Paluu arkeen

Edellisessä postauksessa brassailtiin aurinkoisilla aamuhetkillä. Totuus on kuitenkin toisenlainen tähän aikaan tätä joulukuuta. Vettä vihmoo eikä auringonpaisteesta ole tietoakaan.

Videoklipissä vedämme Rockallin kanssa troolia Nauvon ja Rymättylän välisellä vesialueella. Samoilla vesillä kulkevat myös kaikki Turun ja Naantalin linjalaivat.Tasaisen harmaata riittää arkeen ja juhlaan. Tästä on turha hakea mitään dramatiikkaa.

Kaksoiskarit Seilin pohjoispuolella

FINNFELLOW Purhan eteläpuolella

Linkki Finnlinesin sivuille Finnfellow

Auringon nousu

Eilen Raimo kommentoi facebookissa meidän auringonnousukuvia. Siitä intoutuneena otettiin niitä tänään lisää. Tähän aikaan vuodesta aurinko nousee kaakon suunnalta ja kuvat on otettu Rymättylän länsipuolella Taipaluksen ja Iso-Anostin lähellä yhdeksän ja kymmenen välillä.

Aamu sarastaa Taipaluksen pohjoispuolella

Muista kuvasarjan kuvista poiketen tämä on otettu lounaan suunnalle. Juuri noussut aurinko värjää läntisen taivaan pilviä vähän iltaruskon tapaan.

Päivä on valjennut

Ja, jottei totuus unohtuisi, miksi täällä ollaan. Silakoita jahtaamassa tietenkin ollaan ja laitetaan tähän loppuun taas pari kuvaa yhdenlaisista joulusilakoista ála Chef Jussi.

Kaamos

Eletään kaamosaikaa. Lyhyt hämärä pitkän pimeän keskellä ei taida paljon D-vitamiinivarastoja nostaa. Kalapaatilla ei, ainakaan Huovarilla, tarvita kuitenkaan mitään keinotekoisia ravintolisiä. D-vitamiinit saadaan kalasta ja C-vitamiinit hedelmistä. Näin ainakin uskotaan. Valoa kaivataan ja radion joululaulut alkaa jo riittämään. Viikon päästä päivä alkaakin jo pitenemään. Se tuntuu helpottavalta, vaikka talvi on vasta edessä.

Eilistä iltapäivää kello kolmen tietämissä.

Talven merkkejä illansuussa, kello on varttia yli viisi iltapäivällä.

Kumma kyllä, mutta tätä kaivataan vähän lisää. Vedet saisivat jäähtyä kunnolla ja lumisade auttaa siihen.

Maisemaa tältä  aamupäivältä, aurinko on juuri nousemassa kellon ollessa puoli kymmenen.

Joulu tulee. Troolari Huovarin graavikalaresepti.

Saatiin eilen yksi siika. Graavaamme sen nyt kaveriltamme Eerolta saadun ohjeen mukaan. Reseptin olemme omineet itsellemme ja kutsutaan sitä Troolari Huovarin graaviksi.

Siika on fileoitu eilen ja graavattu ihan tavalliseen tapaan. Pikkuisen sokeria pintaan ja merisuolaa päälle. Saa kypsyä yön yli. Muut tarvittavat aineet ovat ohuen  ohuiksi siivuiksi leikattua sipulia, ruokaöljyä ja mustapippuria.

Fileestä poistetaan lihasruodot. Ylimääräinen suola on pyyhitty pois.

Seuraavaksi graavattu ruodoton filee siivutetaan ja siivut laitetaan astiaan.

Sipulisuikaleet, siiansiivut, hyppysellinen pippuria ja loraus öljyä päälle.

Ainekset sekoitetaan keskenään. Annetaan maustua ja tasaantua muutama tunti. Öljy pitää siivut tuoreina ja pehmeinä monta päivää eivätkä ne suolaannu enää lisää.

Valmista tuli. Voi nauttia miten tahansa. Tässä perinteinen ruisleipägraavi.

Graavileivät tarjoillaan tasapainotetun kompassin päältä. Muutkin tavat ovat sopivia.

Makuasioista voi aina kiistellä, kumpi on komeampi syötävä vai syöjä?

Samalla reseptillä voi valmistaa siian lisäksi lohta, taimenta ja kirjolohta. Norsseja ja muikkuja emme ole kokeilleet.

Vahdinvaihtoa

Tasan kaksi vuotta sitten Jussi tuli paatille töihin. Monta silakkaa on tapettu sen jälkeen. Ja kaikenlaista muutakin on tapahtunut Troolari Huovarin Ja Jussin yhteisen taipaleen aikana.

Linkki Jussin ensimmäisen työpäivän blogipostaukseen

Ensin mies kävi turvallisuuskurssit. Sen jälkeen, säädetyn ajan kuluttua, hän sai kansimiehen pätevyyden. Tämän jälkeen vuorossa oli Kotimaanliikenteen laivurikurssit. Aivan äskettäin tarvittava praktiikka oli kasassa ja mies sai Kotimaanliikenteen Laivurin ja Kalastusaluksen Kuljettajankirja A:n pätevyyskirjat. Koulunpenkillä ja kursseilla ei pätevöidytä merenkulkijaksi eikä kalastajaksi. Pätevöitymistä ja oppimista riittää koko elämän ajaksi ja nyt Jussi on päässyt uraputken alkuun. Toivotetaan nuorelle miehelle menestystä!

Nuori perämies valmistautuu troolin laskumanöveereihin.

Mistä uusi täkkäri on ilmestynyt?

Jaa, paatissa on uusi kokkikin.

Kokkiselfie puuronkeitosta

Troolia vedetään suu messingillä.

Arkirutiinit

Nyt näyttää lopultakin siltä, että on päästy kiinni arkirutiineihin. Sää nyt on mitä on. Tuulia on piisannut. Onneksi tuiskut on vielä pysyneet poissa, vaikka vettä onkin vihmonut miltei joka päivä.

Päivät ovat lyhyitä ja meidän elo ja olo on rytmittynyt sen mukaan. Herätys on aamulla puolikuudelta. Valmiiksi "ladattu" kahvinkeitin napsautetaan porisemaan. Koneesta tarkistetaan öljyt sun muut ja sen jälkeen lähdetäänkin jo satamasta.

Siinä meidän reittejä: Laupunen - Laupunen

Ajellaan kahvin voimalla apajille ja troolin veto aloitetaan yhdeksän maissa. Seuraavaksi onkin  vuorossa aamupuuro. Vedetään troolia, juodaan kahvia ja syödään kahden maissa. Lounaan jälkeen alkaakin jo sopivan nostopaikan miettiminen.

Troolin veto vaatii tarkkuutta, mutta mitähän tuossa oikeastaan on menossa? Jussi kärytti kipparin pasianssin peluusta kesken kalastuksen.

Rokkialli kiskoo troolia Rymättylän eteläpuolella

Kuuden, seitsemän kalastustunnin jälkeen aloitetaan troolin nostopuuhat. Trooli on tyhjennetty reilun tunnin päästä ja taas otetaan kurssi kohti Laupusten pakastamoa. Eilen oli aika paha keli ja hetken epäiltiin jopa rantaanpääsy mahdollisuuksia. Vesikin oli niin korkealla ettei laituriakaan oikein aallokosta erottanut. Ilta seitsemältä saatiin pestit kuitenkin kiinni ja saalis oli maissa yhdeksän maissa. Iltapesu ja nukkumaan. Ja täällä ollaan taas.

Marine Trafficin liikenteen tiheyskuvasta näkyy hyvin Saaristomeren reittikartta

YLE kävi kylässä

Markku kömpi aamu kuudelta pilkkopimeässä ja tihkusateessa paatin puurin yli täkille. Annettiin mukillinen kuumaa kahvia miehen kouraan ja irrotettiin köydet samantien. Toimittaja oli tekemässä kalastusaiheista juttua ja ainakin säiden puolesta siitä tulee autenttinen.

Nyt eletään niitä vuoden pimeimpiä aikoja mikä tekee kuvaavan toimittajan työn varmaan aika haastavaksi. Ajettiin apajille pari tuntia eikä valonpilkahdustakaan missään, sadetta vihmoi ja meri pärski yli keulapakan.

Päivällä oli tänään pituutta vajaat kuusi tuntia. Pari viikkoa pimeys vielä lisääntyy, mutta kuukauden kuluttua valoisaa onkin jo peräti 12 minuuttia tämänpäiväistä pidempään.

Valoisaa ei tullut, mutta sellaista harmaata ja hämyisää kyllä riitti muutamaksi tunniksi ja Markun kamerat olivat ahkerassa käytössä. Silakoitakin löydettiin. Ei toimittajalle ihan hukkareissua tullut. Kerromme ja vinkkaamme lukijoille YLE-vierailun tuloksista myöhemmin.

Huomattiin justiin Jussin kanssa, ettei muistettu edes tarjota hänelle silakoita kotiin vietäväksi, voi harmi.

Kotiinviemiset unohtuivat, mutta silakoita sentään saatiin vieraan lounaspöytään.