Sumua, sivusaalista ja äijäruokaa

Bärbelin Olavi on saanut hankituksi vuokralle muutaman lohkon uusia vesiä. No niitähän piti kokeilla heti, etenkin kun ne olivat aiemmin vuokrattujen alueiden yhteydessä. Saaristomerellähän kalastetaan yksityisillä vesillä ja asiaan kuuluu, että vedenomistajalle kuuluu osa saaliin arvosta. Maakaloiksi niitä vedenomistajan kymmenyksiä sanotaan.

Silakat makasivat pitkin pohjaa ja sinnehän se troolikin piti saada. Uudella apajalla voi sitten löytyä vaikka yllätyksiä, huonoja useimmiten.

Silloin kun silakat menevät kunnolla pohjaan, niitä voi olla siellä vain muutaman kymmenen sentin vahvuinen kerros, mutta siitä huolimatta saalista voi tulla runsaastikin. Pohjan on oltava mielellään pehmeätä ja tasaista, muuten menee trooli rikki. Kaikuluotaimen vasemman puoleinen osa näyttää pohjan läheisen osan zoomattuna viiden metrin matkalta. Oikeanpuoleinen osa näyttää koko vesialan pinnasta pohjaan. Veden syvyys on 30,8 m.

Aamupäivä oli valoisa, mutta näkyvyyttä oli huonoimmillaan vain alle 100 metriä. Sumuahan se, mutta sumulla on tyyntä ja sehän on tietysti aina mukavaa.

Yleensä tuosta styyrhytin paapuurin venttiilistä (maakarapujen kielellä ohjaamon vasemman puoleisesta ikkunasta) näkyy tietenkin Bärbel. Tänään ei näkynyt muuta kuin maitomaista valkeutta.

Kuka puhuu huonosta näkyvyydestä: eikös aurinkoon ole monta miljoonaa mailia ja siellähän se loistaa sumun keskellä.

Vedenalainen maailma näyttää aina samalta. Vasemmanpuoleinen näyttö kuuluu sonarille, eräänlaiselle vedenalaiselle tutkalle. Vahva punainen oikeassa reunassa on muutaman kymmenen metrin päässä oleva saari.

Tutka näyttää vedenyläpuolista maailmaa silloinkin kun sitä ei silmällä erota, vaikkapa sumun tai pimeyden takia. Rantaan on matkaa reilut 50 metriä. Vettä paatin alla kuitenkin viitisenkymmentä metriä. Komeita ja syviä ovat Saaristomeren rannat.

Suununtai aamuun kuuluu englantilainen aamianen, pekonia ja munia. Tänään jatkettiin Äijaruokavaliolla ja lounaaksi syötiin pyttipannua.

Äijäruokaa ala Jussi. On sentään tuoretta paprikaakin lautasella.

Bärbel on vetänyt troolin ylös. Pinnalla kelluva troolin perä on yhtä pitkä kuin paatti. Sehän tietää hyvää: Saalis on kelpo ja säilyi pyydydyskin ehjänä, vaikka uusia vesiä kokeiltiinkin.

Uusi apaja ja heti saatiin uusiokäyttöön mereen unohtuneita painoja ja naruja, taitaa olla onkimiehen ankkuri.

Komea rysäankkurikin tuli troolin mukana ylös. Silakan kalastuksen lisäksi harjoitamme siis arvokasta merenpohjan siivoustyötä.