Troolikalastusta

Eräs blogimme seuraaja on ollut kiinnostunut siitä miten troolin meressäkulkua seurataan ja säädellään. Yritetään nyt vähän avata käyttämäämme yksinkertaista tekniikkaa.

Troolisondi

Näytämme päivällä näpättyjä kuvia troolisondin näytöstä.  Me kutsumme sondiksi troolin yläpaulaan kiinnitettävää kaikuluotainanturia. Siitä johdetaan signaali pitkällä sondikaapeliksi kutsutulla vahvalla sähköjohdolla paatin hytissä olevaan kaikuluotaimeen. Sondikaapeli kelautuu automaattisesti ulos troolia laskettaessa ja vaijereita sisään kelattaessa se vastaavasti kelautuu erityisellä sondivinssillä sisäänpäin.

Meidän sondivinssillä on kaapelia 500 metriä. Kaikuluotaimen toimintaperiaate selviää vaikkapa alla olevasta linkistä.
kaikuluotain wikipediassa

Eilen todettiin pakkasen olevan purevaa ja troolinlaskun sellaisessa säässä kylmän hikistä työtä. Tänään sää oli lauhtunut, mutta kyllä se pyydyksen nimellä kulkeva lankakerä vieläkin oli yön aikana jäätynyt. Videopätkässä muutama tuokio troolin laskusta. Siinä lopussa heitetään yläpaulaan kiinnitetty sondin silmä, eli kaikuluotainanturi, yläpaulan kanssa mereen.

Olemme muutamana viime kalastuskertana olleet hieman poikkeuksellisesti troolin laskun aikana kiinnittyneinä Rokkialliin. Huovarin kippari on ollut silloin hetken melkein toimettomana ja siksi näitä videoita tulee oikein kahtena perättäisenä päivänä. (Oikein on musiikkiakin mukana. Kännykän mikrofoni sieppasi aika kovia tuulen kohinoita ja ne on yritetty muzakilla peittä. Anteeksi pyytelen näin.)

Ja seuraavaksi muutama sondinäytön kuva selityksineen. Näyttökuvan yläreuna on aina yläpaulan tasolta. Sillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä veden pinnan kanssa.  Kuvassa näkyy myös tarvittaessa meren pohja, troolin alapaula ja toivottavasti myös kaloja.

Troolin veto on juuri aloitettu. Troolia mereen laskettaessa sen alapaula roikkuu pitkin pohjaa. Vetovaijereiden kiristyessä ja paattien ollessa oikealla etäisyydellä toisistaan alapaula nousee pohjasta näkyviin. Tässä vaiheessa sondikuvasta selviää myös onko trooli selvänä vai sekaisin. Paulan kuva on tuo kapehako mutkitteleva punakeltainen juova.

Tänään silakat olivat tiukasti kiinni meren pohjassa. Kuvassa näkyy miten alapaula pudotetaan pohjaaan ja kuinka se alkaa "pöllyttämään" silakoita esiin ja trooliin. Me pystymme säätämään tänään käytössä olleen troolin korkeutta noin kymmenen metriä. Matalimmilaan se on noin 18 metriä ja korkeimmillaan noin 29 metriä.

Trooli kulkee pitkin pohjaa ja silakat näkyvät valkoisen pohjan yläpuolella punakeltaisena pilvenä.

Paatin pohjassa olevien luotainanturien kuvaa. Ylhäällä näkyy ns aaltovälkettä ja merenpohja on alhaalla. Silakoita tuskin erottaa. Niin tiukasti ne ovat menneet pohjaan pitkälleen. Mitähän ne siellä oikein tekee?

Tässä kuvassa alapaula on vedetty pohjasta irti. Kalantulo loppui samantien.

Ja tässä syy miksi se paula vedettiin irti pohjasta. Trooli hyppyytetään kallion yli. Jos se osuisi tuossa pohjaan, se menisi rikki. Kuvasta näkee myös miten troolin korkeus on pienentynyt noin 18 metriin. Yläpaulan alla näkyy aaltovälkettä, mikä tarkoitta paulan kulkevan pitkin pintaa. Me sanotaan, että trooli meni hyppyrin ylitse. Silloin kun kalat uivat välivedessä ei troolin alapaulaa lasketa kiinni pohjaan. Troolin korkeutta ja syvyyttä säätelemällä koetetaan saada se uimaan välivesiparvien kanssa samalla syvyydellä.

Äskeisen Hyppyrin jälkeen vesi on syventynyt nopeasti ja alapaula on taas pudotettu pohjaan. Kalapöllytys alkaa heti.

Parivetotroolaus

Kalastamme Rockallin kanssa siis parivedolla. Molemmista paateista menee troolin ylä ja alakulmiin kaksi pitkää vetovaijeria. Alapaulaan menevän vaijerin päässä on 250 kilon kettinkinippu painona.

Kuvassa näkyy meidän käyttämän paritroolaustavan periaate. Sondikaapeli johdetaan jommasta kummasta aluksesta yläpaulan keskelle anturiin. Nykyaikaiset laitteet pelaavat kyllä ilman johtoja ja kaapeleita, mutta eihän meillä sellaisia.

Troolin kulkusyvyyttä säädellään vetovaijereiden pituudella. Esimerkiksi tänään kalastimme matalassa 20-40 metrin vedessä ja vaijereita oli kelattu ulos vain 150 metriä. Mitä syvemmälle trooli pitää saada menemään sitä pidemmät vaijerit on käytössä. Huovarin vaijereiden kokonaispituus on tällä hetkellä 400 metriä. Troolin korkeutta ja syvyyden hienosäätöä tehdään painolla varustetun alavaijerin eli "punttivaijerin" pituutta säätelemällä. Säädöt ovat pieniä käytössä olevan vaijerin pituuteen verrattuna.

Aloitamme kalastuksen yleensä "tasamerkillä". Silloin vetovaijerit ovat yhtä pitkät ja trooli aukeaa 25 metriä korkeana, eli yläpaulan ja alapaulan etäisyys on 25m. Yläpaula on tasamerkillä vedettäessä muutaman metrin pinnan alapuolella. Troolinvalmistajan laskelmien mukaan voimme laskea "punttivaijeria" 6 metriä ulospäin jolloin se on tietysti 6 metriä ylävaijeria pidempi. Silloin trooli aukeaa noin 29 metrin korkeudella ja sukeltaa samalla syvemmälle. 150 metrin pituisilla vetovaijereilla alapaula saadaan tarvittaessa kulkemaan pitkin pohjaa noin 40 metrin syvyydessä.

Voimme vetää sitä punttivaijeria tasamerkistä myös 6 metriä sisäänpäin, eli lyhentää sitä.  Trooli aukeaa nyt vain 18 metrin korkeudelta ja yläpaula kulkee pitkin pintaa. Tiukan paikan tulle sitä voi kyllä säätää enemmänkin, mutta silloin pyydys menettää muotonsa eikä kalasta. Parempi niin, jos pyydyksen saa pelastettua karikon yli. Vetotehoa säätelemällä voidaan myös säädellä troolin kulkusyvyyttä. Hanaa antamalla trooli nousee ylöspäin aika nopeasti ja päinvastoin, jos se halutaan äkkiä syvemmälle, voidaan kaasua hetkellisesti höllätä.

Loppukommenttina voin kertoa, että jokapäiväisen työmenetelmän kuvaaminen on aika vaikeaa. Toivottavasti asiasta kiinnostuneet saavat tästä jotain irti.

Ja vihonviimeiseksi. Lämmmityksen kiertovesipumppu sökähti. Onneksi ollaan rannassa ja saadaan lämpöä sähköpuhaltimilla. Huominen lumimyräkkäpäivä käytetäänkin lämmityksen korjaamiseen.