Pimeää puuhaa

Keväällä aloittaessani tämän blogiurheilun olivat Saaristomeren päivät aurinkoisia ja yöt valoisia. Nyt, marraskuun alkupuolella, aurinko nousee aamukahdeksalta ja laskee iltapäivällä puoli viiden maissa. Jouluun mennessä valoisa aika lyhenee vielä reilusti yli kaksi tuntia. Huovarilla työpäivä alkaa aamuisin pimeässä. Kahden pimeän välissä on hieman harmaata valoa. Lisämaustetta saadaan sateesta ja tuulesta.

Kalaan menossa sunnuntaiaamuna. Viking Amorella näkyy seilaavan kohti Turkua. Jokohan Amorellan hyteissä podetaan pikkujoulukrapuloita?

Harmaita ovat marraskuun keskipäivät.

Kello on kuusi illalla ja troolia tyhjennetään. Aurinko on mennyt mailleen jo ajat sitten.

Saalista lossataan maihin kalapumpulla. Vettä vihmoo ja tuulta on toistakymmentä sekuntimetriä. Lämpötila on sentään vielä plussan puolella. Itse asiassa toivomme pakkasia jolloin vesi jäähtyisi ja toivon mukaan saaliit paranisivat.

Ihmeellinen some

Olisko ollut toissa talvena Ruotsissa ollessani, kun aloin ihmettelemään toimittajien kirjoitusvirheitä nettilehdissä. Somessa tapahtui sitä tai tätä. Edes Isänmaan nimeä ei osattu kirjoittaa oikein. Suomi se on eikä some. No... on se myöhemmin selvinnyt mitä ja missä some on.

Huovarin somessakin tapahtuu. Tiistaina merelle lähdettäessä saatiin yksi somelainen mukaan. Nuori innokas mies halusi tutustua tarkemin kalastukseemme ja oli ottanut yhteyttä fb:n kautta.

Anatoli näyttää somelaiselle Jussille kalamiehen valaa. Siinähän kokonainen kala nielaistaan raakana ja kerralla. Useimmiten silakka, mutta Saaremaalla näköjään siika.

Kalaa saatiin eilen taas muutama tonni. Paremmin kuitenkin kuin tiistaina. Siis jatketaan kalastusta ja uskotaan parempaan tulevaisuuteen.

Huovarin kansimiehistö ja somelainen turisti valmiina aamun toimiin. Taustalla Bärbel laskee troolia.

Syksyinenkin meri voi näyttää kauniilta auringon noustessa. Troolia vedetään Perkalan aukolla.

silakanpyyntisesongin avaus

Ensimmäisen syysmyrskyn jälkeen lähdettiin eilen puoliltapäivinetsimääån silakoita. Lopulta trooli laskettiin Innamon pohjoispuolella.

Illalla kalat olivat aivan levällään. Saalista saatiin viiden tunnin vedon jälkeen vajaat kolme tonnia. Ei naurata yhtään.

Tässä Bärbel laskee troolia. Uusi yritys vähän toisilla vesillä menossa.

Tälläiseltä pikkutroolari näyttää

Näin silakanpyyntikauden alussa on paikallaan esitellä hieman tarkemmin tätä meidän pikkuista troolaria. Luulisin että, se onnistuu parhaiten kuvien kautta. Kertoohan kuva enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvia hiirellä klikkaamalla niitä saa suurennettua.

Huovarin pyyntivarustusta
 

Paatti odottaa kalaan pääsyä Naantalin Merimaskun Särkänsalmen kalasatamassa. Pituutta sillä on 17,1 m, leveyttä 5,6 m, syväyttä n 2,9m ja keulamaston korkeus on  9,5m. Paatin keulaosassa olevaa suojakantta sanotaan keulapakaksi. Ahterimastossa näkyy kaksi lautasta. Ylempi on satelliittikompassin antenni ja alempi, pienempi, on tv-radio antenni. Muut antennit mastoissa ovat erilaisia radiopuhelin- ym antenneja.

Ahterissa on troolirumpu. Trooli lasketaan mereen rummulta ja kelataan sille takaisin kalastuksen päätyttyä. Ahterin laidoilla roikkuvia sinisä rautalevyjä kutsutaan leijoiksi tai troolioviksi. Kuvassa rummulla on turskatrooli. Siinä troolipallot on laitettu kiinteästi troolin yläpaulaan. Alapaulassa on massiivisia bobbins palloja ja suuria kumipyörylöitä joiden avulla trooli kulkee huonommillakin pohjilla eikä tartu kiviin aivan helposti.

Leijat maissa. Painoa yhdellä leijalla on liki 600 kiloa.

Silakkatroolin yläpaulaa kannattamaan kiinnitetään kuvan mukaisia pallonippuja.

Vaijerivinssi on styyrhytin edessä täkillä. Troolivaijereita on kaksi ja ne ovat 450 m pitkiä.

Troolivaijerit johdetaan pyydykseen ja mereen taavettien päissä roikkuvien isojen plokien kautta. Nyt kun ollaan lähdössä paritroolaamaan roikkuu toisen vaijerin päässä kettinkinippu.

Styyrpuurin laidalla on ns tiukkausrumpu. Sen avulla saalis johdetaan troolin perään ennen tyhjentämistä.

Silakkatrooli on tiukattu ja valmis tyhjennettäväksi

Tällä vinssillä tonnin painoiset kalapussit nostetaan paattiin

Nostoköysi kulkee puomin päässä olevan suuren plokin kautta. Köysi ja nostopussi menevät suojakaaren sisäpuolella. Näin varmistetaan ettei painava pussi kallista paattia aallokossa.

Turskatroolia tyhjennetään. (kuva M.Remes)

Turskat on nostettu täkille kalaholliin odottamaan perkausta. (kuva M.Remes)

Turskankalastuksen aikana pakan alla on perkauskone, tuo keltainen vekotin.

Perkauskoneelta turskat putoavat alumiiniseen väliholliin mistä ne noukitaan, lajitellaan ja jäitetään laatikoihin.

Kalalaatikot ovat värikkäitä. Tuolla takana on myös jääholli missä on noin 2 kuutiota jäätä aina kalaan lähdettäessä.

Kaitsu pakkaa saalista ruumassa. (kuva M.Remes)

Vasemmalle eli paapuuriin sojottavalla pikkupuomila nostetaan pieniä taakkoja, vaikkapa laatikoitu saalis ruumasta maihin.

Turskassalista lossataan. (kuva M. Remes)

Silakanpyynnin aikana turskanperkauskone on maissa ja senkin viemä tila on kalahollina. Tilaa joskus tarvitaankin.

Ruumakin on tyhjennetty kaikista laatikoista ja muista vekottimista. Keskellä ruumaa on yksi lastin liikkumista estävä pitkittäislaipio.

Silakat lossataan paatista pumpulla. Kuvassa imuletku menee ruumaan. Kuvaa otettaessa ei oltu vielä ehditty viemään perkauskonetta maihin.

Silakanpyyntivarustukseen kuuluu myös sondi. Sondi on kaikuluotainanturi, joka laitetaan troolin suuaukon yläpaulaan kiinni. Sen avulla nähdään miten trooli ui pohjaan nähden ja meneekö sinne kalaa. Kuvassa, stanttubrykällä eli styyrhytin katolla, on sondivissi. Pitkä vahva sondikaapeli eli sähköjohto kelautuu vinssiltä troolin mukana mereen ja takaisin kun troolivaijereita ja troolia vedetään takaisin paattiin.

Sondin kuvaa: Pohjaan, joka näkyy paksuna valkoisena kuvan alaosassa, on matkaa yläpaulasta 23,6 metriä. Valkoinen viiva pohjan yläpuolella on alapaulan kaikua. Trooli on auki 18 metrin korkeudelta. Punaiset "pilvet" alapaulan yläpuolella ovat silakoita.

Ensimmäisen luokan matkustusmukavuutta

Huovarin messiä ahterista keulaanpäin katsottuna.

Pentrystä löytyy kaikki tarvittava, tai ainakin kaikki mitä on saatu mahtumaan.

Miehistön mukavuuksiin kuuluu myös TV. Messi keulasta ahteriinpäin kuvattuna. Lattiatilaa reilu neliö. Parikin suurta miestä saa jo aikaan hyvin tiiviin tunnelman. Paatissa on öljylämmitys. Poltin ja pannu on samanlainen kuin omakotitaloissa. Silloin kun kone on käynnissä pannu sammutetaan ja lämmitetään koneen hukkalämmöllä. Säästämme energiaa.

Messin seinällä on meidän huoneentaulu. Siinä kerrotaan mm että, jokaisen kalastamamme kalatonnin myötä poistamme Itämerestä 4 kg fosforia ja 27,5 kg typpeä. Teemme siis kalan alkutuotannon lisäksi arvokasta ympäristötyötä.

Messin alapuolella ensimmäisellä kannella on skanssi. Siellä on punkat kolmelle. Styyrpuurin punkka on kipparin. (Kotona sanovat sitä kipparin omaksi koloksi.) Viimeksi tullut saa aina kuvassa vasemmalla ylhäällä olevan poikittaisen punkan. Siellä ei koskaan  tiedä onko pää alas- vai ylöspäin kun paatti rullaa tuulessa. Korvaukseksi se on paatin levein punkka, peräti 80 senttiä.

Tässä on kipparin työhuone. Elektroniikasta olenkin joskus keväällä kirjoittanut päivityksen. Sitä voi lukea tästä linkistä http://huovari.blogspot.fi/2013/05/huovarin-elektroniikkaa.html

 

Moni on ihmetellyt Huovarin keskimmäisessä ikkunassa (laivakielellä venttiilissä) olevaa pyöreätä vekotinta.  Se on pyörivä lasi. Talvella otetussa kuvassa kaikki muut venttiilit on jäätyneet umpeen, mutta pyörivään lasiin jää tai vesi ei tartu sen ollessa käynnissä. Siitä siis tähystetään huonossa kelissä.

 Raakaa voimaa

Konehuoneesta löytyy kovaa meteliä ja 14 litrainen V8 Scania. Ja paljon muuta mm 5000 litraa polttoainetta silloin kun tankit on täynnä. Tehoa koneessa on riittävästi, niinkuin Rolls Roycekin ilmoittaa autojensa tehon.

Tältä näyttää koneen etupää. Siellä on kaikenlaisia pumppuja sekä latureita. Konehuoneessa on lämmintä ja siellä kuivatetaan märät työ- ja sadevaatteet.

Ja tältä paatti näyttää kuivalla maalla.

Miehistöä ei näissä kuvissa näy, mutta se puute kyllä taas korjaantuu kunhan päästään kalaan. Maanataina taas mennään kokeilemaan.

Tyhjän saa pyytämättäkin....

Sunnuntai: Aamulla seitsemän jälkeen lähdettiin silakoita etsimään. Mitä nähtiin?

Kippari näki laivoja: Tässä Hong Kongilainen Qi Lin Song

Jungmanni näki iPadista sarjoja

Kaloja ei nähnyt kumpikaan

Nyt on kello illalla puoli seitsemän, eli melkein 12 tuntia on ajettu. Öljy-yhtiö kiittää. Nelisen tuntia menee ainakin vielä Merimaskuun. Bärbel on meitä jonkinverran edellä. Toivottavasti he löytävät illan pimentyessä jotakin, ettei ihan hukkareissua tulisi.

troolisulkeiset ja lisää siikateemaa

Silakanpyyntikauteen valmistautuminen alkaa olla loppusuoralla

Troolisulkeiset aloitettiin aamutuimaan ja valmista tuli iltapäivän ollessa jo pitkällä. Ensimmäiseksi vedettiin Huovarin troolirummulta yksi turskatrooli pois ja tilalle kelattiin parivetosilakkatrooli. Seuraavaksi vedettiin Bärbelistä kaksi yksinvetotroolia ja troolileijat maihin. Tilalle Bärbel sai tietenkin silakanpyyntiin tarkoitetun parivetotroolin. Lopuksi viellä muutaman sadan kiloinen kettinkinippu kummallekin paatille ja valmista tuli. Muutama lanka tai oikeammin naru harvoista liinoista oli poikki alapaulan perukasta. Langanpätkille etsittiin oikea paikka ja ne solmittiin paikoilleen.

Aivo ja Olavi selvittelevät silakkatroolin pauloja. Troolin suuaukon kohdalla verkon silmät ovat tosi harvoja. Solmuväli on useita metrejä ja lopulta troolin perässä  solmuväli on 8 mm eli silmäkoko 16 mm. Harvojen liinojen lanka on paksua narua ja tiheissä liinoissa jo melko ohutta kalastajalankaa.

Silakkatrooli on melkoinen hässäkkä narua, lankaa, vaijeria, kombiliinaa, lyijypaulaa, solmuja ja sakkeleita. Tuollainen Huovarin ja Bärbelin kokoluokan, eli pieni, silakkatrooli taitaa sekin painaa liki tonnin.

Troolit on kaverusten ahtereissa siististi rummulla. Eiköhän jo muutaman päivän päästä lähdetä kalaan.

Kaaviokuvassa esitetään pelagista eli välivedessä tapahtuvaa paritroolausta. Suunnilleen tuollaiselta ne meidän pyydyksetkin näyttävät vedessä uidessaan. Bärbel vasemmalla ja Huovari oikealla, niin on hyvä.

Yleensä troolia vaihdettaessa tai korjattaessa sataa, tuulee, on pimeää tai hirmuinen pakkanen. Tänään nähtiin se säännön vahvistava poikkeus: Sään puolesta päivä oli mitä parhain, aurinkoinen ja kuulas syyspäivä.

 Siikateema jatkuu

Nyt täytyy olla tyytyväinen, että on ammattikalastajia kavereina. Eilen syötiin graavia siikaa ja tänään savusiikaa ja lisää graavia. Tänään siikaviikko oikein kruunattiin. Arvatkaas minkälaista puuroa alla olevassa kuvassa hämmennetään.

Oliskohan muutama kilo siianmätiä työn alla vai vispipuuroako peräti? Mitä luulette?

Silakat vielä kateissa, mutta siika on käynyt pyydyksiin

Pitkästä aikaa vietettiin viikonloppua kotona. Viime viikolla, saavuttuamme Merimaskuun, lähti Anatoli samantien kotiin Saarenmaalle omenoita ja perunoita ottamaan talteen ja kipparikin sai olla pitkän viikonlopun kotimaisemissa.

Jungmannilla on tämä viikko syyslomaa koulusta ja nuorimies jouti hyvin töihin. Paattia on varusteltu kahteen pekkaan silakanpyyntikuntoon. Troolaaminen saa kuitenkin vielä odottaa, sillä silakoita ei ole oikein näkynyt meidän vesillä. Parivetokaverimme troolari Bärbel on niitä käynyt luotailemassa. Silakkaruoat on toistaiseksi syömättä, vaikka mieli jo tekisi. Saariston kalastajien rysiin ja verkkoihin on kuitenkin uinut muuta kalaa, kuten esimerkiksi siikaa ja sitä on hopeakoukulla ongittu, ettei nyt ihan sentään kasvisruokaan tarvitse siirtyä.

Sahlstenin veljesten pyytämää siikaa savustettuna ja graavattuna. Niin komean kokoinen oli tuo savustettava siika, ettei se mahtunut kokonaisena vaatimattomaan savustimeeni.

Tänään kaksi tyylikästä leidiä salolaisesta paikallislehdestä kävi paatilla haastattelemassa kipparia ja jungmannia. Toimittajat olivat tekemässä kalaruokajuttua silakoista ja melko pitkän ja ympäriinsä polveilevan keskustelurupeaman saimme aikaiseksi. Huovarin messissä oli tarjolla graavisiikaa ja kotona leivottua leipää. Oikeiden silakoitten puuttuessa silakkaruoka korvattiin kahvin kanssa nautituilla Kultasuklaan käsintehdyillä suklaasilakoilla.