

Noin komeana paatti odotteli veteenlaskua

Potkuri kiiltelee ja uudet sinkit loistavat. Sinkkianodit suojaavat paatin metalliosia sähköiseltä syöpymiseltä. Sinkki syöpyy ja muut metallit säilyvät.

Huovari oli maalla oikeastaan luvattoman kauan. Puupaatithan ravistuvat ja senpä vuoksi meidänkin paatti laskettiin veteen kahdessa vaiheessa. Sen sisään oli laskettu reilusti vettä jo aikaisemmin. Maanatain ja tiistain aikana se sai turvota rauhassa tukevasti telakan kelkalla.

Vähän on vielä kannatuksella ja siitä sitä laskettiin pikkuhiljaa alemmas.

Ja tänään, keskiviikkona, Huovari on jälleen omassa elementissään.

Vielä on pientä laittoa jäljellä. Kone pitää linjata uudelleen, jotta se sopii hyvin yhteen uuden perälaakerin ja korjatun akselin liukupinnan kanssa. Ennen linjausta paatin pitää kellua ja turvota vielä vähän lisää.

Eiköhän tästä vielä päästä oikeisiin töihinkin. Toivon..

Vähän turskan kalastuksesta

Itäisen turskakannan kalastus avattiin kesärauhoituksen jälkeen. Nyt vähän näyttää siltä, että tämän syksyn turskanpyynti jää meiltä väliin. Tämänkertainen blogipäivitys kertoo kuitenkin hieman tästä pyyntimuodosta.

Turska Itämeressä
Turska on yksi maailman tärkeimmistä talouskaloista. Sitä ja sen sukulaisia, seitiä, valkoturskaa, koljaa ym, ym kalastetaan valtavia määriä eri puolilla maailmaa. Turska on suolaisen veden valtamerikala. Itämeressä se elää elinmahdollisuuksiensa äärirajoilla. Turska kutee väliveteen ja hedelmöitynyt mäti jää ajelehtimaan virtojen mukana. Jos mäti painuu pohjaan se tuhoutuu. Veden on oltava riittävän suolapitoista jotta mäti kelluisi ja tässä onkin yksi syy miksi turskan kannnat vaihtelevat hyvin voimakkaasti Itämeressä.

Itämeri on maailman suurin murtovesiallas. Makeaa jokivettä virtaa mereen lukemattomista joista ja puroista. Suolaista "oikeaa" merivettä tulvii tänne Tanskan salmien kautta ns. suolapulsseina silloin tällöin voimakkaiden länsimyrskyjen ajamana.  Suuri suolapulssi on kuitenkin poikkeusilmiö, joka vaatii tapahtuakseen tietynlaisia sääolosuhteita. Niinpä näitä pulsseja esiintyy epäsäännöllisesti, keskimäärin muutaman kerran kymmenessä vuodessa. Viimeksi erityisen suuria pulsseja on tullut vuosina 1951, 1975 ja 1993. Viimeinen huomattava pulssi tuli vuonna 2003. Suurten suolapulssien jälkeen turskakanta voimistuu nopeasti. Varsinainen turskaeldorado koettiin Itämerellä 1980 luvulla jolloin edellisen vuosikymmenen lopulla hyvin lisääntyneet turskan vuosiluokat tulivat pyynnin kohteeksi.Viimeisen kymmenen vuoden aikana suuria suolapulsseja ei ole tullut laisinkaan ja turskan kannat ovat pienentyneet aivan viime vuosiin saakka.

Itämeressä katsotaan olevan kaksi erillistä turskakantaa, itäinen ja läntinen. Näiden esiintymisalueiden rajalle on veteen piirretty viiva Etelä-Ruotsin Sandhammerin niemestä Tanskaan kuuluvan Bornholmin saaren Hammerodd niemen kärkeen ja Bornholmin eteläkärjestä Puolan rannikolle.

Turskakantojen raja kulkee alueiden 24 ja 25 välissä

Tämän rajan avulla kalastusta säädellään ja kummallakin kalakannalla on omat kiintiönsä. Suomen osuus läntisestä turskakiintiöstä on 172 tonnia ja itäisestä 1251 tonnia. Suomalaisia turskapaatteja lienee kalastusaikaan vesillä kymmenkunta ja aika paljon kiintiöistä on vielä näin alkusyksystä pyytämättä. Ammattikalastuksen kiintiöitä voi katsoa Suomen Ammattikalastajaliiton sivuilta kohdasta kiintiöt: http://www.sakl.fi

Troolari Huovarin turskan kalastus

Huovari pitää talvisin "kotisatamanaan" Simrishamnia. Se on sopivasti lähellä kiintiöalueiden rajaa jolloin on kohtalaisen helppoa hyödyntää molempia kiintiöitä. Kahtena edellisenä sesonkina turskaa saatiin kohtalaisesti. Viime vuoden syksy ja tämän vuoden alkutalvi olivat säiden ja saaliiden puolesta vaikeita ja turskankalastuksen kannattavuus vähän niin ja näin. On niitä turskia kuitenkin jonkinverran saatu.

Troolin perä on vedetty paatin sivulle

Turskasaalista nostetaan paattiin

Hessu "ajaa" perkauskonetta

Joskus saaliiseen voi olla tyytyväinen niinkuin Sonne tässä. Kuva otettiin kun suuria kaloja (eivät mene perkauskoneesta läpi) oli liki kolme tonnia ja koneella perattaviakin saman verran.

Syyskuun alussa päättyi itäisen turskakannan kesärauhoitus ja kalastus siis avattiin. Huovarin kippari käveleskeli pitkin rantoja ja kuulosteli alkupäivien tunnelmia. Saaliit olivat ainakin Simrishamnin lähivesillä pyytävillä huonoja. Kesällä auki olleen läntisen kannankin saaliit olivat olleet kehnon puoleisia. Turskanpyytäjien mieliala oli matalalla ja lopettamisiakin on jo tapahtunut. Kukaan ei oikein osaa sanoa miksi saalista tulee huonosti. Tutkijoiden mukaan kalakannat ovat kasvaneet tiukan säätelyn ansiosta hyvin, mutta kiinni kaloja ei saada. 

Talvipäivä Huovarilla

Pari vuotta sitten kippari kuvasi ensimmäistä kertaa elämässään videokameralla tarkoituksenaan tallentaa turskan kalastustamme. Jungmannin kanssa sitä editoitiin ja jonkinlainen kuvatus saatiin aikaiseksi.

Troolarit lähtevät ennen auringon nousua merelle ja trooli lasketaan auringon noustessa niin että veto voi alkaa juuri kun tulee valoisaa. Turska laskeutuu pohjaan päiväksi. Troolia vedetään muutama tunti jonka jälkeen se nostetaan ja tyhjennetään. Yleensä troolaus aloitetaan uudelleen samantien. Toisen vedon aikana aikaisemmin saaliiksi saadut kalat perataan lajitellaan laatikoihin ja jäitetään kalaruumaan.
Kalastuksen päätyttyä ajetaan illansuussa maihin ja kalat lossataan satamassa. Jossakin välissä koitetaan vähän syödäkin.

Turskanpyynnin aikaan meitä on paatilla usein kolmekin kalastajaa. Kipparin mentori turskan kalastuksen saralla on ollut simrishamnilainen Sonne Andersson. Videota kuvattaessa hän oli paatin ohjaksissa ja vaki-kippari piteli videokameraa.

Videon kuva ei tosiaankaan ole mitään hyvää, mutta asiasta kiinnostuneelle siinä saattaa olla jotain nähtävää.

Vielä vähän telakoinnista

Eilen iltapäivällä hyppäsin Simrishamnin asemalla junaan. Junan vaihto Hylliessä, Malmön esikaupungissa ja noin puolentoista tunnin junamatkailun jälkeen ollaan Kastrupissa, Kööpenhaminan lentokentällä. Sieltä lento Helsinkiin (Norwegianilla tällä kertaa) ja bussilla lopulta kotikylään.

Sitä ennen vielä pientä säätöä telakalla: tavarat kämpiltä paatille ym.

Potkuriakselin laakerikin tuli kuntoon. Se porattiin tai "sorvattiin" taas oikeaan muotoon eli pyöreäksi. Akseli on lähetetty Tanskaan Hundestetiin, missä se on valmistettukin. Siellä akseliin lisätään pronssista liukupintaa sen verran, että se sopii nyt suurennettuun laakeriin.

Perälaakeriin on keskitetty pitkä akseli jonka ympäri "pora" pyörii ja jyrsii laakerin oikeaan malliin ja muotoon. Reilu päivä tuossakin meni.

Pohjan maalaus jätettiin myöhäisemmäksi. Pohjan alle laitetaan puutarhasadettimet joilla sitä pidetään kosteana. Pohjan ei tarvitsisi enää kuivua. Paatttihan ravistuu turhaa nyt kun kuituhommat on tehty. Sen jälkeen kun potkuriakseli on saatu paikoilleen lasketaan paatin sisään vielä vettäkin ravistumisen estämiseksi. Täytyy vaan toivoa, että troolari Scanön remontti ei venyisi oikein pitkäksi.

Maalarit vetää ahteriin uutta väriä. On se ainakin vähän aikaa kauniimpi.

Kotia kohti

Nyt tuli paussi telakkatyöhön. Lähden käymään kotona. Telakalle jää vielä vähän hommia mm potkuriakselin ja laakerin laittoa ja sen sellaista. Veteen ei paattia vielä saada. Samassa slipissä oleva troolari Scanökin on pahasti tiellä. Palaan sitten kun vesillelaskun aika koittaa.

Laitan tähän päivitykseen pari keväällä kuvaamani videonpätkää. Ensimmäisessä näytän miten paikallinen paritrooliporukka lähtee kalaan. Kaasukahvassa on ahtaasta satamasta ulos ajettaessa vain kaksi asentoa täysillä eteen ja täysillä taakse.



Saaristomerellä keväällä ja alkukesällä tehdyissä blogipäivityksissä meri näyttää idylliseltä, ja onkin sitä. Alla olevassa videopätkässä näette toisenlaisen meren. Tuulta on 17-18 m/s ja pakkasta muutama aste. Kalapaatit makaavat satamassa. Tällaisia tuulipäiviä voi olla Hanönlahdella liki viikonkin yhtäkyytiä. Se ei ole herkkua paatin miehistölle. Skånen rannikolla ei ole saaristoa suojana ja huonommalla merijalalla varustettu tulisi taatusti merisairaaksi satamassakin, sen verran se keikuttaa.